perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kesäelämää

Perjantaina 7.7.2017 tapasin tallilla Fannin ja päädyimme ex tempore siihen, että Fanni kokeili Tuhtoa kentällä. Fanni oli järkyttynyt ponin pienuudesta kun on tottunut isompiin ratsuihin, ja poni käytti sitä hyväkseen. Hauskaa oli, minä nauroin! Tuhton palattua laitumelle, otimme ajoponit hoitoon. Fanni kokeili myös Brankkua ihan lyhyesti, jonka jälkeen lähdin ravitiimiläisten kanssa naapurin peltoon ottamaan taas vähän kuvia. Kaipaan reilusti lisää harjoitusta kuvaamisessa, mutta kyllä nää ihan hyvin täällä blogissa menee. Kuvailujen jälkeen ajettiin vanhaa Pirelintietä, moottoritien ali ja asfaltin alkaessa tytöt kääntyivät ajamaan peruslenkin kautta kotiin. Minun kyytisuunnitelmani olivat kariutuneet ja kävelisin kotiin, näin pääsin kätevästi hyvän matkaa kärrien kyydissä. 
     Kesken oman kotimatkani äitini tulikin hakemaan minut autolla, mutta juuri kun olin pääsemässä kotiin, tuli tytöiltä soitto. Penalla on haava jalassa ja verta tulee aika paljon. Sain kuvan ja siitä säikähtäneenä lainasin äidin autoa ja tykitin takaisin tallille. Matkalla mietin soittoa eläinlääkärille. Haava oli tullut lähellä kotia ja poni oli talutettu pihaan. Ravissa Pena oli arkonut, mutta käynnissä ollut normaali. Verta oli suhteellisen paljon ja suojakin oli veressä, mutta tilanne ei näyttänyt niin hurjalta kuin kuvassa. Aina kannattaa silti ottaa vakavasti ja olla ennemmin liian varovainen kuin varomaton.  Poni ei innostunut kun koskin, muttei näyttänyt mitenkään kipeältä. Huuhdoin ja kylmäsin jalkaa, jonka jälkeen tutkin: enkä löytänyt mitään. En yhtään mitään. Poni antoi tutkia ja kaivella kaikessa rauhassa. Tutkin, painelin, ei mitään. Ei siinä eikä muissa jaloissa. Luultavasti on siis joku ihan pieni pintahaava, josta on nyt vain sattunut tulemaan enemmän verta. Poni on varmaan omalla jalallaan kolauttanut, ei keksitty mitään muuta mistä olisi voinut tulla. Veren tulokohta ei ollut suojan alla, vaan selvästikin alempana, vaikkei mitään reikää lopulta löytnytkään. Jännä. Vähän vapaata ja tarkkailua. Katsoimme vielä Penan liikkeet, ei mitään normaalista poikkeavaa, onneksi, ihanaa!




Vilppu kävi tallin pihalla myös.







