maanantai 4. helmikuuta 2019

Blogi nukkuu

Heipsan kaikki!

Kuten uskolliset lukijamme ovat huomanneet, blogi on unessa. Minulla on kuitenkin joka päivältä luonnos, tai vähintään wa-ääniviestillä itselleni saneltu ääniviestiluonnos, joten kun koulu hellittää pääsen päivittämään. Voisin yrittää toki laitella uusia ja päivittää vanhat sitten myöhemmin väliin! Toiveita saa esittää, palaan asiaan heti kun aikaa on riittävästi. Ei uskoisi, kuinka iso työ näidenkin postausten takana on, vaikkeivät ne tämän ihmeellisempiä olekkaan. :D Nyt on pakko vetää tämä koulu pakettiin, niin päästään taas jatkamaan elämässä eteenpäin. 

Suunta on kohti vakituista työpaikkaa, säästöjä ja pikkuhiljaa omaa pientä ponitallia. Jos Kotka-Hamina-Pyhtää alueella olisi  vuokrattavana jokin pieni tilakokonaisuus tai okt johon saisi ottaa poneja pihaan, saa vinkata! <3 Nykyinen kotitallimme on ihana, mutta tälle poni- ja toimintamäärälle oma paikka olisi optimaalisempi. Vieraan tiloissa ei voi pitää kunnolla leirejä, kursseja jne. ja niitä kohtaan on suuri palo!

Kaikki valuu pikkuhiljaa määrätietoisesti kohti omaa uomaansa, kiitos kun jaksatte olla matkassa mukana!

Iloisin terveisin,
Tuuli

Ps. Instagram: @tuulifer , siellä nytkin hieman aktiivisempana kun on nopeampi päivitellä!

perjantai 25. tammikuuta 2019

Talven riemua ja lunta juuri ennen joulua

Maanantai 17.12.2018 oli talliton päivä. Siitä on silti mainittava se, että saatiin kunnon lumisade ja maa on kunnolla valkoinen! Tiistaina 18.12.2018 käytimme Olivian kanssa heti sataneen lumen hyväksi ja Olivia hiihtoili Ossilla. Sukset jalkaan, liinat käsiin ja ohjat kevyelle tuntumalle. Olivia ja Noorakin voivat pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan tätä, he ovat jo tosi taitavia ponien kanssa ja heillä on hyvä tasapaino. Tallille tulivat myös uusi vakkarimme Oona, sekä uusi vakkarikokeilija Anna. Oonan ratsuna toimi Braamer, Annan Pena. Braamerin selkään asennettiin juuri käytettynä ostamani Wintec kids 12" (tiedän, tähän on taas palattu...) ja Penalle karvasatula. Aloitimme kentältä, jossa teimme käynnissä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Avainsanoja olivat ohjastuntuma, apujen käyttö, istunta ja rentous. Tärkeintä oli tänään se, että ohjalla ollaan helliä ja asiat suunnitellaan etukäteen eikä tehdä esim. äkkinykäisyjä. Kenttä oli lumen alta hyvin äkkiliukas, jonka vuoksi säästimme ravit kentällämenon jälkeen takalenkille. Siellä kipsuttelimme iloisesti ja hyvillä kohdilla ravailimme. Nyt tiistaista tuleekin alkeis(jatko)päivä ja meillä on kaksi uutta vakkaria! Tervetuloa tiimiin neidit! Oliviaa ja Tuhtoa ei haittaa rauhallisempi tahti, sillä Tuhtolla on vielä paaaljon opittavaa ratsuhommissa.

Keskiviikkona 19.12.2018 menimme Olivian kanssa tallille jo hyvissä ajoin päivemmällä ja kävimme autiotalon lenkillä. Olivian kypärään asennettiin miun kypäräkamera, jotta saatiin kerrankin videomateriaalia. Olivian ratsuna toimi Tuhto ja minä nappasin talutukseen Villen. Varsani kulki hienosti ollessaan Tuhton perässä, mutta edellä mennessämme se pysähteli jonkin verran. Sille tekee hyvää oppia menemään edellä ja nuorena, Tuhton kanssa harjoittelemme edellämenoa myös. Se on meillä ollessaan päässyt liikaa tottumaan siihen, että se menee aina jonkun perässä. Yksin maastoilua pitäisi harjoitella myös molempien kanssa ja oikeastaan kaikkien ponieni kanssa. Etenimme lenkillä käynnissä ja ravissa ja Olivia ja Tuhto ottivat myös vähän laukkaa. Ville yritti välillä hyökkiä Tuhton kimppuun ja nakerrella sitä, mutta se on myös asia josta opetellaan hiljaksiin pois. Oli oikein mukava lenkki ja maailma oli todella kaunis. talven ihmemaa!

Blogi on hieman jäljessä, joten vaikka nyt näkyisi että tämä postaus olisi tullut ennen joulukalenterin luukkua numero 21., niin tämä on oikeasti julkaistu vasta myöhemmin ja muokattu aikaleimoja. Tässä siis maastovideo uudestaan:


Torstaina 20.12.2018 aloitimme talleilut syömällä Saran tuomaa tippumiskakkua ja juomalla mehua, nams! Yritin ehdottaa että joka viikko voisi tippua joku että saataisiin aina kakkua, mutta tytöt eivät innostuneet. He kyllä viksuina ehdottivat, että voitaisiin muuten vain tuoda vuorotellen aina kakku, hahaa! Ponisteluosuus alkoi heinäverkkojen ja -kassien täytöllä, jonka aikana ponit saivat syödä heinää. Sitten isot pojat tallin pihaan hoitoon ja varustukseen ja varsoille iso kasa heinää syötäväksi.
     Ajoimme tänään taas laitumien ja issikkapihaton välisellä pellolla. Minulla oli ajossa Pena ja peräponina Tuhto. Sara ajoi Ossilla ja hänen kanssaan oli yksi kerrallaan Omppu, Noora tai Hanna. Kaksi viimeiseksi mainitusta kolmikosta oli aina Brankulla niin, että toinen ajoi ja toinen tuli suksilla perässä. Kiersimme peltoa yhteensä kuusi kierrosta ja kaikki askellajit olivat käytössä. Lumi teki kärreistä vähän raskaammat, mutta ponit olivat energisiä ja varsinkin Pena oli ihan meno päällä. Se ei pukkaillut laukassa vaan paineli mielellään hurjaa kyytiä. Peräponiherra Tuhto puolestaan irrotteli muutamalla hurjalla pukituksella ensimmäisen laukan aikana! Hauskaa oli ja hyvin meni, jee suksikelit jee!



