keskiviikko 3. elokuuta 2016

Allergialääkkeitä, arkea ja aika kiva reissu!

6.6.2016 oli maanantai ja silloin poneista pitivät huolta Aada, Iiris ja Simo. Viimeisenä mainittu maastoili Ossilla keltaisen talon pihan takaisissa metsissä kaikissa askellajeissa. Ossi oli ollut reipas, mutta myös valpas ja säpsynyt vähän sitä sun tätä. Kerran se oli käännähtänyt ympärikin säikähdettyään jotain olematonta. Hyvin Simo oli kuitenkin pärjännyt ja lenkin jälkeen hän oli ruokkinut Ossin, sekä laittanut sille ötökkämyrkkyä ja arnikaa.
     Aada ja Iiris (meinasin taas kirjoittaa Iida ja Aaris) hoitivat ja talutuslenkittivät Elmerin ja Sulon. Lenkitys oli tapahtunut viiskymppisellä ja aikaa oli mennyt reilu tunti. Ellu oli ollut kiva ja reipas, ja lenkin jälkeen ponit oli huollettu ohjeiden mukaan, Sulo siis Riinan ohjeiden mukaan, Ellu miun, eli rasvattu ja myrkytetty. (Jos jollain särähtää korvaan, niin myrkytetty = laitettu tietysti hyönteiskarkotetta.) Tytöt myrkyttivät ja rasvasivat pyynnöstäni myös Braamerin, sekä ruokkivat kummatkin ruunapoikani. Kiitos!

Meidän Nero. <3



Maanantaita seurasi tiistai, päivämäärältään 7.6.2016. Minä ja Annika emme päässeet tallille, mutta ponipoikia huolsivat ja liikuttivat Kiia ja Linnea. Tytöt olivat ajaneet viiskymppisellä, Kiia Braamerilla ja Linnea Ossilla. Kiia kirjoitti näin: "Mentiin käyntiä ja ravia, sekä yks pätkä vähän reippaampaa ravia. Aikaa meni vähän vajaa tunti. Ajon jälkeen purettiin ponit, Linnea hoiti Ossin laitumelle ja haki Ellun. Sitten minä menin jo uittokuopalle, Linnea kävelytti hetken Ellua, ja tuli sitten kanssa kuopalle. Meni hyvin ja ponit menivät veteen aika hyvin. Braamer ainakin ui ihan kunnolla, niin ei tarvinut sienellä pyyhkiä erikseen. Sitten Linnea vielä ravaili ja laukkasi Ellun kanssa ja käveli lopuksi, jonka jälkeen menimme tallin pihaan. Pihassa laitoin rasvaa, myrkkyä yms. ja ruokittiin ponit. Katsoin myös ettei ollut mitään haavoja, ennenkö vietiin ponit takaisin laitumelle."
     Liitetään mukaan toki myös Linnean raportti: "Hain Ellu, harjasin sen, puhdistin kaviot ja menin kävelemään viiskymppiselle. Alkukäyntien jälkeen otin ravia ja sitten menin uittokuopalle Kiian ja Braamerin luokse. Ellu meni innoissaan veteen, suunnilleen mahaan asti ja kahlailun jälkeen piehtaroi pari kertaa. Kahluutuksen jälkeen otin vielä ravia, sekä laukkapätkän. Ellu oli niin innoissaan, etten laukassa meinannut pysyä mukana! Laukan jälkeen loppuhölkät ja käynnit ja harjasin Ellun vielä tallin pihassa. Laitoin ötökkämyrkkyä, arnikaa, ruokin Ellun ja vein sen laitsalle. Aluksi Ellu siis oli tänään aika laiska, mutta reipastui ja innostui kuopalla lilluttamisen jälkeen!"