Lauantaina 8.7. kävin Pikantissa hakemassa Braamerille lisää Solhedsin rasvaa, ötökkämyrkkyä, sekä Ossille magnesiumia. Mukaan tarttui vahingossa myös yksi tähtikuvioinen fleeceloimi, jota sitten innoissani sovittelin tallilla. Siitä on kuva kollaasissa, jonka lisäksi siinä on myös yksi kuva Ellulle hankitusta fleecestä, joka on Tuhtolle aavistuksen pieni. Sovitusten jälkeen kävin Viltsun kanssa talutuslenkillä. Kävelimme rauhaksiin viiskymppistä pitkin laitumen ohi, olin rennon rauhallinen, nautin olemassaolosta, poni oli kivalla tuulella, taisin rapsuttaa joko sitä tai jotain omaa hyönteisenpuremaani ja pidin narusta vain yhdellä kädellä... sitten se tapahtui. Se tuli täysin yllätyksenä, kuin salama kirkkaalta taivaalta... Viltsu otti ja lähti. Se vain yht'äkkiä ampaisi hirmuiseen pikkulaukkaan lähti kohti kotia. Katsoin hölmistyneenä perään ja totesin, ettei se tällaisessa paikassa auton alle jää ja lähdin rauhassa perään. Varsa pysähtyi "tammalaitumen" (noh, 2 tammaa, 2 ruunaa) portille ja antoi siitä kiltisti kiinni. Aika moinen epeli! Jatkoimme matkaa, takaisin sinne minne olimme alunperin menossakin. Ellun haudalle. Sieltä nappasimme yhden tyhjän hautakynttiläpurkin ja haimme sillä uittokuopasta vettä haudalla olevalle ruusulle. Joku päivä kun kasaisin itseni, pitäisi hauta käydä laittamassa kauniiksi. Ellu lähti tasan 1kk sitten, siitä laitoinkin jo erillisen postauksen. Ikävä on kova. <3
     Annika ja Kiia olivat jo käyneet ajamassa Braamerin, joka oli kuulemma ollut reipas ja mukava. Muistan whatsapista maininnan maantiekiitäjästä. Ajettu lenkki oli ollut autiotalon lenkki, ja sen saman kävimme Linnean kanssa Tuhtolla. Mukaan tuli myös Olivia Ilmarilla, ponin ensimmäinen maasto ratsain ja upeasti meni, kaikki askellajit!

Brankkukuva nyysitty Annikalta tai Kiialta. 


Sunnuntaina 9.7. lenkkeilimme myös autiotalolla, Tuhtoa tulivat ajamaan ystäväni Anni ja Allu, Braameria ratsasti Olivia. Lisäksi minä nappasin talutukseen Viltsun. Se ei ole ennen käynyt noin kaukana tallilta, mutta kipsutteli oikein hienosti. Juostiin sen kanssa jonkin verran ja varsa niin ravasi kuin laukkasikin. Harjoiteltiin myös nätisti kävelemistä vaikka kaverit hävisivätkin mutkan taakse. Viltsu ei koittanut lähteä, mutta tepasteli, pikakäveli ja hirnui. Pian se kyllä oppii, että vaikka kaverit katoisivatkin, ne tulevat silti aina takaisin. Voi että se on söpö. B ja Tuhto olivat hienoja myös, Olivia ja B jopa loikkasivat pienen maastoesteen, eli autiotalon lenkin varrella olevan kaatuneen puunrungon! B on kyllä tuolla satulalla kuin eri poni, tarvitaan muillekin "kunnon satulat" joissa on kunnon selkärangan tila. Vinkkejä, mitä satuloita kannattaisi tilata testiin? Viljarista ja Börjesiltä katselin ainakin paria vaihtoehtoa kokeiluun.

Ps. Ei siinä Penan jalassa ole mitään, tarkkailtu on. Onneksi. Bootseja käytetään varmuuden vuoksi nyt etusissa.





Maanantaina 10.7. käytiin vanha peruslenkki niin, että Anski ajoi Ossilla, Olivia ratsasit Penalla, Hanna ajoi Tuhtolla ja minä olin Hannan ja Tuhtiksen kyydissä. Ihana ilma ja mukava lenkki, eikä ollut juurikaan ötököitäkään. On tässä ns. huonossa kesässä puolensakin, kun ötöjä on näin vähän! B on ollut nyt viikon ilman takkia ja pärjännyt hyvin.






Tiistaina 11.7. tapasimme tallilla Fannin, Miisan ja Meten kanssa. Kun kävelimme laitumelle, näin ihanan näyn: Braamer ja Vilppu rapsuttelivat! Eikä, ihanaa, kärttysedänkin on Viltsu viimein voittanut puolelleen! Kävimme ystävien kanssa liikuttamassa ponit maastossa, käyden lampaiden ohi rautasillalla ja takaisin. Minä ajoin Braamerilla, Miisa Ossilla, Mette Penalla ja Fanni ratsasti Tuhtolla. Tuhtis pukkasi muutaman kerran laukassa, pitää sillekin etsiä uutta satulaa, vaikkakin se kyllä pukkailee joskus ajaessakin. Mukava lenkki, Braamer oli ihan super reipas!