Perjantaina 21.12.2018 talleilin yksin. Annoin poneille hiaman heinää ja hipsin pellolle katsomaan olisiko pohja irtojuoksutuskunnossa. Oli, joten ei muuta kun karvakamuja erissä kohti laidunlohkoa. Ensin viedyt varsat leikkivät, juoksivat ja painivat. Isotkin pojat vähän innostuivat peltoon päästyään ja hetken koko lauma veti hännät tötteröllä pitkin noin 500-metristä aitausta pitkin. Vähän ajan päästä toiselle laidunlohkolle, niin että oli yksi tyhjä lohko välissä, tuli irtojuoksutukseen shettis ja hevonen, joista ponit saivat lisää kipinää. Ainakin Ville veteli myös mahtavia pukkisarjoja. Ei siinä kauan kestänyt, kun ponien into laantui. Jonkin aikaa etenimme lauman kanssa eestaas vielä niin, että minä kävelin perässä ja ponit kävelivät ja hölkkäilivät edeltä pysähtyen välillä syömään. Sitten herrat pääsivät takaisin pihatolle ja levittelin niille päiväheinät pitkin pihaton pohjaa ympäriinsä. Laidunnusta pojille, tekee hyvää syödä päät maassa ja kuluttaa paljon aikaa.



Lauantaina 22.12.2018 Annika ei päässyt paikalle, mutta talleilimme vakkareista Linnean, Nooran, Olivian ja Hannan kanssa. Mukaan tulivat tällä kertaa myös vierailevat tähdet Saara ja Saga! Linnea sukseili Ossilla, Saara ajoi Penalla, Saga Braamerilla, Noora oli perässä suksilla ja Olivia ja Hanna ajoivat Tuhtolla niin, että perässä oli ahkio jossa tytöt olivat vuorotellen. Mentiin laidunten ja pihaton välisellä pellolla ja minä otin kuvia. Saga lähti kesken kotiin kun hänelle tuli niin kylmä, jolloin Tuhtolta jätettiin ahkio pois ja Hanna, Omppu ja Noora vuorottelivat Tuhton ja Brankun ajamisen ja suksivuoron kanssa. Meni hienosti ja hauskaa oli muutoin, mutta minulla oli jostain syystä varsinkin alkuun huono olo. Kymmenen pistettä Linnealle tasapainosta, hän ei kaatunut kertaakaan vaikka otti Ossin kanssa laukkaakin! Braamerilla oli etusissaan testissä Equine Fusion All Terrain Jogging -bootsit, jotka pysyivät hyvin matkassa. Olen näistä melkoisen innoissani!

Sunnuntai 23.12.2018 talleilimme Nooran kanssa. Noora nappasi ratsukseen Braamerin ja suuntasi sen kanssa aluksi viiskymppiselle, jossa ratsasti käynnissä ja ravissa. Braamerilla oli selässään Wintec kids ja etusissaan Equine Fusionin töppöset. Minä puolestani raahasin koko muun laumani aidatulle laidunlohkolle, jossa ponit saivat rallittaa Fannin Dalin kanssa. Pena oli Dalista eniten innoissaan ja vei koko shown. Olipa hauskaa, kiitos Fanni! Otimme molemmat Fannin kanssa myös kuvia. Irtoilujen loppuvaiheilla Noora ja B olivat siirtyneet tekemällemme peltoradalle laidunten ja latopihaton välille ja siellä ratsukko otti mukaan myös laukkaa. B heittäytyi vähän hankalaksi ja Noora maastoutuikin muutaman kerran... Irtoilujen jälkeen kerkesin ottaa Noorasta ja Brankustakin muutaman kuvan.
     Ennen kotiinlähtöä annoimme kaikille poneille pihatolla joulupiparit, joita Hellu oli tuonut tallille hepsuille. Kaikki muut ponit söivät omansa innolla, mutta Jere heitti omansa maahan. Sen mielestä yritin kai vähintään myrkyttää pienen ponin, hyi mikä kauhea epäherkku! Kiitos Hellulle minun ja kaikkien muiden ponien puolesta! Ihana joulu-ylläri! Villellä on pieni haava nenässä, tarkkaillaan sitä. Nyt se o niin pieni ja hyvän näköinen, ettei vaadi toimenpiteitä. Ponit eivät oikein arvosta esim. haavaspraytä suoraan naamaan, jonka vuoksi vältän sitä jos ei ole välttämättömän tarpeellista laittaa. Villen hengitys muuten haisee ja on haissut jo jonkin aikaa. Sen hampaat vaihtuvat ja haju johtuu luultavasti siitä. Muita oireita ei ole. Hampilääkärihän piti olla marraskuun lopulla, mutta se siirtyi 21.1.2019 sairastapauksen johdosta. Silloin kuitenkin katsotaan miltä suussa näyttää. Toki jos tulee jotain lisäoireita, niin puututaan jo aiemmin.

LAUANTAI:
Equine Fusion All Terrain Jogging bootsit.



Hyvin pysyivät!


SUNNUNTAI:

Iloiset!