Keskiviikolta 8.6. teille piti olla taas videopostaus, mutta teknisistä ongelmista johtuen päädyinkin nyt kirjoittamaan, että sain tämän postauksen vihdoin julkaistua. Sara ei päässyt  tälläkertaa valkuttamaan tyttöjä, eli ei ollut tällä kertaa normivalkkua. Myöskään Erika ei päässyt paikalle, mutta Ossilla ratsastamaan tuli Olivia. Harjoittelimme ensin Nooran ja Olivian kanssa kentällä maastotaitokisoihin, jonka jälkeen kävimme ihanalla maastolenkillä. Lenkin alussa ylitimme ojan ja B hyppäsi ihan hullun loikan. Sen seurauksena Noora tippui oikein komealla kierteellä ja vähän sattuikin, mutta on se vaan reipas tyttö: kiipesi heti takaisin ja matka jatkui. Poneilla oli hurjana virtaa ja ratsukot painattivat täyttä laukkaa hyväpohjaisella vanhalla tiellä. Kyllä oli hauskaa seurata, kun koko porukka nautti täysillä! Ilmakin oli mukava kun tuuli aika paljon, ei ollut kovin kuuma. Ellun lenkittivät Annika ja hänen serkkunsa, jotka tulivatkin lenkillä meitä vastaan.




