perjantai 20. tammikuuta 2017

Lumilenkkejä ja muuta mukavaa

Lauantaina 14.1. kenttä oli liukas, mutta siinä pystyi sentään kävelemään. Sama homma teiden kanssa. Pellot olivat killereitä, peilijää alla ja lumi päällä. En uskaltautunut laidunpellolle, vaikka joku siellä kengättömällä ajelikin. Olimme Linnean kanssa tallilla ennen Kiiaa ja Annikaa ja siivoilimme odotellessa pihattoa. Tyttöjen saavuttua nappasimme B:n, Penan ja Ossin ja lähdimme talutuslenkille maastoon. Lumi oli märkää ja painavaa, jonka vuoksi jätin Ellun suosiolla kotiin. Sitä ei muutenkaan saisi eläinlääkärin mukaan kahluuttaa vuohista korkeammassa hangessa.
     Menimme lähimetsään lenkille, jolla emme olleetkaan käyneet pitkään aikaan. Päästäksemme metsään piti mennä pellon kautta ja sekä ponit että me ihmiset liukastelimme. Hyvä havaintoesitys tytöille siitä miksi tuollaisella kelillä ei uskalla ajaa vaikka ensin voisi näyttää että on hyvä mennä kun on lunta. Ei sillä, että yksikään tytöistä olisi päätöstäni kyseenalaistanut, kaikki olivat kyllä samaa mieltä. Metsässä oli hyvä mennä, metsän pohja ei ollut jäässä. Raskasta kahlaaminen kyllä oli, mutta se tekee oikein hyvää niin kaksi- kuin nelijalkaisillekkin. Tuli kuuma. Mukava lenkki ja ihan kiva sää! Takaisin tullessamme Ellulla oli pihatolta näköyhteys metsänlaitaan, jossa ilmestyimme pellon puolelle. Etäisyyttä oli arviolta 400-500 m, mutta se huomasi meidät heti ja hirnui kovaan ääneen. Se huutelee usein kun muut ovat liikutuksessa ja se yksin pihatolla. Säälittää vähän, mutta hyvin se pärjää, eikä ole kauaa yksin.
     Palattuamme tallille minä laitoin ruuat, Annika haki Ellun, minä kävelytin Ellun lyhyesti kentällä ja tytöt ruokkivat ponit, sekä täyttivät heinäverkot. Kentällä ei voinut ravata, mutta käyntiä pystyi mennä. Tarkkailin koko ajan ettei Ellu liukastele. Kentällä meni on Elmerin mielestä ihan tyhmää ja se haluaa aina portin kohdalla pois. Kertailimme vähän etujalkojen nostamisia sekä kumarruksia, aina kun saa leipäpalkkaa on kentälläkin vähän kivempi olla.

Sunnuntaina 15.1. kävimme sunnuntailaisten kanssa saman lenkin. Mette ei päässyt paikalle, mutta hänen paikkansa otti Olivia. Keli oli saman lainen kuin lauantaina, vaikkakaan lumi ei ollut ihan niin raskasta. Pellolla oli taas liukastelua ja metsässä kavioit pitivät. Kuten eilenkin, metsässä oli hyvä ravatakkin taluttajien jaksamisen mukaan. Ponit olivat pirteällä päällä ja meillä oli mukavaa. 
     Takaisin tullessamme olimme juuri saapuneet viiskymppiselle, kun Ossi säikähti hurjana. Se ryntäsi eteenpäin jalat sutien ja hajalleen luisuen ja muutkin ponit reagoivat sen säikähdykseen säpsähtämällä. Onneksi pelko oli pian ohi. Metsänreunassa vaaninut hirviö olikin vain seikkailulle lähtenyt tallikoira Severi.
     Ennen lenkkiä Henna oli kävelyttänyt Ellua kentällä ja lenkin ajan poni oli odotellut sairastarhassa (ettei tarvinnut viedä välissä pihatolle, kun siellä oli heiniä mitkä olisi kaikki syönyt yksin). Henna kävelytti sitä vielä uudelleen lenkin jälkeen ja näin ollen saimme kaikki ponit liikutettua ihan hyvin.

Maanantaina 16.1. en saanut kyytiä tallille, mutta Annika ja Kiia kävivät ajamassa Braamerin ja Penan. KYLLÄ! Nyt oli pakkasta, jonka johdosta pellolle tehdyllä peltoradalla lumi oli jämähtänyt jäähän kiinni eikö ollut liukasta! Ponit olivat kuulemma innokkaita, menivät tosi hyvin kovaakin ravia ja tytöillä oli tosi kivaa. Ajon jälkeen he huolsivat ponit, antoivat väkirehut koko laumalle, siivosivat ja kuivittivat pihattokopin sekä täyttivät heinäverkot.