Hieno Viltsu, hitsi että se kasvaa!
Ihanat. <3 Nää on kyllä vaan niin..!! <3

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Vuolut, maastoilua, lomitusta ja valjastuskisaa

Maanantaina 10.12.2018 poneilla oli kavioiden vuolu päivä. Kaikki käyttäytyivät oikein nätisti ja nyt kaviot ovat taas mintissä. Penalla oli kaviossa, tarkemmin säteessä kannalla, viilto josta tuli verta vuolun yhteydessä. En ymmärrä mistä se ja edellinen ovat tuleet, en löydä pihatolta mitään terävää. Kengittäjän mukaan minun ei kuitenkaan kannata olla huolissani, sillä viilto ei ole vaarallinen. Sovittelin Braamerille, Ossille ja Penalle myös Equine Fusionin bootseja ja päädyin siihen, että kaikille menee eteen koko 10 ja taakse koko 9. Villellekkin yritin sovittaa etuseen yhtä, mutta varsa ei arvostanut ja jätin sen suosiolla toiselle kertaa. Isoilla pojilla oli kengitysvuoron jälkeen jonkin aikaa BOT-peitot selässä. Pitää yrittää saada niitä käyttöön ainakin kerran viikossa. 
     Vietyäni pedikyyrissä käyneet ponini takaisin pihalle, siivoilin sisätallin karsinat, lakaisin käytävän ja pudotin vintiltä talliin heiniä. Poneilla oli vuoluja lukuunottamatta vapaa, joten suuntasin suosiolla porukoiden kautta kotiin. Illalla tilasin parin 10- ja parin 9-kokoisia bootseja, sekä kuusi pakettia nastoja. Kohta on kaikilla isoilla pojille kunnon nastatossut.

Tiistaina 11.12.2018 kävimme Olivian ja Tuhton kanssa kevyellä maastoreissulla. Tuhton Cavallo-bootsit pääsivät tulikokeeseen jäisillä teillä ja toimivat oikein hienosti. Poni ei ollut niiden jalkaanlaitosta ihan samaa mieltä kanssamme, mutta töppösten ollessa jalassa kaikki oli hyvin. Väliin laitoimme joka jalkaan ohuen villasukan. Kipsuttelimme ensin kotitetä pitkin kääntyen takalenkille lähtevälle tielle, sieltä ylämäki ja korkeaa polkua tullen takaisin kotitielle ja palaten sitten takalenkin kautta peltoja pitkin kotiin. Bootsien nastat (jokaisessa 6) pitivät hyvin myös ravissa. Jään päälle oli satanut lunta. Osittain pohja oli pitävä, mutta osittain oli potentiaalisesti äkkiliukasta. Tuhto melkein menetti henkensä pari kertaa, ei liukkauden takia, vaan siksi kun takatiellä oli jäässä pieniä vesiuria tien poikki. Sellaisiinhan voi pieni poni vaikka hukkua... Onneksi hän juuri ja juuri selvisi. Pellolla Tuhto vingersi vain kotiin päin ja kiukkuili Olivialle kun tämä yritti ratsastaa toiseen suuntaan. Kerran Olivia tuli alas jaloilleen, mutta autoin hänet heti takaisin kyytiin. Kun poni oli pienen hetken nätisti, palasimme kotipihaan. Siellä ratsukko kiersi vielä pari kierrosta kenttää ympäri, jonka jälkeen Olivia purki ponin varusteista ja ruokki sen. Minä tein ruuat valmiiksi ja kävin ruokkimassa pihatolla Brankun, sekä juottamassa lopuille poneille pellavavettä. Onnea ovat sävyisät ponit, jotka käyvät riviin ja juovat kaikki omalla vuorollaan turhaan tappelematta.

Kunnon heijastimet ja valot ovat parhautta pimeällä!

Keskiviikkona 12.12.2018 oli tallivapaa ja minulla oli opiskelija-asioita torstaina 13.12.2018 ajeltiin pellolla. Poneja pihatolta hakiessamme sain Penan riimusta haavan sormeeni. Siitä on vääntynyt yhden niskahihnassa olevan kiristysreijän metallivahvike, joka on reunastaan todella terävä. Riimut jäivät hetkeksi varikolle ja niistä pitää leikata hajonnut vahvike irti kunnon pihdeillä, ennenkö riimuja taas käytetään. Minulla oli siis ajossa tällä kertaa vähän liiankin reippaana ollut ja vain juosta halunnut Pena, jonka kanssa johdimme joukkoa ympäri laitumien ja kauimman pihaton välistä peltoa. Hanna ajoi Braamerilla, Noora Tuhtolla ja Olivia Ossilla. Kaikilla poneilla oli sekit estämässä syömistä, sillä pellon herkut houkuttelevat jäisinäkin. Meillä oli oikein mukavaa. Ajelimme vähän lyhyemmin kuin normaalisti, sillä meillä meni varustaessa aikaa pesussa olleiden pehmusteiden kiinnittelyyn. Ajon jälkeen Brankku ei jostain syystä syönyt pellaviaan, mutta Ossi auttoi. Braamerilla on vielä kokonaisista pellavansiemenistä keitettyä limaa, jonka tarkoitus on kuljettaa hiekkaa ulos suolistosta. Seuraavaksi ostetaan chiaa, sillä se on helpompaa eikä vaadi keittämistä. Pelkkä turvotus riittää.

Perjantaina 14.12.2018 olin lomittamassa ja iltapäivällä oli pienen perjantaitytön ratsastus. Kävimme autiotalon lenkillä Tuhton kanssa ja meni oikein kivasti. Jalassa olleista nastatöppösistä huolimatta Tuhto vähän lipsutteli kotitiellä, jonka vuoksi pikkuneiti halusi tänään mennä vain käyntiä. Muualla lenkillä tiet olivat ok kuntoiset, mutta Tuhto nautti kun sai vain rennosti kävellä. Töppöset ovat ponille nyt vuolun jälkeen hieman reilut myös etujalkoihin, josta johtuen pitää alkaa laittaa sukat myös eteen töppösten kanssa. Nyt oli vain takana. Nämä ovat kuitenkin ihan mahtavat, kun on nastat! Tuhtoon liittyvä juttu vielä muuten: Villestä on tullut äijä! Se komentaa Tuhtoa heinillä.

