perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu, joka tuli loppuunsa

Keskiviikkona 29.3.2017 oli jännät paikat, kun Olivian ja Nooran kanssa samaan aikaan tuli Penalle kokeilija. Tiesimme hänet entuudestaan ja tiesimme hänen olevan mukava, mutta miten hän sopisi yhteen Penan kanssa? Koska kenttä oli jäässä, lähdimme suosiolla maastoon. Kiersimme autiotalon lenkin ja lisäsimme siihen vielä metsäpolkukiekan. Ilma oli aivan ihana, linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Ponit olivat reippaita ja ratsukot etenivät kaikissa askellajeissa. (Kuten aina, minä kävelin ja ratsukot ravailivat ja laukkailivat ensin pois päin ja sitten takaisin.)
     Kokeilija, Silja, sopi Penan kanssa yhteen oikein hienosti! Hän on sopivan kokoinen, taitava ja reipas. Saas nyt nähdä, hän tulee halutessaan ensin koeajalle ja sitten mahdollisesti vakkariksi! (Koeaika 1kk, ehtii tutustua ponin kanssa ja päättää haluaako alkaa käymään. Nähdään miten pari sopii yhteen.) Jännittävää ja kivaa!



Metsää on kaadettu paljon. Onneksi pääsee vielä kulkemaan. Myös tielle oli kaatunut puu, varmaan kevätmyrskyssä. Harpattiin yli, sillä ennen puuta oli tosi liukas kohta eikä voitu ottaa vauhtia hyppyyn.


Torstaina 30.3.2017 oli maneesipäivä ja helppo D:3 2013 kenraaliharkat sunnuntaita varten. Poneista lähtee ihan hirveenä karvaa. Kesä tulee! Harjoitukset menivät hyvin. Kummankin ponin kanssa isoin haaste on peruuttaminen, jota ei ollakkaan kyllä harjoiteltu läheskään tarpeeksi lähiaikoina.Varsinkin B on sitä mieltä, että peruuttaminen on ihan ajan hukkaa. Tosin, Braamerin mielestä pysähtyminenkin on ihan naurettavaa, tai jos ei pysähtyminen, niin ainakin paikallaan pysyminen. Varsinkin alku- ja lopputervehdyksissä. Sitä mieltä se tosin on ollut tyyliin aina, mutta hyvä siitä vielä tulee. Pitää pienen ponin jaksaa malttaa. Treeniä vaan.
     Kotiin palatessamme matkalla vastaan tulivat Kiia ja Annika, jotka ajoivat Penalla. He kävivät keltaisella talolla ja palasivat takaisin. Käytössä olevat askellajit olivat käynti ja ravi, mutta loppua kohden poni tarjoili myös laukkaa väsähdettyään. Me palautimme tallilla Ossin ja B:n pihattoon, siivosimme traikun ja veimme tavarat varustekoppiin. Sillä välin kun ruokin Ossin ja Braamerin, Noora ja Olivia harjailivat Elmeriä. Sitten kävin pikkuruunikon kanssa vielä nyysimässä naapurilta poneille lisää oksia pureskeltavaksi. Yhden iiison lehtipuunoksan (tai ehkä ennemminkin melkein kokonaisen nuoren puun) ja yhden pienen kuusen. Ellu oli söpö ja utelias. 
     Kun sain jyrsittävät raahattua pihatolle, Kiia ja Annika olivat juuri palanneet lenkiltään, purkasivat Penan ja lähtivät Penan ja Ellun kanssa vielä pienelle talutuslenkille. He kipsuttelivat kotitien päähän ja takaisin, poiketen kotimatkalla vielä vähän viiskymppiselle. Ellu oli kuulemma alkuun hidas, mutta reipastui vertyessään (jonka vuoksi he vielä sielä viiskymppisellä kävivät).

Päätettiin muuten Olivian ja Nooran kanssa, ettei tänävuonna osallistuta noihin shettiscupin esteosuuksiin. Mennään niihin ensivuonna, jos tytöt eivät ole vielä ihan hirveän pitkiä silloin. Tänäkin vuonna kisataan esteitä, mutta lähempänä ja painotetaan enemmän kouluun ja riding classeihin. Meidän tapahtumakalenteri löytyy muutes kun menet "lukijalle" sivulle ja sieltä "oleellisimmat" otsikon alta etsit linkin.

Yläkuvista ei ehkä ihan kauheen hyvin näy, mutta KARVAA LÄHTEE.


Perjantaina 31.3.2017 tallille kanssani tulivat kaksi koulukaveriani, joiden kanssa nappasimme pihatosta Braamerin ja Penan.  Harjattuamme ja valjastettuamme ne, lähdimme ajamaan. Kaverit saivat Braamerin, minä hyppäsin Penan kärreille. Kävimme keltaisella talolla ja takaisin. Muutoin reissu meni hienosti, mutta alkumatkasta Pena koitti kääntyä vastaan tulleiden Marissan, Elean, Ossin ja Elmerin perään, kun minä innostuin nappaamaan kuvia. Pitihän tilanne käyttää hyödyksi, kun kuski ei ollut skarppina... Ilma oli aivan ihana, keväisen lämmin ja aurinkoinen.
     Elea ja Marissa kävivät siis käpsyttelemässä Ellun ja Ossin kanssa. He menivät tietä pitkin ja lenkki kesti noin 40 minuuttia. Elea ja Ellu menivät käynnissä, Marissa ja Ossi myös ravasivat hieman. Joku perjantai pitää saada Elea ja Marissakin kärreille ja näyttää heille reittejä!

Vikassa kuvassa vastaantulleet hoitajat poneineen. Marissa talutti Ossia, Elea Ellua.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Satoja sävyjä

Tänään on tiistai 28.3.2017. Nukuin viimeyön todella huonosti. En meinannut saada millään unta. Ellu pyöri mielessä, sekä ponit muutenkin. Käyttöluokat. Näyttelyt. Nukahdettuani heräilin useita kertoja, en tiedä miksi. Ehkä se johtui ulkona riehuvasta tuulesta.
     Braamerin ja Penan ajoivat tänään Kiia ja Annika. He kävivät peruslenkin ravaillen aika paljon, mutta ottivat myös käyntipätkiä. Ponit olivat kuulemma normaaleja, eivät hirveän energisiä, mutta eivät laiskojakaan. Lenkin kesto oli noin 1h 10min. (Ihanan tarkasti nää mittaa nää mulle, ottavat raportoinnin tosissaan! Hyvä niin, minulle on tärkeä tietää mitä on tehty, jotta osaan suunnitella ponien viikon muun ohjelman.)
       Minulla oli tänään Elluilua ja koska Henna oli kipeä eikä käynyt muiden tyttöjen kanssa ajamassa, Ossia tuli ajamaan Olivia. Me kävimme Olivian kanssa Pirelintiellä niin, että minä taluttelin Ellua "vihasen mummon mäelle" ja takaisin. (Kertoo tosi paljon joo muille kun meidän omalle porukalle, mutta siis arviolta kilsan päässä kotoa. Lähes kuivurilla, mutta ei ihan. Vaikka ei se kuivurikaan varmaan kauheesti kerro, mutta osaa ehkä vähän suhteuttaa aiempaan tietoon.) Pysähdeltiin Ellun kanssa matkalla paljon syömään, tuijottelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Kerran Ellu pysähtyi katselemaan kaukaisuuteen ja kun kävin kyykkyyn, se tuli luokseni. Nuuski kasvojani. Rapsuttelin sitä, kuiskailin sille. Pussailin sen pehmoista turpaa. Se kyllä rakastaa huomiota ja on tosi ihmisystävällinen ja sosiaalinen. Olivia ja Ossi ravailivat tietä ees taas, kääntöpisteinään rekkaparkki ja kuivuri. Kyllä siinä useampi sata metriä on matkaa suuntaansa. Hyvältä näytti ja mukavaa taisi olla. Ilma oli kaunis. Maailma oli rauhallinen ja lempeä.



