tiistai 21. helmikuuta 2017

Kouluratsastuskilpailut ja kotimatka

Sunnuntaina 19.2.2017 oli odotettu kisapäivä! Viiletettiin tallille kuivaamaan ja puunaamaan sateenkastelemia kisaponeja ja Heidi teki jokaiselle mukaan lähtevälle otukselle letit häntään ja harjaan. Kisapaikalla Ossi ja B jäivät hetkeksi traikkuun syömään ja odottelemaan, kun Penan kanssa lähdettiin kohti maneesia ja raviohjelmaa. Ensin Penan kyytiin nostettiin Olivia.
     Verkka tapahtui ennen luokkia radalla, luokkien aikana verkka-alueella. Pena ei hirveästi tuijotellut kouluaitoja tai tuomarin pöytää, mutta vaivihkaa yritti mennä vähän kauempana niistä, kunnes tottui. Muille hevosille se alkuun hirnahteli ja tuijotteli niitä, mutta ei kauaa hötkyillyt niistäkään. Poni käyttäytyi hienosti ja oli verkassa muutenkin todella hieno. Pikkuhiljaa siitä tulee kouluponi! Olin super ylpeä! Vielä kun löytyisi Penalle oma kuski.
     Olivia ja Pena lähtivät luokassa toisina. Alkutervehdykseen tultiin kiemurrellen. Osa radasta meni mielettömän hyvin, mutta ponia jännitti hirveästi olla yksin kentällä ja se pyrki radalta muutamaan otteeseen ulos ollessaan lähellä verkkapäätyä. Kirmasin apuun, kun poni oli valmiina ylittämään vaivihkaa kouluaidat. Se nousi jo takajaloilleen valmiina loikkaamaan, ihan vaan huomaamatta, mutta autoin Oliviaa saamaan sen takaisin. Kerran poni poistui portin kohdalta, mutta kerkesin törkkäämään sen takaisin ennenkö se tuli kokonaan ulos. Voi pikkuista! Ihana Olivia, useasta kiemurtelusta ja ponin poistumisehdotuksesta huolimatta tyttö ymmärsi pientä ponia ja jaksoi kannustaa suoriutumaan loppuun asti. Radan jälkeen ratsukko sai aplodit ja kuuluttaja totesi Penan jännittävän, kun nämä ovat vasta sen ensimmäiset kisat. Aww. 
     Nooran ja Penan rata meni paremmin, mutta sama vaivihkainen pakoilu jatkui. Ennen alkutervehdystä poni oli jo palaamassa verkka-alueelle ja kipaisin äkkiä nostamaan etujalan pois kouluaidan välistä ja auttamaan ratsukon takaisin radalle. Sanoin Nooralle, kuten Oliviallekkin auttaessani, että "ei haittaa, hienosti menee!" ja toden totta menikin! Pienen ponin arkuudesta ja kiemurtelusta huolimatta Noorakin korjasi, ohjasi määrätietoisesti ja kehui taputtamalla hellästi heti kun meni hyvin. Oikeasti. On upeaa, miten meidän ratsastajat ovat noin tunneälykkäitä ja viksuja nuoria neitejä! Penasta tulee hieno ja se oppii, että ratsastaja on apu, tuki ja turva joka kertoo mitä tehdään ja huolehtii siitä ettei ole hätää.
     Suoritustensa jälkeen hieno pikkuinen harmaa pääsi koppiin syömään ja huilimaan. Isojen poikien ratoihin oli aikaa, joten huilailimme hetken ja söimme välipalaa. Kun aika oli hakea ponit, oli matkassa vähän mutkia, mm. Braamerin kisasuitsiin piti tehdä lisäreikiä, kun ennen niiden kanssa on käytetty eri kuolaimia. Ratsukot eivät ehtineet verkata ihan niin kauaa kuin olisi pitänyt, mutta hetken kuitenkin. Ossi ja Olivia starttasivat ensimmäisinä, sitten B ja Noora. Ossin ja Olivian rata meni tosi hyvin. Laukoissa oli vähän säätöä, mutta ne onnistuivat loppuunsa ihan hyvin. Braamerin ja Nooran avaus oli vahva ja rata tosi hyvä laukkoihin asti, mutta laukat eivät menneet ihan nappiin. Ensimmäiseen suuntaan laukka nousi monta kertaa väärin, jonka seurauksena poni päätti, että "ei sitten kun ei kelpaa, en sitten laukkaa". Eipä se mitään, paremmin ensikerralla! Ehkä Nooraa hiukan harmitti, mutta se meni äkkiä ohi, eikä ponia syytetty lainkaan. Hyvillä mielin lähdettiin kohti kotia, suunnitellen tuleviin Korrin harjoitusestekisoihin osallistumista. Sanoinko jo, että oon ylpeä meidän tytöistä..!