Lauantaina 15.12.2018 olin myös lomittamassa ja iltapäivällä vakkarit tulivat poneilemaan. Meillä oli ensiksi vakkari cup -osakilpailu, jossa vakkarit valjastivat ponit silmät sidottuina! Osallistujina olivat Linnea, Annika, Hanna, Olivia ja Noora, jotka valjastivat kahdessa ryhmässä ja minä otin aikaa. Oli ihan super hauskaa! Nauroin ihan kippurassa. Annika melkein voitti, mutta koska Penan häntä ei ollut häntäremmissä vaikka remmi oli kiinni, kruunattiin lopulta voittajaksi Linnea. Kaikki tytöt olivat ihan super taitavia, en olisi uskonut että homma hoituu niin helposti ja hienosti kuin se meni! Hyvä tytöt!
     Valjastuskisan jälkeen tytöt ajoivat pellolla käynnissä ja ravissa. Tuhto ei ollut mukana, sillä se ei ollut ollut valjastuskisassa ja se sai jäädä varsojen kanssa syömään heiniä. Annikan ajokaverina oli Pena, Linnean ja Olivian Ossi ja Hannan ja Nooran Braamer. Valjakot etenivät käynnissä ja ravissa, minä hölkkäilin mukana. Olin ihan jäässä ja minun piti jäädä vielä ottamaan hevosia sisälle jne. lomitushommia, joten en kestänyt tällä kertaa ajaa. Sunnuntaina 16.12.2018 oli talliton päivä.

Valjastelut:

lauantai 19. tammikuuta 2019

Hoivakodilla, itsenäisyyspäivä ja Wanhan Holviston joulu

Maanantaina 3.12.2018 oli talliton päivä ja ponien vapaa ja tiistaina 4.12.2018 menimme Olivian, Penan ja Braamerin kanssa vierailulle Pyhtään Attendo Hoivahovi hoivakodille. Kyydin sponsoroi Granbacka Stall, eli tallinomistajan mies kuskasi meidät hoivakodille ja takaisin. Kiitos paljon! Ilma oli harmaa, maa oli loskainen ja taivaalta satoi räntää. Vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja iloinen, kun saavuimme paikalle. Miettiessämme yhdessä mihin olisi hyvä tehdä tukikohta ottaen huono sää huomioon, heitin ilmoille ajatuksen: voisimme kokeilla mennä myös sisälle jos niin haluttaisiin, mutta en voisi taata ettei lattiaan tule jälkiä tai etteivät ponit tee tarpeitaan sisätiloissa. Ajatukseen tartuttiin innolla, lattiaa voitaisiin varovasti testata ja ponin jätökset eivät haittaisi mitään. Jos jotain tulisi, niin sitten vain siivottaisiin. Aulan lattialle kokeiltiin asettaa mattoja, mutta niitä ei saatu niin etteivät ne olisi liukkaita. Kokoilimme sitten ilman mattoja. Pena tuli nätisti perässäni ensin ulko-ovista tuulikaappiin ja sitten seuraavista ovista sisälle. Aulassa oli alkuun sellainen perus eteismatto kun monissa julkisissakin tiloissa. Siinä Pena saisoi ja puhisi ja mietti hetken, uskaltaako lattialle astua. Hyvin meni, lattia ei ollut liukas eikä siihen jäänyt jälkiä. Braamer ja Oliviakin siirtyivät onnistuneesti aulaan ja pian asukkaita tuli silittelemään ja juttelemaan.
     Minulta kysyttiin, olisko mahdollista mennä katsomaan erästä asiakasta hänen huoneeseensa, sillä hän halusi kovasti nähdä ponin muttei päässyt aulaan. Tottakai kokeilisimme onnistuisiko! Seikkailimme Penan kanssa yksikerroksisen viihtyisän rakennuksen käytäviä pitkin huoneelle. Hiukan Pena tuijotteli kynnyksien metalleja lattialla, sekä tuijotti varautuneena olohuoneen telkkaria. Ihmekkös, ei Pena varmaan ole ennen telkkaria nähnyt. Huoneeseen saapuessaan Pena puhisi vähän parkettilattialle ja oli sen suhteen varautunut, kunnes huomasi ettei lattia ollut vaarallinen. Huoneessa se käveli sängyn vierelle ja laski pehmeän päänsä hellästi vanhan rouvan silitettäväksi. Toki ponia jännitti, mutta se oli kiltisti ja varovasti. Voi hieno ja hellä pieni Penani. Olin haljeta onnesta ja ylpeydestä. Rouva oli onnessaan. Päädyimme käymään varmaan viidessä huoneessa ja asukkaat olivat hämmentyneen iloisia. Aulassa Olivia ja Braamer hoitivat homman mallikkaasti ja Olivia sai työntekijöiltä paljon kehuja ja ihasteluja. Niin reipas ja ihana nuori neiti, joka juttelee vanhusten kanssa ja jaksaa hienosti selittää muistisairaillekin asioita uudestaan ja uudestaan iloisen ystävällisesti. Siinä on tytölläkin sydän paikallaan! Kiitos Olivia, että oot just tollanen, ja että jaksat vierailla meidän kanssa!
     Vierailu oli kertakaikkisen ihana, näitä lisää! Asukkaat haluavat kuulemma omat ponit hoivakodille ja hetken jo mietin, että täytyykö Pena ja Braamer nyt jättää Hoivahoviin asumaan. Päädyimme kuitenkin kiikuttamaan ponit omaan kotiinsa pihatolle ja lupasimme vierailla uudelleen. Voi että kuinka ihanaa olisi, jos olisi joku vanhuksellekin turvallinen ja tukeva kärry/reki, jossa voisi ikäihmisiä ajelutella. Se olisi myös aika mahtavaa!

TIISTAINA HOIVAKODILLA:


Keskiviikkona 5.12.2018 sovittelimme aluksi Olivian kanssa innolla Braamerille ja Ossille Equine Fusionin All Terrain Jogging shoes -töppösiä. Ne vaikuttavat lupaavilta! Sitten oli vuorossa ratsuiluja kentällä ja meillä oli uusi tyttö kokeilemassa. Hänen nimensä on Oona ja hän ratsasti Braamerilla. Olivian ratsuna toimi Tuhto, Saralla oli Ossi. Ratsukot etenivät käynnissä ja ravissa ja treenailimme ympyröitä ja siirtymisiä. Saralla ja Ossilla meni alun kankeuden jälkeen oikein hyvin, kun molemmat ensin rentoutuivat. Uusi tyttö oli mukava ja taisi pitää Braamerista!