Näitä kollaasityylisiä kuviahan olen alkanut laittamaan tilan säästämiseksi. (Mitä muuten olette niistä mieltä?) Lisäksi pienennän kaikki kuvat aika pieniksi, juurikin samasta syystä. Eilen kuitenkin koitti se päivä, jota olin pelännyt. Kaikki se huoleton kuvien viljely aiempina vuosina johti vihdoin siihen, että googletilini tila tuli täyteen. En voinut enää edes vastaanottaa viestejä. Mietin hädissäni ratkaisua ja se sattuikin eteeni kuin pelastava enkeli. Löysin kohdan, josta sain kaikki kuvat pakattua! Laatu säilyy ihan hyvänä, mutta tilaa tuli ihan tosi paljon lisää! Elämä on pieniä suuria onnellisuudenaiheita täynnä.


Anteeksi muuten, että kirjoitan Elmeristä lähes joka päivä. Siis muutenkin, kuin normaalisti. Se vain jollain tapaa auttaa minua käsittelemään asiaa. Auttaa minua edes vähän. Toki voisin tietysti kirjoittaa yksityisestikin jossain, mutta toisaalta ehkä osan teistäkin on hyvä ajatella elämän realiteetteja. Kai tästä voi saada jotain ajatuksiakin, jopa oppia. Hevosen omistamisessa on paljon upeaa, mutta myös vastoinkäymisiä ja kaikki johtaa lopulta luopumiseen. Muistakaa nauttia täysillä yhdessä kuljetusta matkasta ja arvostakaa hevosia. Jokaista niistä. Kohdelkaa niitä hyvin ja kun aika on, päästäkää irti. Älkää odottako sitä päivää, kun ystävänne ei enää itse pysty nousemaan ylös.
     Sisälläni huutaa. Itken joka päivä. Tänään koulussa, luennolla, kuumat kyyneleet vain alkoivat hiljaa vierimään alas poskiani pitkin. Se oli jotain mitä luennolla puhuttiin, mikä muistutti minua Elmeristä, vaikkei liittynyt siihen mitenkään. Pyyhin ne varovasti ettei kukaan huomaisi. Moni ajattelee, että hei, sehän on vain poni. No onhan se. Onhan se vain poni, mutta minulle nämä "vain ponit" ovat henki ja elämä, elämäntapa. Se mitä ajattelen joka välissä. Poneihini liittyvät ne ajatukset, joissa harhailen kun on tylsää, sekä ne loistavat ideat jotka pälkähtävät päähäni ihan yht'äkkiä. Aina kun näen jonkun paikan, polun, tai koen jonkin asian, aivoissani syntyy hurjasti ideoita miten tämäkin voisi liittyä poneihin ja miten ne saisi yhdistettyä. Kävin vanhainkodissa koulun kautta ja ajattelin heti, että olisi ihanaa tuoda poni rapsuteltavaksi. Moni vanhus muistaisi hevosia meinneisyydestään ja ilahtuisi.
     Jos minulla ei olisi näitä poneja, mitä minulla olisi? Mitä tekisin koulun jälkeen ja viikonloppuisin? Mikä tekisi minut iloiseksi ja motivoisi tekemään asioita? Minkä vuoksi jaksaisin tehdä töitä lomilla, minkä vuoksi kahlaisin loskassa? Minkä vuoksi olisin valmis menemään läpi tulen, jään ja räntäsateen? Mikä saisi sydämeni halkeamaan onnesta ja ylpeydestä? Ilman poneja, elämä olisi aika tyhjää. Siitä puuttuisi mielettömästi erilaisia sävyjä ja vivahteita. Voihan elämässä tehdä paljon muutakin, eikä niiden elämä ole kurjaa joilla ei poneja ole, mutta nämä ovat juuri se minun juttuni. Juuri se kirkkaimmin palava liekkini. Ja siksi, siksi ne ovat minulle niin tärkeitä. Siksi minä olen nyt surullinen.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tuulinen maanantai

Tänään on maanantai 27.3.2017. Poneilemassa olimme minä, Ansela ja Annika. Kävimme kipsuttelemassa Pirelintiellä niin, että Ansela ajoi Penalla ees taas ravissa ja me Annikan kanssa talutimme muita kuivurille ja takaisin. Annikalla oli narunsa päässä Elmeri, minulla toisessa narussa B ja toisessa Ossi. Pena oli suloinen ja reipas, Ellu tyytyväinen kun pääsi kavereiden mukaan. B ja Ossi näyttivät ihan siltä, kuin olisivat ajatelleet: "Tän piti olla vapaapäivä?! Sanotsä tätä vapaapäiväksi?!". Olihan se vapaapäivä. Läskit kävelee vapaapäivisin.
     Aamulla oli upea ilma, mutta silloin kun menimme tallille tihutteli vettä. Pian sade kuitenkin väistyi ja pikkuhiljaa yltyvä tuuli vei pilvet mukanaan. Aurinko paistoi jälleen ja ilma oli aivan ihana. Kun lopettelimme, tuuli jatkoi yltymistään. Se on aika upeaa. Luonto on todella voimakas. Suuret kuuset huojuivat ja vanhoja lehtiä ja heinänkorsia lenteli. Täytetyt yöheinäsäkitkin meinasivat lähteä omille teilleen, joten nostimme ne suojaisampaan paikkaan odottamaan ripustamistaan. Kävin ennen lähtöä vielä varmistamassa että traikun pyörien kummallakin puolella oli puupalikat. Kevätmyrsky.



