torstai 7. heinäkuuta 2016

Poneja, valmistautumista ja viimeinen näyttö

Maanantaina 23.5 ratsastamaan tulivat Olivia ja Noora, jotka harjasivat ja varustivat poninsa ulkotallin edessä. Olivian ratsuna oli Ossi ja Nooralla tietysti Braamer. Kun olimme lähdössä, Aada ja Iiris tulivat juuri sopivasti omalta lenkiltään Ellun ja Penan kanssa, joten päätin napata Penan mukaani seuraavallekin lenkille. Aada ja Iiris olivat kiertäneet autiotalon lenkin ja ponit olivat olleet "iloisia ja ihania persoonia". Ellu oli ollut ihan super energinen, se olisi kuulemma tahtonut vain ravailla koko ajan. Meidän lähdettyämme Aada ja Iiris olivat syötelleet Ellua ja Suloa vihreällä.
     Kävimme pitkästä aikaa ns. vanhan perusmaastolenkin, ilma oli ihana ja kaikki meni hyvin. Ison ojan ylityksessäkään ei ollut ongelmia ja oli tosi kiva käydä pitkästä aikaa sielläkin. Ennen käytimme lenkkiä useammin, mutta nyt kun Kiia ja Simo eivät enää käy samaan aikaan ratsastamassa, ei olla niin paljoa viikonloppuisin maastoiltu (metsässä, teitä pitkin kyllä) ja arkisin ei olla oikein keritty noin pitkälle. Ponit olivat energisiä ja tytöt laukkailivat parissa hyvässä kohdassa paljon. Pena sai sillävälin nautiskella vihreitä ja lenkin jälkeen syöttelimme vielä hetken koko maastoponiporukkaa.

Kuvia Iirikseltä:

Kuvat meidän maastolenkiltä:
 
Siis aivan järkyttävän kauhistuttava pelottava sähkölankanippu oli yhden tolpan nokassa odottamassa Minnan aitatalkoiden jatkoa... Yllä olevassa kuvassa tuijotetaan samaa kamaluutta kuin videolla.



Tiistaina 24.5 harjoittelin tunninpitoa torstain näyttöä varten, eli pidin puolen tunnin mittaisen ohjausharjoituksen. Ratsukoina tunnillani olivat Kiia ja Braamer, Linnea ja Ossi, sekä Fanni ja Nepa. Ihan hyvin meni ja pysyin ihan hyvin aikataulussa, mietin tarkkaan miten sanon mitäkin missäkin kohtaa ja hioin tehtävien vaihtokohdat ja selitykset. Jännittääää!
     Kentällä pyörimisen jälkeen lähdimme uittokuopalle uimaan. Mie otin mukaan Penan, Annika liittyi seuraamme Ellun kanssa (tuli juuri jostain lenkiltä, en muista ajaen vai taluttaen) ja ratsastajat tulivat omien ratsujensa kanssa. Oli hauskaa, eikä vesi tunnu niin kylmältä kun on poni mukana!




Kesiviikkona 25.5 en itse käynyt Granbackalla, sillä meillä oli Annan kanssa kenraaliharjoitukset ennen huomista näyttöä. Kertauksena siis: Opiskelen Harjussa hevosen hoitajaksi ja hevosharrasteohjaajaksi ja huomenna olisi viimeisen ammattiosaamisen näytön vuoro. Teen näytön yhteistyössä luokkalaiseni Annan kanssa, hänen tallillaan. Valmistelimme huomista, mietimme mitä tehdään mitenkin ja missäkin, panikoimme vähän, ja sitten harjoittelimme ohjaamista vielä viimeisen kerran ennen tulikoetta. Ensin minä pidin Annalle tuntisuunnitelmani mukaisen puolituntisen, sitten Anna minulle. Ratsunamme oli Annan kaunis suomenpienhevostamma Hertta.
     Granbackalla Penalla oli loma, Elmerin lenkitti Annika ja valkkulaiset valmentautuivat Saran hyvässä opissa. Annika ja Ellu olivat seikkailleet metsässä hieman vähemmän käytetyllä reitillä ja luvan kanssa ylittäneet onnistuneesti ojankin. Hyvin oli mennyt ja Ellu oli ollut reipas. (Jos mä joskus ton ponin myisin, niin Annikalle.) Valkkulaiset olivat ratsastaneet kummatkin omalla pääty-ympyrällään ja harjoitelleet poniin vaikuttamista. (Mm. ympyrän sisään pienempää volttia, hidastusta käynnissä/ravissa (puolipidätteen harjottelu)). Istuntoja oli myös viilattu ja lopuksi treenattu laukannostoja. Kummallakin ratsukolla oli mennyt hyvin, mutta pienellä voltilla Ossi oli lähtenyt kaatumaan lapa edeltä. Sillä on vielä paljon harjoiteltavaa, mm. tasapainoa tarvitsee kehittää.