Torstaina 6.12.2018 oli itsenäisyyspäivä, suuri kiitos sotiemme veteraaneille. Meillä oli Nooran, Olivian ja Saran kanssa kuvailuprojekti. Menimme tallille jo päivällä hyvän valoisan aikaan. Ilma oli mielettömän ihana! Tytöt ratsastivat pellolla, Noora Brankulla, Olivia Ossilla ja Sara Penalla. Kaikilla oli pienet Suomen liput ja minä kuvailin innoissani. Työt ratsastivat kaikissa askellajeissa, vaikka Sara laukkasikin vain kerran kun häntä vähän jännitti Penan kanssa. Noora yhdessä kohtaa laukkasi hetken Penalla päästäen ponia irrottelemaan ja Sara sai sen aikaa ratsuilla hetken Brankun kanssa. Loppuraveissa Pena pelästyi jotain, luultavasti sitä kun Brankku pelästyi jotain, ja Sara tippui. Onneksi ei sattunut pahasti, neiti kiipesi heti takaisin kyytiin.


TOSSUSOVITUKSET:

TO - ITSENÄISYYSPÄIVÄ PELLOLLA:




Perjantaina 7.12.2018 olin tallilla yksin ja ponien moikkaamisen jälkeen aloitin hommat puhdistamalla lyhytaisaisemmat siniset koppakärrymme harjaamalla ja pesemällä pienellä määrällä vettä. Kärrit lähtisivät seuraavana päivänä mukaamme Wanhan Holviston joulu -tapahtumaan, jonne menisimme Hannen, Olivian, Braamerin ja Penan kanssa. Valmistelin tavarat keikkaa varten. Penan valjaisiin punainen silatyyny ja Braamerille lampaankarvasatulaan mukaan punainen satulahuopa, sekä neopreeninen satulavyö. Myös ponit nappasin tallin pihaan ja sovitin varusteita niille. Tuhton punaisista suitsista saataisiin kummallekkin ponille hyvät päävehkeet. Ponit saivat olla jonkin aikaa BOT-peitot selässä samalla kun minä hääräilin tavaroiden kimpussa. Kummallekin ponille tulisi töppöset etusiin. Sovitin niille Tuhton töppösiä ja talutin kierroksen jäisellä kentällä. Nastoista on hyötyä ja takapäät pysyivät hyvin pystyssä nastattakin. Pohjan ei pitäisi Haminassa olla liukas, mutta etusiin on hyvä olla nastat varmuuden vuoksi. Minun oli ollut tarkoitus myös liikuttaa B ja Pena, mutta se jäi väliin sillä apuani tarvittiin karsinoiden siivoamiseen. Ponit saivat ensin pellavansa, jonka jälkeen loimitin ne sadeloimilla ja vein ulos. Loimet siksi, että yöksi on luvattu sadetta ja haluaisin ponit suhteellisen kuivina reissulle.
     Rapsuttelin tänään poneja useammassakin välissä ja tarkkailin niitä. Voi että kun ne ovat söpösiä. Jermu saattaa olla ehkä söpöin. Se on hurjan pieni, soma ja pehmoinen. Tai noh, ei se mitenkään matala ole, mutta sellainen solakka ja pienipäinen. Selvitin siltä hellästi sormin takut harjasta ja se koitti pyydystää paloja minusta hampaidensa väliin. Kielsin sitä nätisti, mutta se taisi luulla että roikuin sen harjassa haastaen sitä leikkiin. Ville on musta kuin korppi. Sen leikkisä lempinimi onkin Korppi. Se on hoikistunut. Se ei ole enää yhtään lihava, ja vaikkei sitä tietenkään ole tarkoituksella laihdutettu niin juuri nyt se on oikein hyvässä lihavuuskunnossa. Laihtua se ei saa, mutta kylkiluut eivät tunnu liikaa ja sillä on sopiva talvikerros. Tuhtokin on hoikistunut ja on hurjan hellyydenkipeä.

Ps. Hanne bongasi tienvarressa isossa mainostaulussa Wanhan Holviston joulun mainoksen ja siinä Ossin kuvan!

Lauantaina ja sunnuntaina 8.-9.12.2018 olimme Wanhan Holviston joulu -tapahtumassa pitämässä talutusratsastusta ja ajelutusta. Keli ei ollut ihan parhaimmasta päästä, mutta meillä oli silti mukavaa ja paikalla oli paljon aivan ihania lapsia ja mukavia perheitä. Lähellä pyöri upea valaistu karuselli, sellaisen kyytiin haluan vielä joskus! Aluksi minua vähän jännitti pelkäisivätkö ponit sitä, mutta ne eivät onneksi piitanneet siitä lainkaan. Tiimiimme kuuluivat minä, Hanne ja Olivia, sekä poneista iki-ihanat Braamer ja Pena. Kaikilla meillä oli tonttuhatut ja joulunpunaisia koristeita ja poneilla oli etusissaan Tuhton nastatossut. Iso kiitos meidän super tiimille! Ootte ihan parhaita! Jäinen maa aiheutti kyytiongelmia kun auto ei päässyt jäistä tallitietä, mutta taas me lopulta selvittiin! Super kiitos ponit, että olitte taas niin super! Hellästi vaan nuuhkitte ympärillänne iloisina hihkuvia ja turpianne silitteleviä lapsia, poseeraten kuvissa ja antaen lapsille hienoja elämyksiä ja kokemuksia kanssanne.