Tiedäthän, etten laita sinua pois siksi, että olisit turha ja veisit rahaa? Tiedäthän, että olet minulle riittävä juuri noin. Tiedäthän, että jos olisi jotain mitä voisin tehdä auttaakseni, sen tekisin? Tiedäthän, ettei ole mitään mitä en maksaisi jos saisin sinut kuntoon? Tiedäthän etten vaihtaisi sinua koskaan kehenkään tai mihinkään? Tiedäthän että rakastan sinua? Nyt, huomenna, aina. Siksi annan sinun mennä. Siksi päästän irti. Sinun parhaaksesi. Koska rakastan.
     Mietin tänään, että jos ponit eivät olisi olleet vapaalla heinällä ja laitumella, Ellu olisi laihempi eikä tilanne ehkä olisi niin huono. Ylipaino rasittaa niveliä ja tiesin sen, muttei oikein ollut vaihtoehtoja. Sulon takia poneilla ei saanut olla rajoitettu heinä vaikka olisin halunnut ja ainoa vaihtoehto olisi ollut tallin vaihto, mutta se kun ei ole niin yksinkertaista. Syytin tänään itseäni, olin pettynyt ja ajattelin että olisi pitänyt tehdä asiat toisin. Sitten tajusin jotain. Jos Ellu olisi itse saanut päättää, se olisi syönyt. Se olisi ollut laitumella. Samaan sarjaanhan tämä menee, kuin se ettei saisi hyppiä pystyyn. Hyppiihän se pystyyn ja riehuu kavereiden kanssa. Aina olen ajatellut, että antaa hyppiä. Riehukoon sydämensä kyllyydestä ja nauttikoon elämästä. Lyhyt onnellinen elämä täynnä kaikkea kivaa on parempi, kuin pidempi ja säädellympi. Ei nuorta eloisaa ponia voi pitää pumpulissa. Eikä se olisi meille varmaan tuonut kauheasti lisää. Kuukausia, vuoden? Mistä sitä tietää. Hyvä elämä se oli ja on. Rakastettu pieni villiponi.

Tuulin ponit edustaa

Sunnuntaina 26.3.2017 ponini todella edustivat Suurpyölin Tallin Ratsastajien Hempyölin tallilla järjestämissä harjoitusestekilpailuissa... Not. No okei, Pena oli söpönen ja sen käyntiinsiirtymiset ja esteiden harppailut ovat ymmärrettäviä, mutta Ossi ja B olivat aika possuja. Braamerilta se nyt on sinänsä odotettavissakin, mutta tällä kertaa myös Ossi näytti, ettei aina ole kultainen otus joka menee vaikka mitä kävisi. Toisaalta se oli hyvä opetus siitä, kuinka sekin tarvitsee ratsastajan tukea ja kannustusta. Hienot tytöt ja ponit meillä kuitenkin on ja heidän yhteiset matkansa ovat vasta ihan alkutaipaleillaan. Näistä tulee vielä ihan loistavia, ihan niinkuin Kiiasta ja Braameristakin! Vaikeuksien kautta voittoon.

  • Pena ja Noora ristikkoluokassa: Kun tulimme maneesiin sisään, pikkuori hirnui ja tanssahteli söpösti. Se näki peilissä upean hiirakon ponin, aivan samanlaisen kuin se itse... Ratsastuskoulun kaviokavereita se katseli, mutta käyttäytyi hienosti. Verkassa olin yllättynyt! Ihan todella hyviä hyppyjä, ponihan näytti ihan esteponilta! Jatkoi jopa laukassa esteen jälkeen lähestyttyään ravilla. Ratakin meni tosi hyvin, vaikkakin osasta esteistä poni meni yli harpaten, siirryttyään ensin käyntiin (lähestymiset ravissa). Yksi pudotus tuli harppauksen takia, mutta eipä se haitannut mitään. Tosi söpö suoritus, lisää harjoituksia vaan!
  • Ossi ja Olivia ristikkoluokassa ja 40 cm luokassa: Ristikkoluokan verryttely meni hyvin, mutta radalla tuli kolmannella esteellä epäröintiä ja neljännelle siitä johtuva kielto ja Olivian tippuminen. Kieltoja tuli vielä pari, mutta urhea tyttö yritti jatkaa loppuun. Ihan loppuun ei päästy, mutta onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme. Myös 40 cm luokan verkka meni hyvin, lukuunottamatta yhtä kieltoa okserille. Rata alkoi hyvin, mutta päättyi kolmannelle esteelle kieltoihin ja Olivian tippumiseen. Urheasti tultiin uudelleen niin kauan että saatiin poni yli, vaikka se lopulta tapahtuikin niin että minä talutin. Ossilla saattoi olla vähän jumia takajalkaa eteenpäin vievissä lihaksissa, mutta pääsyy kieltoihin oli tänään sekä ratsastajan että ponin epävarmuus. Ratsastajalla se varmasti kumpusi jännityksestä ja viime treenien tippumisesta. Ossi on herkkä ja selitin Olivialle, että jos hän ajattelee päässään "apua, hypätäänköhän vai ei?" Ossi huomaa sen ja epäröi. Noh, aina ei voi onnistua, nyt harjoitellaan ja seuraavissa kisoissa menee jo paremmin! Tiedän itsekin miltä tuntuu jännittää hyppäämistä, sillä olen pelännyt hyppäämistä ja säikähdän edelleen aina jos tipun tai meinaan tippua. Ja hei, ratsukolta nähtiin monta tosi hyvääkin hyppyä!
  • Braamer ja Noora 40 cm luokassa: Verkassa meni hyvin ja rata sujui hienosti. No jooh, tuli radalle kaksi tippumista, mutta kevyesti se Noora lensi ja eikun takaisin kyytiin ja matka jatkui. Ihan rutiinilla siis, ja vaikka suoritus toki hylättiin, meni ratsukko koko radan. Hehee, kyllä mä olen näistä tytöistä ylpeä ja jos jotain, niin Noorasta tulee erittäin taitava tippuja!

Kiitos STARA:lle kivoista harjoituskisoista ja tuomarille kiitos siitä, että Olivia sai tsemppiruusukkeen urheasta yrityksestään. <3


Kuinka voisin saada pettyneen ja hieman alakuloisen tytön paremmalle tuulelle? Keksin! "Haluutteko ratsastaa kotiin?" Vaikka ilma oli sateisen harmaa syttyi välittömästi kaksi suurta silmäparia, "JOO!" ja niinpä kotimatkamme taittuikin pikkuteiden ja metsäpolkujen kautta tallille. Selkeä rentoutuminen ja iloinen puheensorina. Kiitos Hellulle kun neuvoit reitin, se oli oikein hyvä. Suurimmaksi osaksi kävelimme, otimme vain muutaman lyhyen ravipätkän. Teki hyvää poneillekin, ainakin tapeeksi pitkät loppukäynnit. Alikulkutunnelin kohdalla, yli puolessavälissä kotimatkaa, tapasimme Fannin ja Nepan jotka liittyivät seuraamme. Matka taittui mukavasti, Pena oli ihan innoissaan Nepasta.
     Kotitallilla Hanne ja Heidi olivat vastassa ja pian saapui myös kengittäjä. Ponit purettiin, äidit hakivat Ellun ja pesivät sen jalat ja vuolut aloitettiin Penasta. Kavio jonka pohjassa on reikä on kasvanut. Se kasvaa jotenkin vähän eritavalla kuin muut kaviot ja reikä luultavasti johtuukin juuri siitä, kun kavio on vähän erilainen. Vuoluväliä ei saa päästää pitkäksi niin asia pysyy kunnossa. Myös Braamerin etukaviot ovat toisiinsa verrattuina vähän epäsymmetriset, sillä toinen on hieman pystympi. Ellulla on hyvät kaviot ja Ossilla tosi hyvät. Kengittäjä katsoi myös vähän Ossin lihaksia (hän on siis ponieni kengittäjä sekä hieroja) ja sanoi, että ne ovat paljon paremmat kuin aiemmin. Jes! Vaikuttavia tekijöitä ovat varmasti häntäremmin pois jättäminen, satulan uudelleensovitus ja muokkaus, sekä liukkaan ajan loppuminen. Kengittäjä myös kehui, että Ossi on laihtunut hienosti ja näyttää tosi hyvältä.