Yht'äkkiä auto alkoi valua taakseppäin. Kuski jarrutti sekä jalka- että käsijarrulla, mutta kumpikaan ei auttanut yhtään. Sitten rysähti. 

Luojan kiitos osuimme puuhun. Vaihtoehtona olisi ollut syvä oja ja trailerin varma kaatuminen, tai yli kymmenen metrin matka alas mäkeä metsikköön. Selvisimme siis vähällä. Nousimme ylös autosta. Ponit olivat kunnossa, ihmettelivät vain, että mitäs nyt. Soitimme apua. Kun traktori tuli, oli pakko irroittaa traileri. Traktori ei saisi vedettyä ylös koko yhdistelmää kerrallaan. Traileri sidottiin etuaisastaan liinoilla puuhun, jottei se lähtisi yksin mäkeä alas. Takaosa nojasi tiukasti puuhun, mutta ei sitä koskaan tiedä jos olisikin lähtenyt valumaan. Mänty ritisi trailerin painautuessa sitä vasten ja katon upotessa puun runkoon.
      Apu saapui. Traktorikin suti. Paikalle tuotiin hiekkaa. Miehet miettivät kaikenlaisia skenaarioita siitä että mitä jos puun varaan nojaava yhdistelmä nyt lähtee valumaan, kaatuu jne. ja minä sain paniikkikohtauksen. Pystyn pysymään onnettomuustilanteessa skarppina jos on pakko, mutta nyt homma oli muiden käsissä, enkä voinut tehdä mitään. Tiesin ettei akuuttia hätää ollut, mutta väsyneenä ja ystävän ponin menetys tuoreena mielessä en voinut minkään. Siirryin sivummalle seuraamaan tilannetta ja nojaamaan isoon kiveen, sillä kasvoni alkoivat puutua, en tuntenut enää nenääni ja epäilin pyörtyväni pian. Sain kasattua itseni.

"Mitään turhia riskejä ei oteta, noi ponit on mun koko elämä ja ennenmmin tehdään reikä seinään tai sahataan etupuomi poikki, kuin vaarannetaan noita elukoita millään tapaa. Ne on mun lapset."

Paikalle tuotiin hiekkaa ja auto saatiin pois, mutta trailerin nokkapyörä ei olisi kestänyt hinausta pelkällä köydellä. Nokkapyörä lähti heti taipumaan alle. Koppi oli saatava traktorin perään kiinni, mutta traktorin peruuttaessa lähemmäs, traktori suti jo ilman traileria perässään. Mitä jos sekä traktori ja traileri lähtisivät valumaan? Sanoin, että ei hinata, ennenkö ponit on ulkona. Hankittiin akkuporakone, etupuomi saatiin revittyä irti ja ponit saatiin ulos trailerin etuluukusta. (Ja tämän takia en halunnut kiinteää etupuomia. Hätätilanteessa puomi pitäisi saada helpommin irti. Tilanne tulee muuttumaan.) Ensin ulos hypähti Ossi, se ei epäillyt eikä hötkyillyt, tuli kuten olisi aina tullut. Pena seurasi esimerkkiä, mutta Braamer oli järkyttynyt ajatuksesta. Kyllä sekin ulos tuli, mutta sitä selvästi häiritsi etuluukusta poistuminen, vaikka se oli ollut muutoin ihan rauhallinen koko härdellin ajan. Kun ponit saatiin ulos, olin helpottunut ja onnellinen. Lähdimme taluttamaan karvakamuja kotiin ja pian traktori tuli perässä traileri matkassaan. Loppu hyvin.
     Ponit pääsivät pihattoon syömään Elmerin luokse ja me lähdimme viemään traikkua Tavastilaan halliin kuivumaan ja odottamaan huoltoa. Siitä oli hajonnut katto ja taipunut yläluukun kiinnityspaikka, mutta se korjataan. Onneksi mulla on vähän säästössä ja tarpeen mukaan saan lisää rahaa myymällä valjakkokärryt tai valjaita pois. Tärkeintä on, että ponit (ja ihmiset) on kaikki kunnossa! Kiitos kaikille apuna olleille!

Muutoinhan tämä oli oikein kiva päivä, kiitos STARA:lle kivoista kisoista! Aion ensikerralla kysyä saisinko osallistua Elmerillä ohjasajaen raviohjelmaan luokan ulkopuolisena. Ei tarvisi edes arvostelua, kunhan saisi harjoitusta.