Ps. Kiva kun kävit pitkästä aikaa Miisa! :)

Penakuva © Mette.


Keskiviikkona 12.7. satoi, satoi ja ropisi. Yhh, mutta pitää ajatella positiivisesti. Laitumet ja pellot saa vettä. Mentiin ratsastajien kanssa tallille jo aamusta ja varusteltiin poneja. Igua ei näkynyt ja pian selvisikin, että hän oli vahingossa nukkunut pommiin. Sellaista sattuu joskus, Ossi sai vapaapäivän, tekee ihan hyvääkin välillä lomailla. Muiden kanssa mentiin alkuverkkojen jälkeen kentällä pientä ristikkoa ravilähestymisillä. Olivia ratsasti Tuhtolla, Silja Penalla ja Noora Braamerilla. Olivia tuli Tuhton kanssa vain muutaman kerran. Tuhtis harppasi yli, mutta sen ei tarvitsekaan muuta vielä, kuin vähän tutustua ajatukseen. Uralla laukatessa se pukitti Olivian alas, pitää koittaa nyt löytää toisenlainen satula testiin, sillä ponin huono käytös voi johtua huonosta satulasta, eikä vain siitä että olisi kuriton. Penalla ja Siljalla meni hienosti, joskin alkaa näyttää siltä, että Siljalle voisi Penaa parempi olla kokonsa puolesta tuo Tuhto. Samoin Nooralle. Miten noita saisi kasvamaan vielä vähän isommiksi noita poneja? Tai kutistettua tyttöjä... Braamerilla ja Nooralla meni upeasti! Ai että olen ylpeä molemmista, ja onnellinen tuosta satulasta, vaikka onkin ihan himpun verran turhan pitkä. Noora ja B tulivat muutaman kerran myös laukkalähestymisellä ja vain kerran tuli iso hassu hyppy, mutta silloinkin Noora pysyi kyydissä, eikä B koittanut tiputtaa esteen jälkeen. 

Satulavinkkejä kehiin, kiitos! Pituutta satulalla saisi olla max. 13", hinnalla ei väliä. Kunnon satulat etsinnässä, hyvällä selkärangantilalla. Näitä olen miettinyt tilaavani, että pääsee sovittamaan, mielipiteitä ko satuloista saa kertoa:

Sielä se Ossi kiltisti tallustaa jonossa kohti kenttää.


Torstaina 13.7. kävimme Annikan ja Linnean kanssa Loviisan poniraveissa hakemassa Hevarin autolta uudet pyörät ja akselit Braamerin kärreihin! Edelliset menivät Tuhton kärreihin, nyt voidaan vihdoin ajaa neljää ponia kerrallaan, kun on kolmet koppikset ja yhdet hiittarit. Jes! Ennen leiriä olikin tärkeä saada hommat kuntoon, sehän on jo ensiviikolla! Jännityksellä odotan, tulee loistava leiri! Kävimme kiinnittelemässä renkaat, sekä kurkkaamassa poneja. B rasvattiin ja myrkytettiin, se on kyllä loistokunnossa. Arvostan tätä kesää. Poneilla on nyt ennen leiriä huilivapaapäivät to-la, eli 13.7.-14.7. Sunnuntaina ajamme niiltä ylimääräistä virtaa pois, ja sitten ne ovatkin valmiita leiriä varten.

No nyt on renkaat! Kuvasta kiitos Annikalle.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kuukausi kulunut

Kuukausi sitten Elmeri lensi taivaaseen. Kyllä mä sen muistan joka päivä. Kyllä mulla on huono omatunto Tuhtosta ja uudesta varsasta, vaikka tiedän, että turhaan. En mä olisi Ellua vaihtanut koskaan mihinkään, enkä siltä toivonut kuin elämisen arvoista elämää. En ajoa, en ratsastusta, en minkäänlaista käyttöponia... mutta koska polvet olisivat pian tehneet jokaisesta päivästä kipua, oli päästettävä irti. Ikuisesti muistan oman pienen toiveideni täyttymyksen, tilausvarsan, hädän ja huolen, toivon ja rakkauden. Älä oo ihan hirvee riiviö niille muille siellä ylhäällä. <3