Osasta poni harppasi yli. :'D Pikkuisella on vielä paljon opeteltavaa, mutta harkkakisat on hauska tilaisuus opetella hyppäämistä, yleisön edessä oloa, vieraassa paikassa oloa ja tottua vieraisiin hevosiin, taputuksiin jne.









Kotimatkalta. Vasen yläkulma © Annika, kun he menivät autolla ohi.

Tässä vielä vertailukuva Ossista, vaikka alempi onkin aika kämänen.

Lauantai ja harhaileva mieli

Lauantaina 25.3. Annika kävelytti vähän Ellua ja teki sen kanssa etujalannostotemppuja sillä aikaa, kun me valjastimme Kiian ja Linnean kanssa muut ponit. Kun ponit olivat valmiita, palasi Ellu pihattoon ja me lähdimme ajamaan. (Tytöt omillaan, mie Linnean kyydissä). Kävimme vanhan peruslenkin ja ponit menivät hyvin. Ihanaa kun pohjat ovat niin hyvät, tätä on odotettu!

Alaoikealla ruokinta.

- - -

Kyllä mä olen miettinyt Ellun lähtöä jo jonkin aikaa. Sitä vaan on niin vaikea käsitellä. Miten mä voin päästää irti mun nuorimmaisesta, mun toiveiden täyttymyksestä? Mun pikkuisesta rakkaasta? Lohdutin itseäni ajatuksella siitä, että voisin ottaa uuden sen tilalle. En koskaan korvaamaan, sillä ei mikään eikä kukaan voi koskaan korvata Elmeriä, mutta ehkä lohduttamaan hieman? Tuomaan uutta ajateltavaa. Shetlanninponin, tai ehkä jopa russin! Russilla voisin itse ratsastaa välillä ja sillä voisin itse ajaa kilpaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei neljättä tule. Pääsen helpommalla kun poneja on vain kolme. Vaikka toisaalta... kyllä houkuttelisi silti. Mutta ehkä kuitenkaan ei. Jos Kati joskus myy Tuhton, niin sen ostan kyllä sillä silmän räpäyksellä, mutta muuten taidetaan jatkaa kolmella.
     Nyt jäljellä oleva aika jatketaan Elmerin kanssa normaalisti. Sen kaviot vuollaan, se hierotaan kun poneilla on hieronta. Sitä liikutetaan sen omien ehtojen mukaan ja se saa ruokansa sekaan normaalit lisät, kuten MSM:än ja ruusunmarjan. Niiden lisäksi se saa tästä päivästä eteenpäin kymmenen päivän kipulääkekuurin (Ponstan Forte). 
     Tällä hetkellä ajatukseni keskittyvät lähinnä Elmeriin. Vaikka koitan keskittyä kaikkeen muuhunkin, pyörii Elmeri koko ajan taustalla. Aina ajatukset palaavat takaisin siihen. Toisaalta, ehkä olen jollain tavalla vähän helpottunut. Se jatkuva taustalla nakertava epävarmuus väistyy ja vaikka suuri suru tulee tilalle, tiedän että valintani on ainoa oikea.
     Ponien laihdutuskuuri jatkuu, mutta Elmeri saa lisäksi herkkuja. Me tehdään sen kanssa temppuja joissa se saa käyttää päätään ja palkitaan porkkanalla, leivällä ja muulla kivalla. Se on ihan innoissaan siitä. <3

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kohtalon perjantai

Siinä he kävelevät. Poni ja tyttö. Ponin askellus on jäykkää ja tytön kasvoilta paistavat huoli ja pelko. Pellon keskellä oleva suuri lätäkkö on osittain sula, osittain jäässä. Tyttö hymyilee kulkiessaan edellä jäänmurtajana ja poni kahlaa perässä haukkaillen samalla vedestä törröttäviä viimevuotisia heiniä. He pysähtyvät, poni kaivaa etusellaan vettä ja työntää turpansa veteen. Syvyyttä on ehkä kymmenisen senttiä ja pohjalta saa hyvin nyhdettyä herkkuja. Voisipa maailma pysähtyä juuri tähän.
     
Maailma on kiireinen paikka. Elämä on täynnä velvollisuuksia, stressiä, hurjasti tekemistä. Kuinka tyttö oppisi pysähtymään hetkeen ja nauttimaan silloin kun se on mahdollista? Miksi hän aina ajattelee, että myöhemminkin ehtii? Ei aina ehdi. Maailma on nyt ja tässä ja se joka kulkee rinnallasi ei ehkä ole siinä enää huomenna. Enää ensikesänä. Enää koskaan. Mikset tehnyt silloin, mikset mennyt kun olisit voinut? Ymmärrätkö ettei toisia tilaisuuksia enää jaella ja olet myöhässä?!
     
Ei. Tottakai on ymmärrettävää, että olit varovainen. Pelkosi on luonnollista ja arkuutesi sallitaan. Teittehän te paljon yhdessä. Ei yhteinen tienne ollut suuria tapahtumia ja tilaisuuksia. Se oli välittämistä, rakkautta ja arjen pieniä hetkiä. Se oli auringonsäteitä kesäiltana. Se oli roiskuvaa vettä uittokuopalla. Se oli hiljalleen satavaa lunta ja matkanvarrelle varisevaa talvikarvaa. Se oli hampaanjälkiä ja pehmeä turpa. Huolta, iloa, onnea, surua, rakkautta ja kaikkea siltä väliltä.
    
 Lätäköltä he jatkavat matkaa peltoa pitkin. Poni haukkailee välissä heinää, sitä viimevuotista. He käyvät pellonlaidalla kulkevalla hiekkatiellä ja ravaavat vähän. Poni juoksisi, vaikka tytön jalat eivät jaksa. Hän päästää ponin irti ja yllättyy, kun poni päättää ylittää toisella puolella kulkevan ojan ja siirtyä maistelemaan naapurin peltoa. Hän hakee ponin takaisin ja he palaavat omalle pellolle. Yht'äkkiä poni heittäytyy nurin ja alkaa piehtaroida. Se kieriskelee antaumuksella ja jää sitten makuulleen syömään. Tyttö naurahtaa. Poni jatkaa, jonka jälkeen se nousee aavistuksen haparoiden ylös. Kotimatkalla he ravaavat vähän. Ponin siirtyessä raviin se vetäisee korvat taakse ja hieman hypähtää, mutta siirryttyään se ravaa iloisesti.
     
Kun pihatolle on enää vähän matkaa, tyttö päästää ponin irti. Poni singahtaa villiin laukkaa, pukkaa ja juoksee laumansa luokse. Tyttö hymyilee ja käy laskemassa ponin lankojen sisäpuolelle. Kyllä hän tietää mitä pitää tehdä, vaikka sen ajatteleminenkin rikkoo hänet pieniksi palasiksi. Eläinlääkäri tulisi myöhemmin rokottamaan tallin toisia hevosia. Siinä samalla hänen piti katsoa myös ponia, mutta eikai sillä enää olisi väliä. Toisaalta, katsokoon nyt kuitenkin, vaikkei se enää tilannetta muuttaisikaan.