Luokka 1 Perrier-tallin raviohjelma, clear round
  1. Johanna Sinikannas / Nice Surprice / KOR / 142,5p
  2. Ansela Siimes / Pluke / STARA / 134p
  3. Suvi Saarelainen / Hembölen Vilhelmina /STARA / 133,5p
  4. Noora Mettinen / Olkijoen Osmo / STARA / 109p
  5. Saga Salonen / Starpower Lady Lou / STARA / 105p
  6. Saga Salonen / Starpower Lady Lou / STARA / 105p
  7. Iida-Lotta Oras / Sophienhoeh's Romina / STARA / 101p
  8. Olivia Mustikkaniemi / Olkijoen Osmo / STARA / 92p
Luokka 2 C:2 
  1. Sanna Taipale / Nice Surprice / KOR / 70,45%
  2. Elisa Ryti / Pluke / STARA / 61,14% SC T 3
  3. Iida Kahila / Tyson / STARA / 65,68% SC T 4
  4. Mette Hämäläinen / Golda Laser / KOPSE 58,86%
  5. Laura Juurinen / Mannin Onni / KOPSE 57,73%
  6. Veronica Zinovjev / Rikard / STARA / 57,70% SC T 1
  7. Kiia Tervonen / Starpower Lady Lou / STARA / 56,82%
  8. Olivia Mustikkaniemi / Goldberry's Swish Tail / STARA / 56,14% SC Y 4
  9. Paloma Kääriäinen / Sophienhoeh's Romina / STARA / 55,68%
  10. Arina Pukhlenko / Silusta / STARA / 55,41%
  11. Simo Ryti / Lavanga / STARA / 54,55%
  12. Noora Mettinen / Pikkuvirran Braamer / STARA / 49,77% SC Y 3
  13. Erika Hill / Penelope / STARA / 49,55%
  14. Pinja Halme / Rikard / STARA / 34,32%
  15. Anna Sergejeff / Castanja van der Neerheide / STARA / KESKEYTTI

Valmiina lähtöön! Heidin taiteilemat upeat häntäletit.




Pena verkassa Nooran kanssa:


Isot pojat verkassa:












On ne vaan ihan mahtavat! Sekä meidän tytöt että meidän ponit! <3

Ossi vaan kurkkii, että miksi pysähdyttiin? Pidettiin luukkua aina ootellessa auki, että ponit sai raitista ilmaa.

Taitava Pentti. Matto laitettiin estämään liukastumista, alla reilusti hiekkaa ja soraa jään päällä. Kuva © Fanny!

7 kommenttia:

  1. Onneksi ei käynyt kuinkaan! ps. shettisten häntää ei saisi leikata tuolla tavalla tasaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei! :) Ps. Saan leikata omien shettisteni hännät miten haluan, sillojn kun siitä ei ole niille terveydellistä haittaa. Vähän kiinnostaisivat myös perustelusi, miksi ei saisi? Jos meinaat sitä että on alkuperäisrotu ja viittaat joihinkin näyttelyjuttuihin tms., niin kyllähän shettiksiä klipataankin talvella vaikka näyttelyihin ei ole kovin suositeltavaa viedä klipattua. (Sekä leikataan harjoja jne.) Meillä on häntiä lyhennetty turvallisuussyistä talvella, etteivät aiheuta ongelmia esim. jädessään lumeen kiinni tms. :)

      Poista
    2. Ja tottakai voisi jotenkin "kerrostaa" tai vastaavaa, mutta minusta ovat siistimmät näin ja näyttävät parempikuntoisilta & paksummilta omaan silmääni. :)

      Poista
  2. Sä saat leikata ihan mihi tyylii haluut omien ponies hännät. Nimim. Kerran pimeessä karsinassa napsasin vähä liikaa, häntää jäi kintereen yläpuolelle x'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala! XD Meillä kans joskus Pikkuvirralla yks tyttö vetäs ponin häntää vähän lyhyemmäks... kiva oli ottaa myyntikuvia ponista jonka häntä oli justiinsa kintereeseen... :'D

      Poista
  3. Hienost meni tytöillä kisat! Oliviakin oli 9/16, ei huono tulos ollenkaan ja molemmille cuppisteet vielä päälle :) ihanaa katsottavaa kun shettiksillekkin löytyy pieniä taitavia ratsastajia.
    Hui tuo teidän kotimatka :O Onneksi oli suojelusenkelit matkassa eikä käynyt poneille tai ihmisille pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon näistä tytöistä kyllä tosi ylpeä ja onnellinen! :)
      No sanoppa muuta, niinpä! Nyt ollaan saatu traikkukin takaisin huollosta.

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)