keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Horse Fair -messuilla edustamassa Harjun Oppimiskeskusta

Kumpikin poni sai
oman ruusukkeen
muistoksi. <3
Voi sitä jännityksen määrää, kun istut autossa, ponit ja kamat pakattuna, matkalla kohti Helsinki Horse Fair -messuja. Eikä oltu vain menossa hengailemaan ja shoppailemaan, vaan myös esiintymään ja edustamaan Harjun Oppimiskeskusta! Meillä oli poniagilityshow Horse & rider -areenalla sekä lauantaina, että sunnunnuntaina. Kanssani poneja esitti meidän reipas ja taitava Helmi, joka sai temppuilla Braamerin kanssa minun esittäessäni Ossia. Ratahenkilöinä ja jokapaikan avustajina mukana olivat Linnea ja Hanne, joista jälkimmäinen toimi myös kuskina.
     Matkalla jouduimme vähän soittelemaan lisäohjeita ja kamojen purkaminenkin oli vähän haastavaa. Pääsimme kuitenkin ehjinä ja hyvissä ajoin perille, ja miten upeaa olikaan taluttaa ponit sisälle messuhalliin... suuret ovet aukesivat ja meitä odotti monta saattajaa punaisine naruineen. Talutimme ponit kulkueen ympäröimänä, kummallakin puolellamme käveli Harjun opiskelijoita eristämässä ponit messuyleisöstä. Saimme aikaan kohahduksen ja paljon katseita. Muistan kuulleeni jonkun sanovan: "Eihän noi oo ees pieniä". Tallialueella laitoimme ponit omiin karsinoihinsa. Ne olivat vastapäätä toisiaan ja Braamerin viereisessä karsinassa asusti ennestään tuttu hevonen: Granbackalla ennen asunut irlannin cob ori Usko! Tuntui hienolta päästä tallialueelle ja vielä hienommalta olla siellä omien ponieni kanssa! Siellä tosin oli aika kuuma, meidän talviturnukkaiset ponimme olivat aika kuumissaan. Ihastuin muuten siellä käytettyyn kuivikkeeseen, mahtoikohan se olla jotakin puupellettiä..? Sellaista voisin huolia omaan talliini, jos joskus minulla sellainen tulee olemaan.
     Lauantain esiintyminen meni ihan hyvin, vaikkakin hervottomassa jännityksessä. Olisi pitänyt puhua ja selittää enemmän, sekä näyttää vähän enemmän kaikkea, mutta ei tuo minulle mikään helppo homma ollut. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta samalla oli kivaa ja ihan mahtavaa! Ponit olivat söpöjä ja käyttäytyivät niin hyvin kuin ikinä vain olisi voinut toivoa. Yleisö eli hauskasti mukana ja porukkaa olikin muuten tosi paljon: ei ollut kumpanakaan päivänä kuulemma areenan reunalla muiden esitysten aikana niin paljon ihmisiä, kuin meidän esityksemme aikana!
     Esityksen jälkeen oli aikaa ottaa palautekeskustelu, syödä ja shoppailla. En muista mitä ostin minäkin päivänä, mutta mukaan tarttui ainakin pinkki laukku, timanttikoristellut jalustinhihnat, sekä ProTikin pisteeltä putsit Penalle ja Braamerille, sekä uudet upeat Pieniä Kavioita -paidat minulle, Hannelle ja Helmille! Shoppailujen lomassa satuin sopivasti osumaan paikalle, kun Mirjami Miettinen aloitti luentonsa kuolaimen vaikutuksesta hevosen suuhun. Vaikka meidän tyttöjä ei kiinnostanut ollenkaan jäädä kuuntelemaan mitään ihme luentoja, minä jäin seuraamaan tarkasti alusta loppuun. Tärkeää ja mielenkiintoista asiaa, jos teitä kiinnostaa, lukekaa Ellikin blogiteksti.
     Meidän suunnatessamme yöksi kotiin nukkumaan, ponit jäivät yöpymään messukeskukseen. Harjun porukat olivat niitä illalla ja aamulla kävelytelleet. En tiedä miten oli mennyt, mutta ilmeisesti hyvin, kun ei mitään kuulunut. Illalla ovia oli avattu niin, että tallialueelle oli saatu mukavan viileää ilmaa. Olivat ponit sunnuntaina hikisiä, mutta eipä muuta voi noilla talvikarvoilla olettaakkaan!
     Sunnuntain esiintyminen meni paljon paremmin kuin lauantain. Tuntui että jännitti melkeinpä vielä enemmän, mutta puhuin paljon enemmän. Kerroin Harjusta, kerroin meistä, kerroin miksi harrastamme agilityä, mistä saamme esteitä ja miten opetamme asioita poneille. "Tuulihan parantaa kuin sika juoksuaan", sanoi yksi opettajakin. (En ihan ymmärrä sanontaa, mutta kyllä se varmasti jotain positiivista oli.)
     Kotimatka sujui hyvin ja suuremmitta ongelmitta. Kun ponit pääsivät messuhallista ulos, ne melkein juoksivat pihalle viileän ilman tulviessa vastaan. Ne selvästi nauttivat päästessään raikkaaseen ulkoilmaan, vaikka me ihmiset värjöttelimmekin kylmissämme. Matkatessamme kohti traileria, meidät yllätti iloinen ihmisjoukko. Ponit saivat rapsutuksia ja iloisia hymyjä.
     Hieno fiilis jäi koko tapahtumasta. Ihan valtava kiitos meidän tiimille, eli Helmille, Hannelle ja Linnealle. Mielettömän iso kiitos myös Harjulle tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta, sekä messujen järjestäjille hienosta tapahtumasta! Kiitos Lasselle keinulaudasta ja naapurin Petelle laudan poikkipuiden tekemisestä! Iso kiitos myös koko meidän upealle yleisöllemme, te teitte tästä hienoa! Kiitos kaikille!