Muutama kuva Annikalta:


Lenni ja Hertta, Hertta ja Lenni. <3



26.5, torstaiJännittikö? Arvatkaapa ihan huviksenne. Toisaalta, olisin luullut jännittäväni vielä paljon enemmän. En tärissyt, sain syötyä. Edessä oli kahden aikoihin siis oman tuntemukseni mukaan kaikkein jännittävin ja vaikein ammattiosaamisen näyttö: hevosharrastajan ohjaaminen. 
     Yhdeltätoista lähdettiin Annikan ja Kiian kanssa kohti Paijärveä. Hanne tulisi heti töistä päästyään perässä. Miksi? Koska Hanne ja Kiia tulivat ratsastamaan näyttöihimme ja Annika avustamaan hevosten vaihtojen ja muiden pikkujuttujen kanssa. Perillä tapasimme Annan, kertasimme tulevan, teimme loppuvalmistelut ja toistelimme toisillemme "hyvin se menee". Hevoset haettiin sisälle ja varustettiin. Kun arvioija saapui, kaikki lähti liikkeelle. Esittelimme Annan kanssa itsemme "asiakkaille", hevoset vietiin kentälle ja ensin minä pidin 30min tunnin. Siitä jatkettiin maastoon, josta minä vedin ensimmäisen n. 30min, Anna toisen n. 30min. Maaston jälkeen oli vielä Annan 30min tunti kentällä.
     Minun tunnillani ratsastivat siis Hanne, Kiia ja Anna. Olin tehnyt mielestäni hyvän tuntisuunnitelman ja tunti sujui ihan hyvin. Olisin pystynyt parempaan, jos ei olisi jännittänyt niin hulluna, mutta tällä kertaa meni näin. Arvosanaksi sain kentällä vetämästäni osuudesta K3! Meni siis lopulta ihan tosi hyvin! Koko ajan satoi, välillä ihan hissuksiin, välillä enemmän. Maastossa vähän jyrähtelikin, mutta onneksi ukkonen ei tullut päälle. Maasto-osuuteni sujui hyvin, mutta askellajiosuuksien jaksotus olisi voinut olla parempi. Nyt tuli ehkä liian pätkittäin otettua ravia ja laukkaa. Maasto-osuudesta sain H2. Myös molemmat Annan osuudet menivät tosi hyvin!
    Itse ratsastin siis maastossa sekä vetäjänä, että jonon hännillä (viimeisenä maastossa tuli kärrihevonen, ohajastajanaan omistajansa, kyydissään näyttömme arvioija) ja kentällä Annan puolituntisella. Ratsunani maastossa oli ihana Lenni, kentällä vaihdoin Herttaan.
     Iso kiitos Annalle yhteistyöstä, Hannelle, Kiialle ja Annikalle avusta, Niinalle opetuksesta, sekä Harjulle ja arvioijalle joustavuudesta! (Miua oltiin muuten etukäteen peloteltu, että arvioija on hurja natsi ja hirveä pilkunviilaaja, mutta oli todella ystävällinen, rakentava, ammattitaitoinen ja inhimillinen!)

Nyt odottelen vielä kirjallisten töiden arvostelua, jonka jälkeen saan kokonaisarvosanan. Harju on paketissa, mie valmistun!! *Kuvitelkaa tähän sellanen sydänsilmähymiö!*
(No okei, selvisi että yksi kirjallinen tehtävä piti vielä tehdä, mutta siinä ei kauaa mennyt.)