Torstaina 9.6.2016 mukaani tallille lähti ex temporena ystäväni Emmi, jonka kanssa kävimme matkalla pikaisesti aptiikin kautta hakemassa Braamerille Heinixiä. Tiistaina soittelin Porvoon hevosklinikalle ja pyysin puhelinreseptiä Hakamäen apteekkiin saadakseni ponille allergialääkkeet. Braamerilla on mahdollisesti kesäihottuma, se on jo hangannut tänävuonna kerran pienen verisen haavan hännäntyveensä (joka on jo hoidolla parantunut) ja viimevuonna oli hangannut aika ikävästi myös. Toisaalta hankaaminen alkoi muutama vuosi sitten penisiliinikuurista ja minulle on myös sanottu, että kutiaminen voisi johtua kehoon kertyneistä aineista. Jossain kohtaa pitää koittaa syöttää joku puhdistuskuuri. Millaisia kokemuksia teillä on kutinan ehkäisystä, yrteistä tai puhdistuskuureista? Osa vannoo yrttien nimeen, osan mielestä ne ovat silkkaa rahastusta ja täyttä turhuutta. Klinikalta suositeltiin ötökkäloimea ja sitä, että pesisin ponin usein tarkoitukseen kehitetyllä shampoolla. Pesu onnistuu ja rasvaamme ponia päivittäin, mutta loimeen suhtaudun melko kielteisesti. Laitumella muut ponit, ainakin Ilmari ja Elmeri varmaan tuhoavat loimen alta aikayksikö, joten luultavasti B pitäisi ottaa laitumelta pois. Menisikö se sitten yksin tarhaan, tai mahdollisesti Ossin kanssa? Mielummin en hankkisi ötökkäloimea, mutta toki sitten jos näyttää siltä että on pakko. Toivotaan nyt että allergialääkkeestä on apua.
     Millaista ötökkämyrkkyä muuten käytätte hevosilla? Itselläni on tällähetkellä tallinomistajan itsensä sekoittamaa karkoitetta, jossa on muun muassa tervaa ja valkosipulia. Minusta ainakin tuntuu, että se on parempaa kuin kaupasta ostetut valmisteet. Braamerin ja Elmerin hankaaminen on vähentynyt, eli ötökät eivät ole pistelleet niin paljon. Toisaalta nyt on ihanan tuuliset ilmatkin, eikä ötököitä ole paljoa. Pidemmällä tarkkailulla saan tehtyä enemmän havaintoja, mutta ainakin nyt olen ehdottomasti itsetehdyn karkoitteen kannalla. Ainiin, yrteistä mainittakoon vielä, että Braamer syö tällä hetkellä Bye Bye itch -tuotetta ja kaikki ponit saavat valkosipulia. Rasvana käytössä pieniin ihovaurioihin ja kutinakohtiin tällä hetkellä hevossalva.
     Noniin, palatakseni asiaan: kun saavuimme Emmin kanssa tallille, oli Olivia jo hakenut tämänpäiväisen ajokkinsa Braamerin tallin pihalle harjaukseen. Esittelin ensin Emmin ja Olivian toisillee, jonka jälkeen lähdimme Emmin kanssa noutamaan Elmeriä. Ensimmäisenä vastaan tuli Pena. Se hirnui kauempaa ja tuli tervehtimään meitä. Tarkastin sen samalla, ei akuutia hoitoa vaativia naarmuja tai muuta huolestuttavaa. Silmät ovat hyvät, eivät enää punaiset. Elmeri oli nukkumassa (myöhemmin saimme kuulla Hellulta, että sarru oli juuri ennen tuloamme köllähtänyt päiväunille). Julmasti (mutta hellästi) pyysin sitä nousemaan, töihin olisi lähdettävä. Kyllähän sitä itsekkin tietää, että töihin on aina hankala herätä..! Ossikin kävi moikkaamassa, mutta sillä oli ansaittu vapaapäivä.
Pihassa teimme Olivian kanssa vaihdon: minä aloin valjastaa Braameria ja Olivia harjasi Ellun. Emmi haki kärrit ja pian oli kumpikin poni lähtövalmiina. Olivia Braamerin kärreille, Emmi Elmerin. Valjakot ajelivat rauhassa alkukäyntejä sillävälin, kun minä virittelin muutaman harjoitusesteen kentälle: lankku, pressu, sekä sellainen keikkulava josta voi mennä yli kärreillä. Riistin Emmilta Elmerin, mutta Olivia oli ihana, reipas ja avoin ja otti Emmin kyytiinsä. Treenailtiin hetki kentällä, jonka jälkeen lähdimme viiskymppiselle. Ellun kanssa oli vähän keskustelua tallin pihalla siitä, lähdetäänkö matkaan vai takaisin laitumelle, mutta kun päästiin oikealle reitille, oli poni oikein reipas ja innokas. Hölkättiin jonkin verran ja kun vaihdoimme suuntaa, Elmeri halusi ihan itsekseen hölkkäillä lisää. Selvä, tottakai, hölkätään vaan jos pienellä miehellä on kiva fiilis!
     Annoin Olivialle erikoisluvan ottaa laukkaa Braamerilla pitkällä suoralla. Neuvoin tarkkaan laukannoston ja kerroin tulevani kävellen tai hölkällä perästä. Mukanamme viiskymppisellä olevat Poku ja sen vuokraaja Helmi (eri kuin meidän H) tulivat toisina, kun Olivia, Emmi ja Braamer siirtyivät laukkaan. B:n laukkaamiset olivat vähän hitaanpuoleiset, mutta hauskaa taisi silti tytöillä olla. Elmeri puolestaan syttyi. Se pyysi saada lähteä perään ja minä annoin. Hurrrjaa laukkaa minun pikkuiselta, ja yksi pukkikin! (Lieneekö siitä että polvissa tuntui ikävältä, vai oliko se hirmuinen villihevonen vailla sääntöjä, mutta ainakin se oli ihan innoissaan.) Ellu olisi halunnut ohi, mutten voinut päästää viljellyn pellon läpi ja muuten ei mahtunut. Voi pientä poniani. <3
     Viiskymppisen jälkeen Olivia sai hetken ajaa Ellullä käyntiä kentällä, kun minä näytin Emmille mistä Braamer on tehty. B näytti ylälenkillä ja kentällä, kuinka kovaa pieni shettis voi päästä. En tiedä kumpi innostui enemmän, poni vai minä, mutta voi mahdoton miten se poni on upea! Kentällä menee ihan mielettömän pienetkin ympyrät täyttä laukkaa ilman ongelmaa, sellaisia käännöksiä ja syöksähdyksiä ettei mitään jakoa. Niin taitava, ja niin rakas! Olivia sai Braamerin takaisin loppuraveihin ja käynteihin ja Emmi siirrettiin Elmerille. HEtken valjakot saivat vielä tulla pressua ja lankkua, jonka jälkeen siivosin ne pois.
     Pian parkissa seisoi kaksi tyytyväistä ponia, joilta otettiin valjaat pois ja jotka harjattiin. Sitten oli B:n allergialääkkeen vuoro. Mietin kuumeisesti, miten saisin lääkkeen annettua. Porkkanan palaan? Ei, se kun puraisee porkkanaa niin pilleri varmaan tippuu ja häviää. Pyörittelin kivennäisestä ja vedestä pieniä palloja ja kaksi pilleriä meni niin. Sitten ajattelin, että kokeillaas meniskö pelkkä pilleri alas. Kyllä kelpasi! Loput viisi sitten samaa rataa, olisi varmaan syönyt pieniä kiviäkin kun olisin ensin rapistellut ja sitten tarjonnut. Annostushan on siis eläinlääkärin ohjeen mukaan 8-10 tablettia päivässä, päätin aloittaa kahdeksalla. Riittäisivät päivän pidempään, paketissakaan ei ole kuin 100 tablettia.
     Tämän hirmuisen haastavan (Emmikin nauroi, että olisipa hevosen lääkitseminen aina yhtä helppoa) lääkintärupeaman jälkeen ponit ruokittiin, arnikoitiin ja myrkytettiin. (Rajua, meinaan siis tietysti että suihkuteltiin ötökkämyrkkyä.) Sitten pojat pääsivät takaisin laitumelle syömään, juomaan ja ottamaan rennosti.