- 8.7.2017 -

torstai 6. heinäkuuta 2017

Villejä lupiineja


Maanantaina 3.7.2017 ajeltiin niin, että Anskilla oli Ossi, Hannalla ja hänen kaverillaan Pena ja minulla ja kyytiini hypänneellä Hannan äidillä Tuhto. Menimme peruslenkkiä jonkin matkaa, kääntyen keltaisen talon pihan jälkeen vähän ennen seuraavia taloja takaisin kotiin. Ponit olivat reippaita ja ilma kiva, oli oikein mukavaa. Olin ennen lenkille lähtöä napannut Braamerilta takin pois ja päätin lenkin jälkeen, että hoidan, pesen, rasvaan ja myrkytän B:n, mutta kokeilen jättää sen ilman takkia. Minna lupasi pitää sitä vähän silmällä ja laittaa takin, jos ötököitä tulisi kauheasti tai poni näyttäisi muuten tuskaiselta. Paljon mukavampaa sillä on ilman takkia, jos ei vain ala liikaa kutittamaan. Tarkkailin heiniä antaessani lauman toimintaa. Pena oli mennyt kauemmas, eikä tullut  syömään, mutta ainakin muut ponit issikat ovat pistäneet kuriin. Jopa Ossi väistää kumpaakin issikkaa. Ihana huomio on, että sekä B että Tuhto ovat hyväksyneet varsan osaksi laumaa. B ei päästä sitä samoille heinille kanssaan, mutta Tuhto syö sen kanssa samalta kasalta. Taitaa Penalle ostettu varsa ollakkin tällä hetkellä eniten Tuhton varsa. Mikäs siinä, kunhan kukaan ei jää yksin.



Tiistaina 4.7. olimme Meten kanssa kahdestaan ajamassa. Halusin välttämättä päästä kokeilemaan Tuhton koppiksia, mutta koska niissä ei ollut renkaita, jouduin irrottamaan niihin pyörät sinisistä koppiksista. Eivät muuten millään meinanneet lähteä irti, toinen ei edes paikalle sattuneen nuoren miehen voimin. Eräs paikalla ollut sanoi, että pitäsi olla jotain voiteluainetta, öljyä... koska olen viisas lapsi, minulla välähti: "tossa Ilmarin karsinan edessä on ruokaöljyä! Kokeilen sitä!" ja uskokaa tai älkää, se toimi! Sain renkaat siirrettyä. Hurjan pitkät aisat, mutta muutoin oikein kivat kärryt mukavalla penkillä. Minä ajoin siis Tuhtolla ja Mette Brankulla. Kävimme lampaiden ohi ja rautasillalla, jonka jälkeen palasimme takaisin. Ponit olivat reippaita ja oli oikein mukavaa.
     Ponien palattua laitumelle tarkkailin taas heinäkäyttäytymistä: Pena komensi issikoita. Pena kuitenkin väistää Ossia, joka väistää issikoita. Mielenkiintoista. Tuhto ja Viltsu söivät samalta kasalta  tänäänkin, ja Fanni oli nähnyt aamulla niiden nukkuvan vierekkäin. Suloista!

Kotimatkalla metsämansikoita. Alimmassa kuvassa koko lauma.