- - -

Perjantaina 24.3.2017 lenkitin ensin Ellun. Se tykkää hitaista tutkimusretkistä, joilla se saa maistella kaikkea. Se on niin kovin utelias ja maailmasta kiinnostunut, mutta niin kovin jäykkä. Miksi juuri Elmerillä pitää olla huonot jalat? Olen vahvasti sitä mieltä että jalostukseen käytettävien ponien jalat pitäisi kuvata ja jos sanomista on, ei pitäisi ponia jalostukseen käyttää. Ei se tietenkään jalkaongelmia poistaisi, mutta auttaisi se vähän. En minä Elmeriä mihinkään vaihtaisi, en koskaan. Rakastan sitä juuri noin, mutta olisin minä sille terveet jalat suonut.
     Elmerin lenkitettyäni juoksutin Ossia liinassa kentällä. Selkäänsä se sai satulan ja satulan kauhukahvaan kiinnitin joustavan apuohjan, jonka päät tulivat kuolaimiin. Nyt minulla oli ponin selässä kuvitteellinen ratsastaja, joka hyvin kevyellä tuntumalla asetti ponia hieman sisälle. Ossi meni nätisti kaikissa askellajeissa kumpaankin suuntaan ja siirtymät onnistuivat hienosti. Tarkoitus oli tehdä samaa Braamerin ja Penan kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivat kun aikatauluni venyivät.
     Ossin juoksutuksen jälkeen pyysin tallille hevosia rokottamaan tullutta eläinlääkäriä kurkkaamaan Ellua. Minua kiinnosti näkemys ihan vain sen yleisolemuksesta. Katsoisi vain, miltä ilme näyttää ja miltä muuten. Liikkeitä olisi turha näyttää, tiesin etteivät ole hyvät. Eläinlääkäri halusi kuitenkin taivutella etujalkoja ja kokeilla muljuttaa takapolvia, sekä nähdä Elmerin käyntiä pihatossa. Noh, kai sitten. Oikeaa takapolvea kokeiltaessa poni veti korvat salamana luimuun ja jos en olisi pitänyt otsaharjasta kiinni, se olisi purrut eläinlääkäriä. Ikävältä tuntui ja sen huomasi.
     Ei ponilla kuulemma mikään hätä seisoskellessa olisi, mutta tottakai tiedän itsekin että seisoessa kaikki lihakset hiljalleen surkastuvat, ne viimeisetkin. En halua nähdä sitä päivää jolloin Elmeri ei enää pysty itse nousemaan ylös makuulta. Se siirtyy ajasta ikuisuuteen viimeistään kesäkuun alussa. Ette uskokkaan kuinka olen kuivannut tätä läppäriä tätä tekstiä kirjoittaessani. (Oli muuten hintaa sillä vajaalla 10 min mitä eläinlääkäri ponia katsoi. Lasku arviolta kuulemma 70-80 €. Viimeksi toinen ell veloitti parikymppiä kun katsoi ponia muun käynnin yhteydessä. Noh, eipä siinä.)
     Eläinlääkärin käynnin jälkeen talkoilimme tallille saapuneiden Annikan ja Nooran kanssa vanhemman varustekoppimme tavarat kuntoon. Kopin siivous ja desinfionti. Iso kiitos Mettisille. Koska Braamer ja Pena olivat vielä liikuttamatta, kävimme tyttöjen kanssa ajamassa. Annika kiipesi Penan kärreille ja me Nooran kanssa Braamerin. Tarkoituksemme oli käydä keltaisen talon luona ja kääntyä takaisin, mutta koska lampaiden jälkeen alkava metsätiepätkä oli tosi liukas, käännyimme takaisin. Mukavaa oli ja ponit olivat reippaita.

Mieli on haikea ja päässä Apulannan Armo-biisiä laulaa Vesa-Matti Loiri.


Ps. Alarivin keskeltä: saatiin pihaton oveen suikaleita, vaikka keskimmäinen pala vielä puuttuukin! Lisäksi pihattoon laitettiin ruokakupit ja tästälähin ponit syövät pihatolla.
Hanne toimitti minulle Playssonilta ostetut ohjat, vihreät ja punaiset. Braamerilla ja Ossillahan on samanlaiset omissa väreissä, suosittelen!! Voit tilata omat: https://holvi.com/shop/playssonnet/

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sadetta, tuulta ja sulaa tietä

Maanantaina 20.3. en saanut kyytiä tallille, Ansela oli reissussa eikä kukaan muukaan innostunut, joten poneilla oli vapaapäivä. Tiistaina 21.3. Braamerilla ja Ossilla kävivät ajamassa Kiia ja Henna ja Ellua talutti Annika. Sää oli kaikkea muuta kuin ihana, vettä tuli, välillä paljonkin. Kiia kertoi että he olivat Hennan kanssa ajaneet muutaman kerran sulaa Pirelintietä ees taas ja ponit olivat olleet reippaita. Annika ja Ellu olivat olleet mukana ja Ellukin oli ollut reipas ja energinen.
     Koska Mette ei päässyt, sumplin aikatauluni niin, että pääsin itse ajamaan Penan. Ponissa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja se koitti alkukäynneissä mennä metsään, kääntyä ympäri ja kyttäili kaikkea. Päätin että nyt ajetaan turhat virrat pois. Aloitin ravin jo normaalia aiemmin, kun ei käveleminen oikein luonnistunut. Ajoin Pirelintietä, jatkoin lampaiden ohi ja keltaisen talon pihan läpi vanhalle peruslenkille. Sadekeli olikin oikeasti ihan loistava, sillä pohjat olivat mahtavassa kunnossa. Jäisetkin alueet olivat sulaneet hyvin kavion alla pitäväksi, muttei liian painavaksi loskaksi. 
     Odotin koko ajan koska poni alkaa väsyä ja olisi välikäyntien aika. Emme ole varmaan kuukausiin käyneet peruslenkillä tai ravanneet näin paljon. Pena painatti menemään. Isossa mäessä otimme laukkaa ja vähän sen jälkeen, lyhyen asfalttipätkän alkaessa, poni oli vihdoin valmis kävelemään hetken. Kun jatkoin ravia sellaisessa kohtaa jossa usein vedämme kilpailuvauhtista ravia, paineli Pena menemään ihan loistavaa ravia melko löysin ohjin tarjoamatta laukkaa. Minähän pyysin vain hölkkää, mutta poni näytti ettei pitkä hankala talvi ole pahasti romahduttanut pienen miehen kuntoa. Nyt vaan treeniä, luulisi ennätyksen paranevan kesällä! Kyllä hymyilytti kun palasin kotiin. Mainio sadepäivä ja super poni.