- - -

- - -


Meinasi unohtua! Tyttöjen messujen kohokohtia taisivat olla
a) se, kun näytteilleasettajien tms. kahvihuoneesta tullessamme tytöt melkein törmäsivät ovella Kaktuun (voi sitä onnen määrää ja hihkumista tapahtuneen jälkeen "ME MELKEIN TÖRMÄTTIIN KAKTUUN!! <3___<3")
ja b) se Helmi oli Mikun snäpissä Braamerin kanssa (screenshot vasemmalla).

Kuvia tallialueelta.

1. Messuväkeä, 2. Helmin ja Lyylin unelmaromaani.

Mirjami Miettisen kuolainluennolta.

1. Kuolattavaa, 2. Alpakoita :D <3

Miun uusi ihana paita! Teetettiin siis ProTikin pisteellä: http://www.brodeeraus.org
Kotimatkalla.

1. Jalustinhihnoista ostin nuo missä on isoja timantteja, ne sopivat täydellisesti Braamerin koulukisasuitsien otsapantaan! Ossille ostan myöhemmin nuo pienemmillä timanteilla olevat.
2. Rakastuin, löysin pieniä kavalettipalikoita! Pakko saada noita joskus!
3. Kuolainluento. Tärkeää ja mielenkiintoista!
4. Rakastuin taas. Unelmieni valjakkovaljaat.
5. Messualuetta.
6. Linnea tallialueella.
7. Usko ystävämme. <3
8. Ruusuke.
9. Hieno edustusloimi.
Kotihyllyllä.

Tähänkin vielä aivan ihana Fannin tekemä video:
(Pitääkin muistaa pyytää tämä Fannilta tikulla tms., jotta säilyy vaikka häviäisi youtubesta.)

© Nuppu Siro

Saimme Harjusta aivan upeat edustusloimet, sekä paidat! Minä hankin lisäksi vaaleanvihreät riimunnarut, jotta nekin sopisivat väreihin. (Tilasin Hööksiltä, nopeasti tulivat ja ovat hyvät!)
Ponit kiersivät rapsuteltavina. Kumpikaan ei koittanut näykkiä, yksien söpöjen poikasten kasvoille Ossi puhalsi saaden heidät nauramaan onnessaan. Meillä oli kummankin ponin harjassa glitteri suihketta, kunnon show meininkiä.. ;)
Lassen tekemä upea lauta. Ossi ei suostunut, mutta Braamer meni hyvin.




Linkki Armin blogiin: http://armijaponit.blogspot.fi.





Hanne ja Linnea olivat meidän ratahenkilöitämme, he rakensivat rataa, heiluttivat pressua, nostivat tippuneet puomit ja auttoivat kaikessa kulissien takana.

Jos jollain on vielä kuvia tai videoita, otamme niitä erittäin miellämme vastaan!! :) 
Suuret kiitokset niille, joilta olemme materiaalia jo saaneet!

- - -



- - -

Ps. Annika ja Aava olivat käyneet sunnuntaina hoitamassa ja kävelyttämässä Elmerin ja Penan. (Kävelytys kolme kierrosta viiskymppisen rataa ympäri, käyntiä ja hieman ravia.) Kiitos tytöt!

2 kommenttia:

  1. Oi braamer ja ossi on kyllä ihania, ensi keralla kaikki ponit sitten mukaan !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, vois olla hankalaa ottaa kaikkia.. :D a) ei tarpeeksi karsinoita, b) ei tarpeeksi esittäjiä, c) ei riittävää kuljetuskalustoa, traikkuun menee vain 2. :'D

      Poista

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)