perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kyynelten lomasta kirjoitettua

Eilen oli torstai 8.6.2017. Poljin tallille kyyneleet silmissäni ja hain Elmerin harjattavaksi. Harjailin sitä tallin pihalla, juttelin sen kanssa ja annoin herkkuja. Olin käynyt matkalla ostamassa porkkanaa ja omenaa. Sen jälkeen palautin sen laitumelle, sinne minne se kuului: laumansa luokse. Istuskelin laitumella, rapsuttelin Elmeriä ja vähän muitakin. Välissä hälytin Minnan paikalle, kun naapurilaitumen varsa rikkoi aidan ja korjailimme sitä.

Kuiskasin Ossille: "Elmeri lähtee tunnin päästä hevosten taivaaseen. Mee tonne vaikka rapsuttelemaan sen kanssa." Siitä vajaan kymmenen minuutin päästä istuin laitumella ja Ossi tuli hiljaa luokseni. Se seisoi vain paikoillaan kun silittelin sitä. Sitten se jatkoi rauhallisesti matkaansa ja meni seisomaan Elmerin viereen. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt, tarvinnut hetken aikaa miettiä, lohduttanut minua ja mennyt sitten olemaan sen lähtevän ystävänsä luona. Vaikka ne ovatkin vain hevosia, eivätkä ymmärrä, välillä tuntuu kuin ymmärtäisivät.

Kun aika tuli, lähdimme lenkille kuten eilen ja toissapäivänäkin. Kuljimme viiskymppisen pellon halki ja poni sai matkalla maistella vihreää. Lisäksi syöttelin sille heppanameja koko matkan. Pidin itseni kasassa juuri ja juuri. Saavuimme paikalle. Eutanasian suoritti osaava hirvimies, hevosmies, joka oli ystävällinen ja empaattinen. En ole varma mitä sanoin ponille, mutta sanoin sen kovalla äänellä, suljin silmäni ja käänsin katseeni pois. Se oli jotakuinkin "Kiitos kaikesta Elmeri, miä rakastan sua" ja sitten kuului laukaus. Poni tippui suoraan, ruokaa suussaan. Se oli nopeaa, eikä varmasti ehtinyt tuntua mitään. Olin sen rinnalla loppuun asti, enkä kadu mitään.

En halunnut että Elmerille jäisi riimua. Sillä ei sitä koskaan pihatossa tai laitumellakaan ollut ja vaikka tuo riimu onkin naruineen sen, halusin että poni haudataan vapaana. En jäänyt katsomaan ruumiin siirtoa hautaan. Se ei ole enää Elmeri, pelkkä kuori vain. Elmeri lensi jo jonnekkin kauas. Kävin laitumella näyttämässä riimua muille poneilleni. "Elmeri ei tuu enää takas." B ja Ossi nuuhkivat kauan, Pena ja Tuhto vain vähän. B ja Ossi jäivät portille katsomaan perääni, kun kävelin pois. Ossin korvat olivat eteenpäin, mutta eivät pystyssä, vaan vähän sivuilla. Se oli hieman hämmentyneen näköinen, ja ehkä pikkuisen hukassa. En tiedä ymmärsivätkö ne, mutta ikävä niille varmasti tulee joka tapauksessa.

On rankkaa olla näin surullinen näin kauan, ja jollain tapaa on helpottavaa päästä käsittelemään asiaa ja siirtyä eteenpäin. Tiedän, että Elmerillä ei ole mitään hätää, eikä sitä satu enää koskaan. Eilen taivaskin itki illalla, vaikka päivä oli ollut rauhallisen pilvinen ja kaunis. En meinannut millään saada unta. Päätä särki. Joku ilta kun katsot taivaalle ja näet tähdenlennon, muista hetki Elmeriä. Sen elämä oli kuin tähdenlento: lyhyt, kaunis ja täysillä kuljettu matka.




20 kommenttia:

  1. Kaunis teksti <3 Vielä kerran voimia♡ Elmeristä tuli ihana enkeliponi.

    VastaaPoista
  2. "Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

    Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
    Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
    Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

    Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
    Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

    Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

    Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

    Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

    Kirjoittaja tuntematon..."

    Kyllä sitä itelläki meni roska silmään tätä lukiessa. Voimia ihan super paljon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, niin monta roskaa... kiitos sinulle. <3

      Poista
  3. Osanotot ja tsempit! Aikansa se ottaa, mutta joskus vielä pystyt muistelemaan ponia ilolla eikä surulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen ilolla nytkin, vaikka suruakin on mukana. Kiitos. <3

      Poista
  4. Paljon voimia suureen suruun,arvostan kovasti että olit mukana viimeiseen asti saattamassa Elmerin matkaan.Olet hieno ponien omistaja.

    VastaaPoista
  5. En yleensä herkisty tällaisille teksteille, mutta tämä oli niin hienosti, ihanasti ja tunteella kirjoitettu, että tuli kyllä tippa linssiin! Todella ihana sekä koskettava teksti!

    Tosi paljon voimia vielä teille kaikille. Elmeri oli varmasti hieno poni ja sai viettää ihanan elämän ja sinä pysyt varmasti Elmerin sydämessä ja toisinpäin. Ikävä on varmasti jo kova, mutta elämä jatkuu. Voima halaus täältä ruudun toiselta puolelta! <3

    Ps. Olen lueskellut tätä blogia vasta niin vähän aikaa, etten tiedä minkä takia Elmeri laitettiin pois. Mikä tähän oli syy? ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. <3
      Elmerillä oli paha nivelrikko ja kipeät jalat. Täällä päätös, jos kiinnostaa: https://pieniakavioita.blogspot.fi/2017/03/kohtalon-perjantai.html

      Poista
  6. Ei sanoja. Paljon voimia, omatkin silmät kostuivat tekstiä lukiessa :(♥
    Elmeri oli hieno poni, ja sillä on varmasti aina paikka sydämmessäsi. Muistot säilyy, tapahtui mitä tapahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Aina on paikka sillä, en koskaan unohda. <3

      Poista
  7. Hienon päätöksen teit ja päästit ponin kärsimästä. Voimia surutyöhön!

    VastaaPoista
  8. En yleensä herkisty tämän kaltaisille teksteille mutta nyt itkin. Tämä postaus oli todella kauniisti ja koskettavasti kirjoitettu. Voimia sinulle todella paljon!:( <3

    VastaaPoista
  9. Parhaat lähtee liian aikaisin, voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jossain lasten sadussa sanottiin: "ne kuolevat nuorina, joita jumalat rakastavat. <3

      Poista
  10. Tätäkin kautta vielä hirveästi voimia sinne teille kaikille, etenkin sulle itselle Tuuli ♥ Elmeriä ei sureta, Elmeri pistää siellä taivaslaitumia uuteen järjestykseen, siellä se jahtaa niitä minun monia jo sinne matkanneita hevosystäviä. Roikuu hampaillaan mun rakkaimman 170 cm Lordin jalassa, eikä Lordilla ole mitään mahdollisuuksia kuin alistua kohtaloonsa - Elmeri on saapunut!

    "On rankkaa olla näin surullinen näin kauan," Tämä lause kolahti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oot, sait mut vähän naurahtamaan kaiken tän keskellä. <3 Kiitos Kati. <3

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)