Tiistainakin (17.1.) pohjat olivat verraten loistavat ja poneilimme yhdessä Annikan, Kiian ja Olivian kanssa. Annika meni Braamerin kanssa suksilla (ks. kuva alempaa) niin, että hän piti itse sekä liinoja että ohjia. Minä menin samalla tavalla aluksi Ellulla, Kiia ajoi Penalla ja Olivia talutti Ossia. Ellulla ei olla ennen menty tällä tavalla, mutta se toimi oikein kivasti. Menin sekä käyntiä että ravia, mutta jalkani olivat niin kipeät edellispäivän salitreenistä, että vaihdoimme Kiian kanssa aika pian paikkoja. Kiia meni siis sukseilemaan Ellulla ja minä ajoin Penaa. Olivia oli minulla kyydissä pitäen Ossia peräponina ja ponit olivat reippaita ja innokkaita. Pena meni tosi kivaa ravia ja otimme myös reilusti laukkaa kumpaankin suuntaan. Penan laukka on parantunut sen tulosta paljon, mutta sitä pitää vielä opetella reilusti. Kärrien edessä sen on helpompi laukata kuin ratsain, mutta emme toki halua että se laukkaa raveissa. Pitää löytää joku hyvä kultainen keskitie. Myös Kiia ja Annika kokeilivat laukkaa ja ruunat olivat ihan intona. Meni hyvin! #talvenunelmalaji

Keskiviikkona 18.1. oli vielä pakkasta ja menimme innoissamme peltoradalla. Minä ajoin Penaa, Olivia ratsasti Ossilla, Noora Penalla ja Annika talutti Ellua. Kaikki ponit olivat reippaita. Annika ja Ellu kipsuttelivat keskenään, me muut menimme jonossa: minä edellä, ratsukot perässä. Braamer hyppäsi kerran jonkun sivuloikan, muuten kaikki olivat kiltisti. (Mitä nyt Pena koittaa välillä jännittyessään ehdottaa radalta poistumista portin kohdalla. Kun on rennompi, menee nätisti.) Pena paineli upeaa ravia, Ossikin mahtui suurimmaksi osaksi laukkaamaan sen takana! (Braamerilla nyt ei ole mitään ongelmaa, siltä hoituu niin hidas kuin nopeakin laukka, sekä kaikki siltä väliltä.) Yhden pätkän otin laukkaa myös Penalla, jotta kaikki saivat laukata kunnolla eikä Osin tarvinnut keskittyä hitaampaan laukkaan.

Ps. nähtiin tallilla iiiiiihana koiranpentu, joka olisi innolla tutustunut Penaan ja myöhemmin myös Ossiin. Orhit olivat hämmentyneitä, seisoivat paikoillaan mutta katsoivat vähän silleen "ööh, mikä toi on..? Aika innokas...". Ellu olisi mielellään tutustunut, se on kyllä niin utelias pikku höpsö. Nyt mulla on hirvee koiranpentukuume!

Torstaina 19.1. oli lämpötila nollassa ja peltorata liukas. Kenttä oli kuitenkin juuri ajettu jollain koneella joka hajotti pintajäätä ja se oli oikein hyvässä kunnossa! Pääsin pitkästä aikaa irtojuoksuttamaan koko ponilauman ja kaikki karvapallerot olivat innoissaan. Ellun takapää oli jäykähkö ja ehkä hitusen epäpuhdaskin, mutta poni oli koko lauman innokkain, leikki ja haastoi toisia koko ajan ja oli ihan liekeissä! Ei se kipeä ainakaan voi olla. Voi että se oli söpö. Se sai juosta aina kun halusi, mutta sitä en ajanut liikkeelle vaikka se jäi välillä hengailemaan kentän reunalle. Muutkin leikkivät ja riehuivat. Pena ja Ellu hyppivät hurjina pystyyn ja Ellu ja Ossi painivat. B pöllytti Penaa aina jos sattuivat liian lähelle ja peesasi Ossia. Kun käyn kyykkyyn ja kutsun, ponit tulevat luokse! Onnellisuus! Nyt kun ei ole vihreää kentän reunoilla, olen kiinnostava ja rapsuttelut kelpaavat. Ponit ovat kyllä ihan parhautta. Lopuksi kun ponit rauhoittuivat rapsuteltaviksi ja hellittäviksi, kokeilin ryömiä Braamerin masun ali. Se seisoi kiltisti paikallaan eikä ollut millänsäkään. Tein saman Penalle, joka oli vähän hämmentynyt mutta tykkäsi kun sai rapsutuksia. Ellun mahan ali en uskaltaisi ryömiä, se on tällä hetkellä elämää niin energinen ja kujeileva höpsökkä. Huomiseksi on luvattu taas pakkasta, toivottavasti pääsee ajamaan!


Lauantain lenkiltä. Alakuvien ekassa on naavaa, se on puhtaan ilman indikaattorilaji. Toisessa alarivillä näkyy jäätä pellolla lumen alla... ihan kuin ois järvellä ollut, ymmärrätte varmaan miksi ei ajettu.
Sunnuntain lenkiltä. Vikassa kuvassa Severi, joka väijyksi kivien takana.
Annikan ja Braamerin hiihtelyiden alkutestailut tiistaina kentällä.
Lähes mitä tahansa saa korjattua jesarilla.

TORSTAIN KUVAT:


4 kommenttia:

  1. Eikö se niin mee, että se mitä jesari ja paalinaru ei korjaa on pysyvästi rikki :D

    VastaaPoista
  2. sun ponit on niiiin söpöjä :33

    VastaaPoista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)