keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Luukku 14. - Mielipidepostaus


Luukussa 14. on mielipidepostaus shettiksellä ratsastamisen aloittamisesta.

Kaikki postauksen asiat ovat omaa mielipidettäni, jotka perustuvat kokemuksiin, opittuun tietoon sekä muilta kuultuihin ja luettuihin asioihin. Vaikka osa mielipiteistäni on melko jyrkkiä, tarkoitus ei kuitenkaan ole ketään loukata. Ehkä ennemmin herättää miettimään ja jakamaan omia mielipiteitään ja kokemuksiaan.

Mitä mieltä olette, kuinka vanhaa shettistä aletaan ratsastamaan? Itse olin oppinut, että kaksivuotiasta ohjasajetaan, kolmevuotiasta ajetaan, kolmivuotiaalla voidaan käydä selässä totuttamassa ratsastukseen ja nelivuotiasta aletaan ratsastaa. Näiden tietojen ollessa pohjalla, on sekä Braamerilla että Ossilla käyty selässä ihan kolmivuotis vuoden lopussa ja alettu ratsastaa hissuksiin normaalisti nelivuotiaina. Nyt olen sitä mieltä, että kaksivuotis syksyllä ohjasajo, kolmevuotiaalla ajo (pikkuhiljaa), nelivuotiaalla selkään totutusta, viisivuotiaalla ratsastusta.

 
Braamer joulukuussa, eli juuri ennenkö kääntyi 4-vuotiaaksi. Ihan vain kevyesti käyntiä ja ravia. 
Ossi joulukuussa, eli juuri ennenkö kääntyi nelivuotiaaksi. Pellossa kaikki askellajit läpi.


Braamerissa en ole huomannut mitään oiretta, että sille ratsastus olisi ollut liian aikaista. Ratsastajia se toki on heitellyt aina, muttei ole ollut haluton liikkumaan tai kipuillut lukuunottamatta sitä kun ydessä vaiheessa oli huono satula. Siitä sen selkä kipeytyi, mutta satulan vaihdon jälkeen ei ole ollut ongelmia. Temppuilu on ennemmin ollut sitä, että kun ratsastajan tiputtaa, voi hetken huilata, tai pääsee tekemästä jotain mikä ei huvita. Voi toki olla, että oppi sen tavan huonon satulan aikaan. Ossilla puolestaan kipeytyi nelivuotiskesän lopulla selkä ihan kunnolla. Satula oli huono ja otettiin heti huomaamisen jälkeen pois käytöstä, mutta minusta siinä oli muutakin. Ossille ei sopinut normaalin ratsastuksen aloitus vielä nelivuotiaana ja loppuvuosi mentiinkin harvemmin ja kevyemmin.

Minkä sitten luokittelisin tässä kohtaa normaaliksi ratsastamiseksi? Sen että ratsastaminen on jollain tasolla säännöllistä. Kerran viikkoon, tai useammin. Sen että ratsastuksessa mennään normaalisti kaikissa askellajeissa, ei mitenkään ihan vain kevyesti. Sen että hypätään ja tehtään kaikki kuin millä tahansa aikuisella ponilla.

Penan kanssa pääsin parantamaan. Sillä on ratsastettu nyt nelivuotiskaudella vain harvakseltaan ja melko kevyesti. Uskon että näin on parempi ja jos minulle vielä muita varsoja / nuoria tulee, aion tehdä asiat näin niin kuin Penan kanssa, en niin kuin Braamerin ja Ossin kanssa. Hyviähän niistäkin tuli, mutta mielestäni on parempi antaa ponin rauhassa kehittyä ja kasvaa. Näissä asioissa ei sovi kiirehtiä.

Mikä minua järkyttää syvästi on se, kun jotkut alkavat ratsastaa 3-vuotiaaksi kääntyneillä shettiksillä jo alkuvuodesta ja poneilla ratsastetaan kolmivuotiaina jo ihan normaalisti. Ei yksikään miun poneista ole kolmevuotiaana ollut siinä kehitysvaiheessa, että niillä voisi ratsastaa normaalisti, hypätä ja kisata. Siis kun tiedän oikeasti shettiksiä joilla on hypätty kilpaa kolmevuotiaina. Hui. Tiedän myös ponin jonka painoraja kolmevuotiaana oli 50 kg. Itse ajattelen Penallekin nyt olevan 35 kg maksimi, kun on vasta 4-vuotias... mutta jokainen tavallaan. Suosittelen silti lämpimästi ottamaan ihan rauhassa ja antamaan ponille aikaa. Shetlanninponi on hitaasti kehittyvä alkuperäisrotu, joka ei kasva niin nopeasti kuin esimerkiksi puoliveriset.

Jos kiinnostaa, voit kurkata myös mielipiteeni ponien painorajoista: http://pieniakavioita.blogspot.fi/2015/06/ponien-painorajat-ratsastuksessa.html

Nelivuotias, pian kääntymässä 5v.
4-vuotias, ratsastettiin jo ihan ns. kunnolla.

6 kommenttia:

  1. Itse olen sinun mielipiteen kanssa täysin samaa mieltä! Tosin meillä on 1-vuotiastakin totutettu ohjasajoon syksyllä eli siis lähinnä valjaat selässä ja kuolaimet suussa (riimusta talutus) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei. :) Eipä se mitään haittaa jos vuotiastakin vähän jo totuttaa asiaoihin.

      Poista
  2. Tää oli kyllä hyvä postaus!
    Ollaan itsea asiassa edetty munkin tällä hetkellä 3-vuotiaan ponin kanssa juuri tuolla samalla rytmillä; kaksivuotiaana ohjasajettiin, kolmevuotiaana ajokoulutettiin ja nyt sen selässä ollaan käyty välillä testaamassa käyntiä ja ravia, sekä ensi vuonna sitten aloitetaan varsinainen ratsukoulutus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toi sun poni on ihan super suloinen, jos se on tuo kirjava! <3

      Poista
  3. Kiitos hyvästä ja asiallisesta postauksesta! En minäkään ymmärrä, mikä kiire monilla on varsojen kanssa. 3-vuotias poni on usein vielä varsamainen sekä fyysisesti että henkisesti, eikä kehityksessä tapahtuneita häiriöitä voi enää myöhemmin korjata. Tavoitteena pitäisi aina olla terve ja kestävä hevonen, jonka kanssa voi harrastaa vuosikausia, ei mahdollisimman aikainen työskentelyn aloittaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä. Sait tiivistettyä hienosti koko ajatukseni! Olen täysin samaa mieltä.

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)