Keskiviikkona 22.3. kävimme myös Olivian ja Nooran kanssa vanhalla peruslenkillä, joskin huomattavasti rauhallisempaan tahtiin. Minä ajoin Penalla ja tytöt ratsastivat omilla poneillaan. Muuten meni hyvin ja oli mukavaa, paitsi yhdessä ylämäessä juuri laukannoston jälkeen kun B päätti hypätä pusikkoon ja pudottaa Nooran. Onneksi ei sattunut ja neiti hyppäsi takaisin kyytiin. Yhdessä kohtaa tuli vastaan iso koliseva rekka, jota väistimme metsän puolelle. Se hiljensi tosi hienosti huomattuaan meidät ja ohitti hyvin. Aina maininnan arvoista.
     "Hiittisuoralla" otimme Olivian kanssa niin kovaa ravia kuin lähti, Noora laukkasi perässsä. Aluksi minä olin Penan kanssa edellä, mutta Olivia ja Ossi ohittivat pian ja hienosti. Pikkuhiljaa aletaan harjoittelemaan Olivian ja Nooran kanssa tulevaa korttikurssia varten. Jos kiinnostaa ja on mahdollisuus (tarttee ponin mukaan), kannattaa ehdottomasti mennä Loviisaan leirimuotoiselle korttikurssille! Meidän tyttöjä on ollut siellä nyt kahtena vuonna ja ovat tykänneet kuin hullut puurosta! Kurkatkaa: http://www.hippos.fi/nuoriso/poniraviurheilu/poniajolupakurssi/p-ajolupakurssit_2017.
     Palattuamme kotitallille purkasin Penan ja valjastin Elmerin, ratsukoiden kiertäessä ylälenkkiä. Pitkästä aikaa varovaista ajoa Ellulla, poni oli utelias ja tyytyväinen päästessään töihin. Ratsukot lähtivät mukaan kävelemään, kävimme kotititetä puutyöpaikalla ja palasimme takaisin. Ellun polvet naksuivat kovasti ylämäessä, joten kävelin. Voi poni. Lupaan että päästän irti jos ei muu auta. Kiitos että olet siinä nyt.

Torstaina 23.3. kanssani poneilemaan tulivat Olivia ja hänen kaverinsa Siiri. Minä ajoin Ossilla, Siiri Braamerilla ja Olivia ratsasti Penalla. Menimme Pirelintietä sinne asti missä alkaa liukas metsäinen mäki ja käännyimme takaisin, käyden vielä asfalttitien reunassa ennen kotiinpaluuta. Kevyempi ja lyhyempi lenkki. Oli kovin tuulinen päivä ja Ossi kyttäili. Muut tulivat ravissa vähän jäljessä, koska rautiaassa orissa oli energiaa ja sillä oli liitävät jalat. Ehkä ihan hyvä että jäivätkin väähn jälkeen, Ossi hyppäsi hurjan sivuloikan yhdessä kohtaa ja jos joku olisi ollut ihan perässä, olisi saattanut vähän hätkäyttää. Kotia kohti Ossista irtosi sellaista ravia, että aloin senkin kohdalla haaveilemaan tulevista starteista. Muut tulivat laukalla perässä, kun Ossi paineli menemään. Eihän se verraten vielä kovaa mene toki, eikä raveissa pärjäisi, mutta talven treenimahdollisuudet huomioon ottaen tosi hyvin. Nyt vaan treeniä.

Keskiviikko.
Torstai.

Tutkimusretki ja hyppelyä maneesilla

Lauantaina 18.3.2017 kävimme Annikan ja Linnean kanssa ajamassa pitkästä aikaa asfalttitietä pitkin, jatkaen hiekkatielle jolle pääsee sitä kautta. Ponit olivat reippaita ja varsinkin kärjessä hölkkäävä ajokkini Braamer oli oikein pirtsakalla päällä. Se kiisi ravissa kuin pikkuinen raketti ja kyttäili kaikkea. Kerran se hyppäsi hurjan sivuloikan, kun hölkkäsimme asfalttitien reunassa hiekalla. Onneksi ei ollut autoa kohdalla, vaikka toisaalta toki kävelemme tai pysähdymme aina kun tulee auto.
     Kävimme pidemmällä kuin olemme aiemmin käyneet. Löysimme ihanan lyhyen metsätiepätkän hakkuun keskeltä, tutustuimme siihen ja käännyimme kohti kotia. Kun saadaan ponien kuntoa parannettua, jatkamme hiekkatietä vielä pidemmälle eteenpäin, sillä sitä kautta pitäisi päästä lenkkinä louhokselle ja sitä kautta kohti peruslenkkiä ja kotiin. Pohjat olivat suurilta osin jo tosi hyvässä kunnossa, vain harvassa kohtaa oli sen verran liukkaampaa että kävelimme.
     Autoilijoiden käyttäytyminen on kyllä mielenkiintoista seurattavaa. Asfalttitiellä rajoitus on 60 km/h, mutta moni auto meni ohi paljon lujempaa. Harva henkilöauto hidasti ollenkaan, jotkut vähän. Yksi tai kaksi hyvin. Vastaan tullut suuri puurekka puolestaan hidasti meidät huomatessaan ajoi ihan 10 pisteen arvoisesti. Kuski oli tosi huomaavainen ja kiitimme. Ammattikuskeista kuulee paljon pahaa, mutta usein tosi hyvääkin! Ne joihin me olemme törmänneet, ovat olleet todella viksuja. Muistakaa aina kiittää autoilijaa joka hidastaa huomatessaan hevosen!

Sunnuntaina 19.3. oli jälleen maneesipäivä. Kaikki ratsuiluponimme lähtivät mukaan ja tytöt pääsivät hyppäämään rataa. Aluksi Noora ratsasti Penalla ja Olivia Ossilla. Apuna ollut Annika talutteli Braameria. Hyppäsimme ristikoita. Ensin yksi kerrallaan, sitten kolme putkeen ja lopuksi ratana. Pena ei mennyt mitenkään ihmeellisen hyvin, mutta se opettelee vasta ja siitä tulee kyllä hyvä!
     Ristikoiden jälkeen Noora vaihtoi Penasta Braameriin ja minä nostin esteet 40-50 cm pystyiksi. Viimeisestä esteestä tuli 55 cm, sillä pystynä niihin tolppiin ei saanut matalampaa. Koska Ossi oli jo hypännyt, Olivia hyppäsi sen kanssa pystyinä vain radan läpi, sillä aikaa kun Noora verrytteli Braameria. Ossi oli jo vähän väsähtänyt ja vaikka rata sujui muuten ihan hyvin, poni meni viimeisestä esteestä ohi. "Tuu uudestaan tää linja". Ja viimeisestä ohi. Uudestaan, viimeisestä ohi ja pudotus. Kerran vielä. "Mä en tota hyppää, menkää kuulkaas keskenänne!" oli Ossin kanta, ja se heitti Olivian alas pari laukkaa ennen estettä. Siis kyllä. OSSI HEITTI RATSASTAJAN ALAS. Oliviaa ei onneksi sattunut, laskin esteen ristikoksi ja ratsukko ylitti hyvin. Kiitos Ossi, olit reipas. Loppuverkat ja loppukäynnit, Nooran vuoro.
     Noora ja B tulivat ensin pari kertaa ensimmäisen esteen oikein hienosti ja onnistuneesti verkkahyppyinä. Seuraavaksi oli tarkoitus jatkaa ekan jälkeen kahdelle seuraavalle ja sen jälkeen oltaisiin tultu ratana, mutta voihan Braamer ja jättiloikat. Ekalla alas, kun ponilla ihan ihme hyppy. Tarvitsee todella harjoitella tekniikkaa, sillä B:n loikka suuntautuu usein vain ylös, kuin saalistavalla ketulla, eikä siinä ole mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä. Laskin esteen ristikoksi ja ei kun uudestaan. Toinen samanmoinen loikka ja Noora lensi taas. Nyt sattui, oikeasti, mutta urhea ratsastaja kiipesi uudelleen kyytiin. Sanoin ettei tarvitse yrittää enää, mutta tyttö halusi. Viimeinen hyppy onnistui ja jätimme tältä kertaa hypyt siihen. Hankalampi kerta siis tänään, mutta vaikeuksien kautta voittoon.