© Emmi



Perjantaina 10.6.2016 pidin tallilla Olivialle, Leenille ja Heidille vähän maastakäsittelykurssia. Aloitimme hakemalla tyttöjen kanssa ponit laitumelta. Vaikka Pena on seisonnassa (vapaalla), käyn sitä toki aina tervehtimässä ja tarkistamassa, että sillä on kaikki hyvin. Se nauttii kovasti rapsutuksista ja viihtyy kyllä nunnuteltavana. Jospa tekisin sen kanssa jotain seuraavana päivänä..
     Tallin pihassa tytöt harjasivat poninsa ja Heidi tuli huoltamaan Elmeriä. Minä sain sillävälin tilaisuuden siivoilla varustekoppiani, joka on kyllä oikea tilaihme! Pieneen koppiin mahtuu hervottomat määrät kamaa, jota tavallaan vähän kertyy kun on neljä poniakin... Ellulla sentään ei ole satulaa, mutta kaikilla muilla kolmella on, ja joka ponille on tietty omat valjaat, ohjat ja suitset... Oottakaas vaan, kun joskus VVK:lla tehdään teille varustepostaus!
     Olivia maastakäsitteli Ossia, Leeni Braameria ja Heidi Elmeriä. Ensin kerrattiin peruuttamista, sitten ympyrälle johtamista ja poniin vaikuttamista, taluttaessa vaikuttamista jne. Heidi lähti välissä seuraaviin tehtäviin (Ellu meni karsinaan huilimaan) ja me tyttöjen kanssa intouduttiin treenaamaan vielä lähettämistä. Vähän venähti kenttätyöskentely, taisi siinä ainakin jonkun puolitoista tuntia vierähtää... Pitäisi vakkareillekkin taas jossain välissä tankata vähän maastakäsittelyä!
     Seuraavaksi tytöt lähtivät ruunapoikien, Heidin ja Peran kanssa kiertämään viiskymppisen taluttaen. Leeni otti Braamerin ja Olivia Elmerin. Hyvin kuulemma meni. Mie ajoin Ossin ensin kentällä kaikissa askellajeissa (hitsi että tehtiin upeita laukkaympyröitä ja voltteja, hyvin laukkaa ja kääntyy! Oltiin liekeissä!) Käytiin Ossin kanssa vielä muiden tultua takaisin viiskymppiseltä ottamassa ihan kunnon kiitolaukkapätkät, voi sitä onnea ja riemua! Teki meille molemmille hyvää. Päätin, että voi noilla välillä laukkaillakkin, kun vaan nostaa oikein. Eipä ole kun vasta elokuussa ravejakaan ja katsotaan sitten taas uudelleen jos vaikuttaa ongelmalta. Tää vaan on niin ihanaa, kyllä mun pitää omien kanssa saada revitellä! <3

Ps. Tänään Braamerille ei uponneetkaan pelkät pillerit. Kastelin 0,5dl kivennäistä, jonka seassa upposivat onneksi kuin häkä.