LA-SU - WANHAN HOLVISTON JOULU:
Ps. Toisessa alakulmassa Aittakorven iso mainostaulu ja siellä mainos, jossa kuva Ossistakin.

torstai 3. tammikuuta 2019

Rokotus ja rauhallinen viikko

Maanantaina 26.11.2018 menin tallille ja hain kaikki ponit talliin. Porvoon klinikan väki oli joutunut perumaan tulonsa ja ponien hammashuolto siirtyi tammikuun loppuun. Kunnan eläinlääkäri tuli kuitenkin rokottamaan ponit, jotteivät rokotukset menisi vanhaksi. Pidin ostamaani Back on Trackin selkäpeittoa vuorotellen isoilla pojilla tallissa olon ajan. Ossi odotteli ensimmäisenä käytävällä ell saapumista ja palauttelin sen mieleen jalannostotemmpua. Ell saavuttua kaikki ponit rokotettiin onnistuneesti yhdistelmärokotteella ja ennen rokotusta ell aina katsoi, että ponin yleiskunto näyttää ok ja mittasi lämmöt. Penan jalkoja hän katsoi tarkasti ja alkoi tunnustella takasia. Ehdin jo huolestua, kunnes hän sanoikin: "ai ne olikin vaan karvaiset. Katsoin että ovatko turvonneet kun ovat niin paksut". Eivät sentään! Naureskelin, että odotas kun saan seuraavan käytävälle. Viltsulla on ihan jäätävä luusto ja siihen vielä karvat päälle. Jermun kanssa olin vähän jännittänyt että mitä varsa sanoo rokotuksesta, mutta poni ei pelännyt lainkaan ja kaikki sujui hyvin. Rokotusten jälkeen annoin poneille väkkärit, vein ne ulos, siivosin tarhan, annoin poneille päiväheinät ja siivosin vielä karsinoista ponien kakat.
     Illalla Cyber Monday -tarjouksia selailtuani rupesin hurjaksi ja tilasin uuden tietokoneen! Käytetyn, mutta hyvän MacBook Pro:n. En olisi pärjännyt ilman kunnon tietokonetta kouluhommien, blogin, ponisomen ja valokuvailujen kanssa.

Tiistaina 27.11.2018 talleilimme Olivian kanssa. Poneilla oli rokotuslomaa ja talli-ilta meni siinä, kun Omppu mittaili ponien lämpöjä ja minä sovittelin Tuhtolle postissa tulleita Cavallon töppösiä. Niiden laitosta Tuhto ei innostunut, mutta niiden kanssa kävely ei tuottanut sille ongelmia. Kiitos Hellulle, joka katsoi miltä töppöset näyttivät etujaloissa ja totesi ne hyviksi! Minä olen näiden kanssa ihan aloittelija. Töppöset ovat siis käytettyinä ostetut nastalliset Cavallot, toinen pari Trek-bootseja ja toinen Sport-mallia. Kiersin Tuhton kanssa ylälenkin taluttaen ja töppöset vaikuttivat lupaavilta. Niiden kanssa Tuhto ei arkonut, vaikka pohja oli kova ja koppurainen. Takakavioihin tossut ovat vähän isot, mutta niitä voi kuulemma vähän fiksata laittamalla ponille villasukat. Tuhto seisoi hetken bootseilujen jälkeen vielä BOT-peiton alla, kun mittasimme Ompun kanssa varsojen lämmöt. Kiitos paljon Olivialle mittailuista! Ei ole kuumetta kellään, vaikka lämmöt ovatkin aavistuksen korkeammat kuin eilen.

Keskiviikkona 28.11.2018 oli talliton päivä rokotusloman takia ja torstaina 29.11.2018 pidimme vakkareiden kanssa käyttövaljaiden ja -suitsien puhdistus- ja huoltotalkoot. Paikalle tulivat Olivia, Hanna, Sara ja Annika ja oli oikein mukavaa. Pitäisi putsailla noita kamppeita useamminkin, jotta ne pysyisivät hyvässä kunnossa. Otin silatyynyt ja rintaremmipehmusteen minulle kotiin pesuun ja jokainen joka on pessyt likaisia teddy-silatyynyjä voi kuvitella miltä kämppäni haisi sen jälkeen..! Heh! (Tai ehkä hyh!) Perjantaina 30.11.2018 oli myös talliton päivä, sillä minun oli keskityttävä erääseen kouluprojektiin ryhmäni kanssa. Siihen projektiin liittyvät vahvasti myös ponit! Lisää keväämmällä.

Lauantaina 1.12.2018 lomitin tallilla ja kanssani hommissa oli Annika. Iso kiitos hänelle taas avusta ja osallistumisesta. Aamuheinien aikaan ponit olivat ylätarhalla valmiina odottamassa aamuheiniään. Ne olivat super söpösiä ja innoissaan saadessaan aamiaista. Tallihommien ja syömisen jälkeen lähdimme Annikan ja varsojen kanssa lenkille. Minä otin Jermun ja Annika Villen. Seikkailimme offarilla metsäkoneen urilla ja umpimetsässä. Maa oli jäässä, joka mahdollisti liikkumisemme myös sellaisissa paikoissa joihin ei sulan maan aikaan voisi mennä. Kuljimme sinne minne fiilis vei. Ilma oli aivan mieletön, unelmainen, vaikka tuulikin kylmästi. Jermu oli ihana ja kevyt, naru ei kiristynyt kuin muutaman kerran ja poni kuunteli hyvin. Olin onnellinen ja nautin täysin siemauksin. Tiet olivat kovat, jonka vuoksi välttelimme niitä mahdollisuuksien mukaan. Loppulenkistä kävimme Ellun haudalta lähtevillä metsäkoneen urilla ja piipahdimme upealla pienellä kallioisella kumpareella, jolta oli mahtavat näköalat pelloille ja kohti tallia. Matkalla ylitimme sekä mennessä että tullessa suuren ojan. Ensimmäisellä kerralla molemmat varsat ylittivät hyvin, toisella Jereä hirvitti, mutta se tuli nätisti Villen perässä. Kun varsat oppivat jo nyt ojien ylitykset, niillä ei ole aikuisinakaan ongelmia sen kanssa.
     Lenkin jälkeen varsat palasivat pihalle ja me sovittelimme seuraavaksi Penalle Tuhton Cavallo-tossuja. Ne olivat sille suurehkot, mutta pysyivät hetken käpälissä reippaamassakin vauhdissa, kunnes alkoivat tippuilla. Pena vaikutti olevan fiiliksissä siitä, kun kova pohja ei tuntunutkaan pahalta kavion pohjiin. Se hyppelehti arkomatta lainkaan ja oli ihan pörheänä. Hetken vähän vuoroillamme juoksimme sen kanssa niin, että innostimme se juoksemaan mukana. Se oli, kuten yleensä, super suloinen.
     Muiden lauantailaisten saavuttua varustimme ponit ja menimme pellolle. Annika ajoi Penalla, Linnea ratsasti Tuhtolla, Noora Braamerilla ja Olivia Ossilla. Minä otin kuvia. Kaikilla ratsastusponeilla oli satulat, Ossilla karvasatula. Se vaikuttaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta satulattomuudelle, sillä siitä saa ratsastaja vähän tukea ja se suojaa ponin selkää ratsastajalta. Pellolla meni oikein hyvin. Tuhto pukkaili hiukan alkuun sellaisia pikkupukkeja, mutta ne eivät tuottaneet Linnealle ongelmia. Pena pukkasi laukannostossa, eikä ollut kovin halukas laukkaamaan. En tiedä mistä se johtuu, mutta pitää venytellä ja jos haluttomuus jatkuu, pitää pyytää hieroja tai jäsenkorjaaja katsomaan ponia. Muutoin Pena oli energinen ja hyväntuulinen. Illemmalla tallille saapui uusi piensuokkivarsa ja myöhemmin, ollessani jo kotona, alkoi sataa lunta. Kohta ehkä hiihdetään ponien kanssa.