Ps. Nyt on pyydetty ulkopuolista valmentajaa muutaman viikon päähän pitämään tytöille estetreeniä, miun pitääkin ottaa kamera mukaan!


torstai 23. maaliskuuta 2017

Sulaa tietä!

Sunnuntaina 12.3. keli oli aivan ihana ja tiet vihdoin semi hyvässä kunnossa, joten suuntasimme Anselan kanssa ajaen kohti Pirelintietä, joka kuulemamme mukaan olisi jo sula. Minä ajoin Braamerilla peräponinani Pena ja Anselan ajokkina toimi Ossi. Pirelintie oli kuin olikin sula! Ihanaa! Kipsuttelimme ensin vähän lampaiden ohi kohti autiotaloa loivaa ylämäkeä, käännyimme ja palasimme takaisin päin.
     Sulalla hiekkatiellä kotimatkalla kysyin Anselalta, rallitettaisiinko vähän. Anselan vastatessa kyllä, vaikkakin jokseenkin epäileväisesti, korjasin asentoa ja pyysin poneilta laukkaa. Karvakaverit lähtivät kuin tykin suusta. Pena koitti Braamerista ohi. Onneksi se oli hyvin kiinni kärreissä. Kun yritin hidastaa, tilanne oli tämä: "Valitsemaanne Braameriin ei juuri nyt saada yhteyttä. Olkaa hyvä ja yrittäkää myöhemmin uudelleen". Sain tehdä hulluna työtä että sain ponin käyntiin ennen jään (tai siis oli siinä sen verran sohjoa että käynnissä ok) alkamista. Riemulliset ponit ja ihana baanatus! Kyllä on pojilla virtaa!

Myös maanantaina 13.3. Ansela tuli ajamaan. Myös Annika ja Olivia pääsivät kärryttelemään, sillä hoitajat eivät päässeet tulemaan. (Noh, ehkä saamme heidät myöhemmin ajamaan.) Anselan kärrien eteen valjastettiin Ossi, Annikan Pena ja Olivian Braamer. Minä lähdin mukaan taluttaen Ellua. Ellu oli reipas ja innokas, mutta se kompastelee jonkin verran. Kävimme kuivurinmäellä ja takaisin.

Tiistaina 14.3. Annika, Kiia ja Henna kävivät poneilemassa. Mette ei päässyt. Annika talutti Ellua, Kiia ajoi Braamerilla ja Henna ajoi Ossilla. Ellu oli ollut alkuun vähän laiska, mutta vertyessään se oli reipastunut ja halunnut juosta kovaa. Laukannutkin innoissaan. Ajelijat olivat menneet Pirelintietä eestaas kahteen kertaan ja ponit olivat olleet reippaita.

Keskiviikkona 15.3. kysyin Erikalta, haluaisiko hän tulla ratsastamaan Penan samaan aikaan kun Noora ja Olivia ratsastaisivat omat poninsa. Hän tuli ja niinpä Penakin pääsi maastoon ratsuna! Ilma oli tosi kiva ja tiet hyvässä kunnossa. Kävimme Pirelintien lopussa ja käännyimme ennen metsäylämäkeä takaisin. Tytöt ottivat laukkakisaa sulalla tiellä ja ponit olivat innokkaita. Maaston jälkeen kävimme vielä viiskymppisen pellolla ottamassa hankilaukkaa. Hauskaa taisi olla, vaikkakin B koitti välillä lähteä Noora kyydissään kohti kotia. Yksi yllättävä käänne tuli, kun Erika laukkasi Penan kanssa. Satula yhtäkkiä kiepsahti ja tyttö tuli alas. Perässä tullut B veti stopit ja myös Noora lensi. Hölkkäsin äkkiä tyttöjen luokse katsomaan sattuiko, mutta onneksi maasta nousi kaksi nauravaa ratsastajaa joista kumpikin kiipesi takaisin kyytiin (kun Penan satula oli fiksattu ja vyötä kiristetty) ja jatkoi matkaa! Hauskaa oli, kiva kun pääsit Erika!
     Ennen tyttöjen tuloa olin käynyt kävelemässä Ellun kanssa taluttaen kotitietä pitkin puupaikalle ja takaisin. Poni oli vaisu eikä halunnut lenkille, mutta takaisin päin kännyttäessä siihen tuli virtaa. Liekkö polvet kipeät, tyhmää kun ei ollut ponikavereita mukana, vai kumpaakin..? Voihan pikkumuru.

Torstaina 16.3. hipsimme taas Olivian kanssa sulille teille, minä taluttaen Ellua ja Olivia ratsastaen Penalla ilman satulaa. Mukaamme kevyelle reissulle lähti myös Helmi, joka ratsasti Pokulla. Kävimme kuivurinmäellä ja käännyimme takaisin. Ellu oli reipas, laukkasikin innoissaan, mutta kompasteli jonkin verran etusillaan. Pena oli super ja toimi hienosti vaikka Poku oli mukana eikä ollut satulaa. On se kyllä ihan huippu poni.

Perjantaina 17.3. Marissa ei päässyt hoitamaan, mutta poneilemaan menivät Elea ja hänen kaverinsa. Reippaita tyttöjä, keli oli aika hirveä! Satoi, paljon. He taluttelivat Ossia (Elea) ja Braameria (kaveri) viiskymppisen pellolla noin 40-45 minuuttia käynnissä ja ravissa ja hyvin meni.



Maastoratsastajat keskiviikkona.
Ihana kevätsää! <3

Kevätsiivousta

Lauantaina 11.3.2017 meillä oli ravitiimin kanssa talkoohenkinen "kevätsiivouspäivä". Siivosimme pihattokopista kaikki kakat ja kuivikkeet pois, sekä ulkoalueelta kaikki mitä irti lähti. Pihattokoppi myös desinfioitiin Virkon S -desinfioitiaineella ja kuivitettiin. Myös suolakivi ja sen teline putsattiin. Ponit pestiin, kuivattiin ja niitä kävelytettiin kuivaksi varmaan reilu tunti. Kun ne laskettiin takaisin aitaukseensa syömään, ne olivat jo ihosta pitkältä karvasta kuivia. Otin ison kasan tavaroita kotiin pesuun ja saimme toisen varustekopin pihaton luokse. Edellinenkin siirretään sinne myöhemmin ja keskitämme tukikohtamme pihaton tuntumaan, ettemme olisi aina tallin pihalla jonkun tiellä. 
     Ilma oli ihan mielettömän hyvä kaikkeen härdellisöintiin, oli lämmin ja aurinko paistoi. Lisää tällaista kiitos! Ravitiimi on kyllä myös ihan huippu, teimme pitkän päivän ja tytöt olivat niin reippaita ja ihania! Kiitos teille Linnea, Annika ja Kiia!