Lauantaina 11.6 Kiia ajoi Braamerilla, Linnea Ossilla ja minä olin Linnean kyydissä pitäen Penaa peräponina. Pena oli jälleen oma ihastuttava itsensä. Viikon loma on tehnyt hyvää ja ponilla on ollut aikaa tasoittua ja löytää paikkansa uudessa isossa laumassa. Tiet ovat suuriltaosin kuivuneet ja tamppaantuneet niin koviksi, ettei voi kuin kävellä. Muutamassa pehmeässä kohdassa pääsimme kuitenkin myös ravaamaan. Kipsuttelimme aluksi peruslenkkiä. Lähellä hiekkaympyrää otimme hyvällä tiellä ravia ja hetken ravattuamme tien reunalla oli kasa kaadettuja valkearunkoisia nuoria koivuja. Niiden kohdalla Ossi veti länkkärityylisen skriips jarrutuksen, koska koivut koittivat vähintään syödä pienen poniparan. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että puut olivat rauhaarakastavaa kansaa, eivätkä sittenkään edes pahoinpidelleet pieniä poneja.
     Peruslenkin jälkeen ajauduimme vähemmän tutkitulle tielle tutkimusmatkalle ja löysimme aivan ihanan, arviolta 800m pitkän loistavapohjaisen suoran hiekkatien, josta kaiken lisäksi lähti loppupäästä vielä toinen loistavapohjainen pistotie! Pitkällä suoralla otimme ravin lisäksi myös laukkaa, ai että miten ponit pinkoivat!
     Reissussamme meni noin 3,5h, vaikka lenkki ajallisesta pituudestaan huolimatta ei ollut rankka, koska kävelimme suurimman osan. Ponit olivat iloisia ja virkeitä ja me nautimme kovasti! Ötökät eivät ole kavereitamme, mutta olisihan kesä liian täydellinen ilman kutinaa ja pistelyä!

Ps. Kehittelimme mielissämme lähes patentin arvoisen asuntovaunukärry-systeemin. Sillä Linnea sitten ajelisi ötököiltä ja sateelta suojassa, pehmeällä penkillä istuen. Kaikki lähti mukavammasta penkistä, siirtyen aisalliseen nojatuoliin, katolliseen nojatuoliin, asuntovaunuun... Loppuunsa en nyt ole ihan varma, ohjaako Linnea ponia itse, vaiko joku kuski, vai saako poni itse määrätä vauhdin ja suunnan. Mielenkiinnolla odotamme..!