Sunnuntaina 2.12.2018 olin ensin tekemässä aamutallia, jonka jälkeen hain ponini kentälle irtojuoksuttaakseni ne ensilumessa. Eräs tallilaisemme on leikillään minulle vinoillut, että ihme kun en taluta kaikkia kuutta ponia kerralla, vaan aina kahdessa erässä. Nyt tallin piha oli tyhjä, eikä muita asiakkaita näkynyt missään, joten päätin ruveta hurjaksi ja kokeilla. Sain kuin sainkin kaikki kuusi ponia talutettua samaan aikaan kentälle! Se ei ollut edes kovinkaan hankalaa. Ongelma tuli eteen siinä kohtaa, kun kuuden ponin kanssa piti koittaa kääntyä, hakea kentän monta metriä pitkät porttilangat ja saada portti kiinni. Päädyin päästämään ponit narut perässään irti, kiinnittämään portit ja sitten metsästämään otukset ja irrottamaan niiden narut. Vaan ponitpa olivat eri mieltä. Ne juoksivat innoissaan narut perässä, sillä ne olivat pöhinöissään sekä lumen tuomasta pehmeästä rallituspohjasta, että tallinomistajan uudesta varsasta, joka hirnahteli sairastarhassa. Hetken pyydystelyn jälkeen lahjoin ponit kauraämpärillä, nappasin narut ja kunnon ralli sai alkaa. Virtaa riitti! Ponien rauhoituttua pidin varavirtalähteen voimin tunnin instagram-livevideon, jossa ensin vastailin kysymyksiin ja juoksutin poneja, sitten vein ponit kahden ponin erissä pihatolle ja esittelin vielä pihattoa ja heinäsysteemeitä.

LAUANTAI:


KOLLAASI:

maanantai 24. joulukuuta 2018

LUUKKU 24. - Pieniä lahjoja

Ja viimeinen luukku, jonka kanssa noudatamme taktiikkaa "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"! Ensiviikolla päivitän koko blogin ajantasalle ja alan projektisoimaan yotubekanavan henkiinherättämisen kanssa.

Luukussa 24. on pieniä lahjoja

...eli miun ja ponien joululahjat. Joulun ykköslahja oli elektroninen lämpöliivi! Se on siis liivi, jossa on akku ja joka lämmittää. Ihan mieletön lisä talleiluun talvella, pitää tehdä siitä teille esittely myöhemmin! Liivin lisäksi sain Satokausikalenterin vuodelle 2019, suojaavaa käsivoidetta, käsidesiä, vihreitä kuulia, kofeiinisuklaata ja pattereita! Kaikkea herkullista, ihanaa ja hyödyllistä! Edellämainitut siis perheeltä. Isovanhemmiltani sain suklaata, kuivattuja hedelmiä, rahaa ja lahjakortin. Työnantajaltani (siivous) sain joululahjan myös, ja kaikkein hämmentävintä oli saada kaikilta meidän ihanilta vakkareilta yhteislahjana lahjakortti Pikanttiin! Kiitos Olivia, Noora, Hanna, Sara, Annika ja Linnea, hämmästyin ja onnellistuin! Iso kiitos myös perheelle, isovanhemmille sekä työnantajalle!

Itse ostin itselleni, sekä ehkä vähän poneille (Tuhtolle) enkkuviltin! Olin haaveillut siitä kauan ja nyt päätin, että veronpalautuksilla se hankitaan! Se on ihana! Myös isojen poikien Back on track peitot olivat vähän niinkuin etukäteisjoululahja poneille, sekä nuo bootsit. Ossille (ja muillekkin yhteiseksi) on tulossa postissa myös kanalan lämpölamppu, jolla aion ovelasti infrapunavalolla lämmitellä ponien selkälihaksia! (Siitäkin kerron myöhemmin kun saan testailtua. T. Jääskeläisen vinkkinurkka.) Noh, saivat ponit jotain mieluistakin: 23.päivä annoimme niille joulupiparit, joita Hellu oli tuonut tallille ihmisille ja hevosille. Kaikki muut söivät innolla, paitsi Jermu joka mutusteli, tiputti maahan ja poistui paikalta. Kaikki ei vissiin tykkää kaikesta!

Hyvää joulua kaikille! <3


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

LUUKKU 23. - Pieniä haaveita työpaikasta

Huomenna on jo joulu, hurjaa! Muistakaa ottaa rennosti ja nauttia läheistenne seurasta! <3

Luukussa 23. on pieniä haaveita työpaikasta

Nyt kun olemme ponien kanssa vierailleet muutamaan otteeseen hoivakodeissa, olen kiinnostunut ihan huolella vanhusten kanssa tehtävästä työstä! Osaan jo valmiiksi sanoa, että hoidolliseen työhön minusta ei olisi, mutta virikeohjaajan työ kiinnostaisi aivan valtavasti. En tiedä tältä saralta vielä juuri mitään käytännön työstä, vaikka teoriaa olemmekin opiskelleet, mutta mielessäni vilisevät ajatukset kaikista mukavista aktiviteeteista joita voisin kehitellä ja toteuttaa. Olen innovatiivinen ja minulla on loistava mielikuvitus, sekä intoa erilaisten projektien järjestämiseen! Osa asioista tapahtuisi talon sisäisesti ja monia asioita voitaisiin toteuttaa yhteistyössä ulkopuolisten tahojen, kuten päiväkotien, harrasteryhmien ja orkesterien kanssa.