Siivottiin sekä sisä- että ulkoalue. Lisää siivotaan jahka sulaa.
Uudet kuivikkeet. Ois voinut itse jäädä nukkumaan ponien kanssa, mutta ne pitää tätä lähinnä vessana.
Pikkurotat. <3
Isot rotat. <3 Ps. koko lauma on kyllä laihtunut hienosti!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Surkeat pohjat ja maneesi

Maanantaina 6.3. mulla soi kello 4.20 ja lähdin reippaana töihin. Tallille en päässyt kun ei ollut kyytiä, mutten ole varma kävikö kukaan muukaan. Blogin luonnoksissa on varsin suppea merkintä "6,7,8 tytöt", eli että maanantaina jotkut olisivat käyneet, mutta raportteja tai muuta vastaavaa ei löydy mistään. Mysteeri.

Tiistaina 7.3. Kiia ja Annika kävivät taluttelemassa Braameria ja Ellua. Kelit ovat taas varsin huonot, mutta jotenkuten pystyi liikkumaan.

Keskiviikkona 8.3. en poikkeuksellisesti mennyt tallille, sillä meillä oli opiskelija-aktiviteettaja, mutta Annika meni tallille tuuraamaan minua. (Annika ei käy normaalisti enää keskiviikkoisin.) Olivia ratsasti Ossilla, Noora Braamerilla ja ratsukot menivät Annikan valvonnassa käyntityöskentelyä kentällä noin 50 min. Raviakin olisi ehkä voinut varovasti ottaa, mutta koska tytöt eivät olleet varmoja, he eivät riskeeranneet turhaan. Annikan oli ollut tarkoitus kävelyttää samalla Ellua, mutta poni oli tosi jäykkä takaa. Annika laittoi minulle siitä videon ja totesimme yhdessä, että arnikaa, ruokinta ja pihattoon. Voi ponia.

Torstaina 9.3. oli jo aikakin päästä tallille ja mukaani tulivat Olivia ja hänen kaverinsa Siiri. Taluttelimme poneja viiskymppisen pellolla, Olivia Ossia, Siiri Penaa ja minä ruunia. Braamer oli innokas, se olisi halunnut laukata ja kirmailla miten sattuu ja hyppeli pieniä iloisia jurnutuksia. Naureskelin tytöille, että onnea vaan Nooralle huomiseen..!

Perjantaina 10.3. meillä oli maneesipäivä. Olivia ratsasti tietysti Ossilla ja Noora Braamerilla, joiden lisäksi mukana oli Siiri taluttelemassa Elmeriä. Treenasimme ratsukoiden kanssa laukan säätelyä tehtävällä, jossa oli korotettu puomi, normaalilla laukalla 6 askeleen väli ja toinen puomi. Helpompaa oli kummallekkin ratsukolle saada yksi askel vähemmän, eli pidentää laukkaa, mutta pitkän ja hankalan liukkausjakson ja treenin vähyyden vuoksi lyhentäminen oli Braamerillekin hankalaa ja johti herkästi ravisiirtymiseen. Hienosti kuitenkin meni kaikenkaikkiaan, kyllä on kätevää että on maneesi muutaman kilometrin päässä! (Oisko tossa nyt 4-6 km.)
     Maneesilta kotitallille palattuamme lenkkeilin vielä Penan kanssa kahdestaan taluttaen tallin pihassa, uittokuopan luona jne. Ponilla virtaa ja intoa, se hyppi innoissaan Remuloikkia. Pellolla pystyi joissan kohdissa juoksemaan ihan hyvin ainakin taluttaen. Tule kevät tule, halutaan päästä jo kunnolla liikkumaan!

Noora ja Olivia kentällä keskiviikkona.
Ellu sai kuusen keskiviikkona. Naapurissa kaadetaan puita ja käyn sieltä hakemassa poneille purtavaa.
Torstain saaliina lehtipuita.
Perjantain maneesireissulla Ellu hetken innokkaana käsiponina.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Harjoitusestekisat Korrilla

Sunnuntaina 5.3.2017 meillä oli harjoitusestekilpailut Korrilla. Olivia osallistui Penalla puomiluokkaan ja Ossilla ristikkoluokkaan, Noora Braamerilla ristikkoluokkaan. Isojen poikien kanssa tytöt saivat mennä itsekseen, mutta Penan radalla olin mukana tukemassa niin ponia kuin ratsastajaakin. Ai että Pena oli hieno ja söpönen! Olivia olisi sille ihan loistava kuski, mutta niin on Ossillekkin. Kyllä Penalle vielä omakin kuski löytyy. Olivialle ja Penalle tuli puhdas rata ja paljon ihailua. Myös Ossin kanssa Olivia ratsasti puhtaan radan, kyllä oli kiva seurata parin yhteistyötä. Lisää treeniä ja tasapainoa kummallekin niin tulee kyllä tykki pari!
     Nooran ja Braamerin verkka ja rata sujuivat hienosti, lukuunottamatta radan viimeistä estettä. Sille tuli valtava loikka, eikä Nooralla ollut mahdollisuuksia. Urheasti hän kuitenkin nousi heti takaisin ja hyppäsi viimeisen esteen uudelleen. En koskaan kyllästy kertomaan, kuinka iloinen olen siitä että olen löytänyt Braamerille noin reippaan ja sitkeän kuskin. Noora on lentänyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta joka kerta nousee takaisin ja yrittää uudelleen. Ihailtavaa oikeasti, olen ylpeä! (Braamerin puollustukseksi mainittakoon vielä, että B ei heittänyt Nooraa, tuli vain ihan jäätävä loikka epäonnistuneesta lähestymisestä.) Muutoin rata oli tosi hyvä ja onnistunut. Pari kehittyy hienosti ja näistäkin tulee ihan loistavat!

Kiitos Kotkan Ratsastajille taas kivoista harkkakisoista!

Kotitallilla Annika täytti heinäverkot ja -kassit, hoiti ja kävelytti Ellun ja siivosi pihattoa. Kun hän oli mennyt pihatolle, Ellu oli hirnunut yksin ikävöiden muita poneja. Voi reppanaa. Talutuksessa poni oli kuulemma aluksi laiska, mutta vertyessään reipastui, ravasi innoissaan ja laukkasikin. Parivaljakko meni viiskymppisellä (ilmeisesti pellolla..?). Iso kiitos Annikalle, on kyllä reippaat nämä Mettisen siskokset!

Kerraki miekin jossain kuvassa. Aina yhtä edustava silloin kun näyn...






  









"Ja sillä hetkellä Noora tajusi, että se on menoa nyt."
Liian iso loikka, ja niinhän siinä sitten kävi.
VIDEOKOOSTE:

Olivia sai puhtaista radoistaan ruusukkeet.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)