Mikä maa, mikä valuutta? Puhelimen herätysääni rääkyi minut hereille ja hetki meni miettiessä, että mitä ihmettä tapahtuu. Eikös nyt ole viikonloppu ja kellokin vasta 5.00? Sitten valkeni, että totta! Sunnuntai 12.6 ja maastotaitokisat Talman tallilla! Ei muuta kuin ylös ja liikkeelle! No okei, ei se ihan noin reippaasti onnistunut kuin mitä annoin olettaa, mutta sain kuin sainkin hilattua väsyneen ruhoni ylös. Mukaan matkaan lähtivät (yllätys yllätys) kuski Hanne, sekä kanssani leikkimielisiin kisoihin osallistuvat Annika ja Noora. Tallilla traileriin pakattiin Braameri ja Elmeri, kärrikoukkuihin hirtettiin koppikset. Oli muuten vähän säätämistä ennenkö onnistuttiin..! Matka sujui hienosti ja nähtiin mm. 2 ketunpentua!
     Olimme perillä vähän ajoissa, joten meillä oli hyvin aikaa katsella ympärillemme, ilmoittautua ja kävelytellä poneja. Talman talli vaikutti suloiselta ja lämminhenkiseltä, suhteellisen pieneltä tallilta. Kilpailut oli järjestetty hyvin, radat olivat mielenkiintoiset ja henkilökunta todella mukavaa. Minä osallistuin Ellun kanssa maastotaitoajoon, Annika Braamerilla samaan ja Noora Braamerilla maastotaitoratsastukseen. Osallistuessaan samalla ponilla kumpaankin luokkaan, ottivat tytöt samalla osaa moniotteluun. 
     Minun ja Elmerin suoritus meni hyvin. Pressun ylityksessä Elmeri ensin järkyttyi, kun pressu ei ollutkaan samanlainen kuin kotona: se oli eri värinen! Ensin stoppi, mutta juttelemalla pääsimme eteenpäin, teadraalisen loikan saattelemina. Ellu oli iloinen ja reipas, oli ihanaa päästä osallistumaan sen kanssa! Annikan ja Braamerin rata meni oikein mainiosti myös. Välissämme oli vain yksi lähtijä, mutta ehdimme hyvin vaihtaa kärrit Ellun perästä Braamerin perään. (Saimme vain yhdet koppikset vietyä, Annika verkkasi ohjasajaen.) Luokassa oli muistaakseni 5 osallistujaa ja palkintojenjaossa jännitti. Luokan voittivat Annika ja Braamer ja minä olin Elmerin kanssa toisen valjakon kanssa jaetulla 2. sijalla! Jee, hyvä me!
     Nooran luokassa meille oli pienoinen yllätys, nimittäin radan varrella oli kaksi estettä. Toinen oli pieni pystyeste kentällä, toinen tukkieste metsässä. Sanoin Nooralle, ettei kumpaakaan ole pakko hypätä, mutta Noora reippaana tyttönä halusi yrittää. Rata meni hienosti muiltaosin, mutta kummallakin esteellä Noora tipahti. Tuomarikin sanoi, että "onpa erikoinen hyppytyyli" - joo, B on aivan ruosteessa! Reipas ratsastaja kuitenkin kiipesi molemmilla kerroilla takaisin ja jatkoi matkaa ilman ongelmia. Suuri osa ratsukoista tarvitsi vesimaton ylityksessä apua, niin myös B ja Noora. Hämärässä kohtaa kentältä metsään siirryttäessä sijaitseva vesimatto oli alkuunsa monen karvakorvan mielestä varsin vaarallinen hirviö, mutta tuomarin/sihteerin taluttaessa taisi jokainen ratsukko päästä yli. Todella hyvä rasti, tuon kaltaisia tilanteita täytyykin treenata kotona. Ponit oppivat olemaan pelkäämättä ja harjoitukset vahvistavat ponin ja ihmisen välistä luottamussuhdetta. Pujottelut, postinkuljetus, metsätaipale, portti ja muut sujuivat Nooralta ja Braamerilta hienosti. Ensikerralla pitää ottaa kypäräkamera, saisi hyvän ja mielenkiintoisen videon! Sijoitus Nooralla ja Braamerilla taisi olla jotain 12/16 luokkaa, en muista tarkoin ja tuloksia ei tunnu löytyvän netistä..?
     Hetki ennen lähtöä, kun Ellu oli jo ollut jonkin aikaa trailerissa, Ellu alkoi aivastella. Menin katsomaan että mikäs nyt. Pärski vain hulluna, räki päälleni eikä halunnut vettä vaikka tarjosin. Kaivoin molemmat sieraimet läpi tuloksetta, niin syvälle kuin vain sormet ikinä ylsivät. Otin Ellun ulos kopista ja kävelytin. Se liikkui ihan mielellään, mutta pärski, pärski ja pärski. Ihmiset katsoivat kummissaan ja koittivat neuvoa: "kaiva sen sieraimista jos olisi jotain", "juota sitä"... muttakun ei siellä kaivamalla mitään ollut, eikä poni halunnut juoda. Hetken kävelytyksen jälkeen se onneksi joi ja tilanne alkoi helpottaa. Ei sillä missään kohtaa vaikuttanut suurta hätää olevan, mutta kyllä minä jo mietin että pitää ell soittaa. Onneksi meni ohi!
     Kotimatka sujui hyvin ja suunnittelimme jo seuraaviin maastotaitokisoihin osallistumista syksyllä. Takana oli hieno päivä hyvin järjestetyissä ja mukavissa hyvänmielen kisoissa. Ainoa mikä latisti tunnelmaa oli se, kun Annikaa puri tapahtumapaikalla jokin koira. Silitimme luvan kanssa toista koiraa ja sivummalta takaa toinen koira tuli ja puri Annikaa jalasta. Ratsastushousut menivät rikki ja tuli verta, mutta onneksi on rokotukset kunnossa. (Annika kävi vielä varmuudeksi terkkarilla maannataina.) Muistakaahan pitää koiranne kontrollissa ja varokaa aina vieraita koiria! Maastotaitokisoja voin kuitenkin suositella lämpimästi kaikille, kannattaa kokeilla!