Illalla kävin vielä Granbackalla, jossa maastoilimme yhdessä Olivian ja Heidin kanssa. Olivia ratsasti Ossilla, mie talutin Braameria ja Heidi Penaa. Ihana, rauhoittava ja rentouttava metsäpolkukahlaus, sateesta huolimatta oli mukavaa. Sade oikeastaan värjää maailmaan todella kauniit ja syvät sävyt. Ilma on raikasta eikä ole niinkään ötököitä. Oikeastaan aika hyvä siis.
     Annika ajoi Elmerin. Hänellä oli vähän erimielisyyksiä ponin kanssa pihasta lähdön suhteen, satuin näkemään tilanteen. Annika yritti kääntää pihasta pois, Ellu yritti kääntää kohti kotia ja kavereita. Olimme Olivian kanssa juuri laittamassa Ossia kuntoon, Ellu ilmeisesti olisi halunnut kaverin luo. Pian se kuitenkin luovutti ja lähti Annikan kanssa matkaan. Myös seuraavassa risteyksessä, noin sadan metrin päässä kotoa, poni oli yrittänyt taas heittää ympäri. Muuten lenkki oli mennyt hyvin. Parivaljakko oli käynyt melkein kuivurilla ja kääntynyt sitten takaisin. Suurimmaksi osaksi oli kävelty, mutta myös vähän ravattu. Annikan kommentti: "Ellu oli reipas ja se meni hienosti, mut en vaa ite ehkä osannu". Höpö höpö Annika, sie osaat kyllä! Ponilla oli vaan vähän höntti päivä.




Perjantaina 27.5.2016 kaverini piti tulla kaverinsa kanssa kokeilemaan ponilla ajamista, mutta he eivät päässeetkään tulemaan. Noh, ponit saivat vapaan, onhan niillä huomenna aika korkealentoinen päivä! Muuten olisin irtojuoksuttanut koko porukan, mutta kenttä oli niin lössö etten viitsinyt. Myöhemmin sainkin kuulla, että se oli tänään suolattu.
     Hain ensin Ossin tarhasta (ei nyt ihan pelkkää vapaata pääse poniparka viettämään) ja otin sen kentäle kevyeen maastakäsittelyyn. Treenasimme sivuttain väistämistä, sekä aidan antaman tuen kanssa, että ilman. Ossi on vähän sellainen, että jos se ei ymmärrä ja kokee että sitä kohtaan ollaan epäreiluja (minä pyöritän narua ja koitan opetella opettamaan ponia), se vetää herkästi herneen nenään. Se protestoi vähän hyppäämällä takajaloilleen, kun minä annoin sille epäselviä signaaleita. Noh, tätähän se elämä on, yhdessä opetellaan ja opitaan! Lisäksi peruutin Ossia maapuomin yli ja myös väistätin sivuttain puomin yli. Poni joutuu vähän miettimään jalkojaan. Kävelytin sitä myös pariin kertaan kolmen renkaan yli, ei mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta kyllä poni heti tiesi miten pitää mennä. Nyt se vain ei ollut kovin halukas. Se on selvästi jumissa, jonka olen huomannut jo aiemmin. Se on joutunut nyt tekemään paljon ratsuhommia, mutta kyllä se tästä helpottaa. Pitäisi muistaa venytellä ja jumpata enemmän. Kentältä poistuttuani harjasin Ossin oikein kunnolla, hieroen (katsokaa kaunis karvakuva) sellaisella kumisella harjalla. Sen jälkeen hieroin vielä pitkään magnesiumöljyä koko selkään, sekä takajalan yläosan lihaksiin.
    Vietyäni Ossin takaisin pihatolle, nyhdin ensin vihreää poneille. Sitten nappasin Ellun ja B:n mukaani tallin pihaan, harjasin niitä ja laitoin vähän linimenttiä Ellun takajalkoihin. Sitten kävimme ruunien kanssa kävelemässä kotitien ja takaisin. Matkalla pysähdyimme aina välillä syömään. Ei satanut, mutta ötököitä oli hirveästi. Molemmat otukset olivat oikein reippaita ja iloisia.

Ps. Nyhdin tänään paljon vihreää poneille, viimehetken laitumeentotutukset mukamas. :D Lisäksi tyhjäsin loput porkkanasäkistä ja heittelin ne ympäri pihattoa.


Ps. facebookki taas muistelee:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)