Haaveissani olisi tehdä kuusituntisia päiviä, jotta voisin toteuttaa ponihommia sivutoimisena yrittäjänä ja jaksaa silti hyvin sekä töissä että vapaalla. Tämä voisi olla hoivakodillekin hyvä ratkaisu, sillä kuuden tunnin päivillä ehtisi varmasti toteuttaa paljon, mutta kahdeksan tunnin päiviin nähden olisi palkan osalta säästöä. Toki tarvittaessa kaikkien suurempien projektien aikaan voisin hyvin tehdä pidempiäkin päivä sekä viikonlopputöitä. Kerran tai pari kuussa voisin viedä ponin vierailulle työpaikalleni ja Penasta voisikin tulla ihastuttava nimikkoponi hoivakodille! Jos hankkisin koiran, haluaisin ehdottomasti totuttaa myös sen vierailuihin.

Hoi Kotka, Pyhtää ja lähialueet! Täällä olisi siis innokas vuoden sisällä valmistuva sosionomiopiskelija, joka olisi onnesta soikea jos voisi päästä tutustumaan virikeohjaajan työhön! Harjoitteluja minulla ei enää ole sellaisia joissa tämä onnistuisi, mutta olisi mahtavaa päästä vaikka pariksi päiväksi tutustumaan. Voisin sitä vastaan tuoda ponit vierailulle ilahduttamaan asukkaita.

lauantai 22. joulukuuta 2018

LUUKKU 22. - Pieniä ajatuksia oikeudestani olla lihaton

Bootseista ei nyt tule sisältöä joulukalenteriin, sillä minulla on niiden varalle suunnitelmia ja haluan toteuttaa ne kunnolla. Palaan asiaan, mutta analyysia ja käyttökokemuksia on luvassa tulevaisuudessa!

Luukussa 22. on pieniä ajatuksia oikeudestani olla lihaton

Minulla on oikeus olla syömättä lihaa, aivan kuten sinulla on oikeus syödä sitä. Olen tällä hetkellä lakto-ovo-vegetaristi, joka tarkoittaa siis sitä, että en syö lihaa, mutta käytän maitotuotteita ja kananmunia. Heti sanottakoon, että kyllä, kana ja kala ovat lihaa. Kalapuikot sun muut on tehty eläimen ruumiista ottamalla siitä liha, kyllä, se on lihaa. Eikai se kasviskaan ole, vaikka anjovis kieltämättä kuullostaa eksoottiselta hedelmältä..?

Jostain syystä lihattomuuteni tuntuu usein loukkaavan ihmisiä. Aivan kuin se olisi henkilökohtainen hyökkäys ja halveksuntaa toisen ihmisen ruokaa kohtaan, jos en halua syödä lihaa. Minulla on kuitenkin täysi oikeus itse päättää siitä syönkö lihaa vai en, eikä päätökseni liity mitenkään lihaasyövien ihmisten kokkaustaitohin, siihen ettenkö arvostaisi suomalaista työtä tai siihen että itse olisin jotenkin epäonnistunut yksilö.

Miksi en syö lihaa? Eettisistä ja ekologisista syistä. Maailmassa on valtavat määrät lihaa syöviä eläinlajeja. Kyllä. Minulle kuitenkin on suotu mahdollisuus päättää itse mitä syön. Ehkäpä minun ruokani takia ei tarvitsisi tulevaisuudessa tappaa eläimiä? Mitä pahaa siinä on, jos haluan omalta osaltani jättää tukematta eläinten tappamista ruuaksi ja tuntea vähän enemmän empatiaa sikoja, lehmiä ja muita tuotantoeläimiä kohtaan? Sinä saat syödä lihaa jos sinä haluat. En ole kieltämässä sitä, en heittämässä päällesi punaista maalia, enkä polttamassa taloasi yöllä. Olen ainoastaan itse siirtymässä pikkuhiljaa kohti vegaanista ruokavaliota. Ekologisesta kulmasta katsottuna kasvisruokavalio on kestävämmällä pohjalla kuin liharuoka, ja sen hiilijalanjälki on monien tutkimusten mukaan pienempi. Näitä asioita kiinnostuneet löytävät lisää netistä.

Monesti kuulee sanottavan, ettei vegaanisella ruokavaliolla voi elää terveesti, sillä kasvikunnan tuotteista ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, kuten karkeasti esimerkiksi proteiinia ja kalsiumia. Tästä on tarjolla paljon ristiriitaista tietoa, josta jokainen uskokoon mitä haluaa. Minä uskon, että vegaanisella ruokavaliolla voi pärjätä hyvin, kun syö riittävän monipuolisesti ja kiinnittää vähän huomiota siihen mitä suuhunsa pistää. Olen keskustellut vegaanisesta ruokavaliosta erään kalliin ja korkeasti koulutetun helsinkiläisen ruoka-aineasioihin perehtyneen erikoislääkärin kanssa. Hän totesi, että kasvikunnan tuotteista on mahdollista saada kaikkea muuta, paitsi jotain tiettyä ainetta kalayljyssä. En enää muista enempää, mutta käsi ylös kuinka moni oikeasti muistaa "normaalin" ruokavalionsa kanssa syödä kalaöljyä muutenkaan. Moni muistaa, mutta moni varmasti ei. Kyseisen lääkärin mukaan vegaanisella ruokavaliolla voi oikein hyvin elää hyvin ja terveellisesti.

Niin tai näin, näillä mennään. Koko teksti perustuu omiin näkemyksiini ja mielipiteitä on monia. Välillä vain kyllästyttää se, että joutuu jatkuvasti puolustautumaan ja perustelemaan omia valintojaan, vaikkei kyse ole mitenkään suuresta ja maata kaatavasta asiasta. Annetaan toistemme syödä mitä haluamme, kun se pysyy laillisissa rajoissa.

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)