Ps. Braamerin ollessa radalla ja Ellun traikussa, ponit huutelivat toisilleen. Pitkän matkan päähän kantaa hirnunta, ja joka kerta kaveri vastaa. <3




Pujottelu, kuja, peruutus 

Hirmuinen pressu, sekä kiva aurauskepin siirto


Myrkyllisten kasvien tunnistusta kuvista.
Maaliin. HUOM. Kuvissa ei ollut kaikkia tehtäviä.
"Hurja pressu!" "Oho, ei ollutkaan."





Palkintojen jaossa. Huomioikaa mun kauniit saappaat... Oon aina niin tyylikäs...
Nooran radankävely. Metsässä oli Nalle Puh.

Verkassa.
Radalla pujottelu, kulman peruutus ja pressun ylitys. 

Postin siirto, aurauskepin siirto ja kohti estettä. 


Hitsi! Onneksi ei sattunut.
Pysähtyminen puomin päälle niin, että etujalat on toisella, takajalat toisella puolella. B ei meinannut ihan ymmärtää pointtia. Sillan ylitys ja sitten se haastava vesimatto. 

Hapsujen alitus (kuin vettä vain) ja portista meno. 

Epäonninen maastoeste ja hirmuloikka.
Meidän supertiimi! <3
B ja Mettiset <3
1. Iloinen Kellumi, itseasiassa kotipihassa ennen maastotaitokisoihin lähtöä.
2. Ruusukkeet.

4 kommenttia:

  1. Mitä rasvaa olette käyttäneet kesäihottuman hoitoon? Meillä ollut kaksi ihottumaponia, toisella aika raju ja toisella pysyi loimituksella & öljyämisellä kunnossa. On kokeiltu ihottumaiselle tarkoitettua rehua, samoin tuota bye bye itch'iä. Ei ole oikein toiminut. Wiemerskamperin tuotteet on osoittautuneet ainuiksi toimiviksi. Mutta tapauskohtaisia, toisella auttaa toinen ja toisella joku muu. Heinixiä ei olla syötetty. Onko siitä ollut apua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin rasvattiin ihan vain Hevossalvalla ja tervarasvalla, nyt meillä on Solhedsin shampoo ja rasva. Solhedsin tuotteet tuntuvat minusta toimivan. Bye bye itchin shampoosta oli apua, mutta meillä tuo Solheds on vielä parempi. Bye bye itchin lisärehusta en osaa sanoa.

      Heinixillä ei ollut huomattavaa vaikutusta, mutta en syöttänytkään sitä kuin yhden paketin. (100tablettia, 8/päivä = 12päivää ja kolmantenatoista loput 4. Eli kaksi viikkoa syötettiin.) Hinta kyllä sellainen, että mieluusti en tuota kokeile syöttää kovin pitkään, jos ei ala tulla tuloksia parissa viikossa.

      Ihottumaloimeen olen tyytyväinen, on alkaneet häntäkarvat kasvaa takaisin. Postissa on tulossa myös seeprahuppu. :)

      Poista
  2. Mitä satuloita olet käyttänyt poneillasi? Mistä oot niitä osatanut?:) omalle ponille ois satulaa hankkimassa nii mitä suosittelisit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikilla ratsastusponeilla Wintec kids 12" satulat ja ollaan tykätty. Aiemmin ostelin yleissatuloita nettikirppareilta, mutta koskaan ei löytynyt oikeasti hyvää. Nykyisiä voin suositella, niitä saa ainakin Hevarilta. Myös läheisllä ratsastuskoululla on näitä käytössä, eli ovat ihan kestäviäkin. Alapaneeleita saa siirrettyä, ovat tarroilla kiinni, saa sitten vähän muokattua selkään sopivammaksi. :)

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)