Keskiviikkona 5.7. surullistuttiin hieman. Autoa ei saadaakkaan vieläkään kuntoon vaikka piti, vaan perjantain startti on pakko perua. Voi iso kasa rumia sanoja! Jätämme perumisen ihan viimetippaan, jos vielä ihme tapahtuisi ja päästäisiinkin, mutta näyttää siltä että väliin jää. En uskalla noita nyt ilmoittaa sitten ensiviikolle Loviisaankaan, kun ei ole varmaa saadaanko autoa sinnekkään, vaikka pitäisi. Huoh. Tänään piti olla viimeistelypäivä, mutta lohdutimme sitten itseämme lähtemällä pitkälle maastolle. Annika ajoi Penalla, Kiia Braamerilla, Silja ratsasti Tuhtolla ja mukaan viimehetkellä kutsuttu Noora ajoi Ossilla minä kyydissään. Suuntasimme aluksi peruslenkille, sieltä moottoritien sillan yli, Kangasmäeltä omakotitalojen seasta metsään, alikulkutunnelista, huoltotietä asfaltille ja asfalttitien kautta kotiin.
     Oli kyllä ihana lenkki ja super hienot ponit. Moottoritiesillalla talutin Tuhtoa ja muutenkin kylällä kävelin sen vierellä, kun se ei ole meillä vielä kovinkaan monesti kylillä käynyt. Yksi auto oli vähän... jännittävä. Menimme Siltakylässä pyörätiellä, ettemme olisi liikenteen tiellä. Yksi henkilöauto pysähtyi kohdallemme autotien puolelle. Kun sen perään tuli auto, se lähti ihan hitaasti liikkeelle ja kääntyi heti seuraavasta risteyksestä. Tullessamme risteyksen kohdalle, huomasimme sen kääntyneen ja pysähtyneen "vaanimaan". Noh, kai kuljettaja oli vain kiinnostunut poneista, jospa hän ei vaikka sellaisia kovin usein näe. Autossa ei siis ollut muita kuin auton kuljettaja keski-ikäinen mies. Huoltotiellä annoimme ponien painattaa. Pena oli ihan liekeissä, se meni tosi kovaa. Braamer vastasi hienosti, mutta Ossi jäi jonkin verran jälkeen muusta porukasta. Se oli vähän vaisu siinä suhteessa, vaikka liikkui puhtaasti, oli iloisen oloinen ja eteni korvat hörössä.
     Siinä miten autoilijat ohittavat poneja liikenteessä, on suuria eroja. Yhtään karmeaa ohitusta ei onneksi tänään nähty, vaikka kaikilla ei ollutkaan homma ihan hanskassa. Moni ohitti ihan kymmenen pisteen arvoisesti, muistakaa aina kiittää kun autoilija ohittaa nätisti ja ottaa eläimen huomioon liikenteessä! Siitä jää silloin hyvä mieli niin autoilijalle, kuin itsellennekin. Kun saavuimme kotitallille, jätin tytöt purkamaan poneilta varusteita ja menin Helenan mukana laitumelle. Hän otti molemmat issikkansa liikutukseen samaan aikaan, joten Vilppu jäisi nyt ensimmäistä kertaa yksin laidunlohkollemme. Se tuijotti hetken, hirnui, ja jatkoi sitten syömistä. Rento jätkä, ja mitäpä sitä hätiköimään kun naapurilaitumilla kuitenkin oli porukkaa, vaikkakin metsäpäädyssä. Tää pikkumies on kyllä niiiin meidän laumaan sopiva kaveri! Reissuponit hoidettiin ja linimentattiin huolellisesti, sekä ruokittiin. Sitten ne palasivat laitumelle. Pitää koittaa useamminkin tehdä pitkiä retkiä. Erilaisia lenkkejä, mielenvirkistystä ja kunnon kasvatusta. Tänään mentiin paljon käyntiä, joka tekee erittäin hyvää.

Itsekin on tullut tässä jopa vähän liikuttua. Kolmessa päivässä matkaa on kertynyt pyörällä nyt vähän päälle 100 km. Maanantaina ja tiistaina töihin-kotiin-tallille-kotiin, tänään Prismalle, siitä pakettiautolla pyörä kyydissä tallille ja sieltä polkien kotiin. Jalat huutaa hoosiannaa, viime perjantain 2kk tauon jälkeen salille paluun ja jalkatreenin jälkeen kuolleet jalkani kiittävät. Viikonloppuna en meinannut päästä edes sängystä ylös, käveleminen oli vähän niin ja näin, mutta kyllä kait tässä alkaa kunto pikkuhiljaa kasvaakkin. Tälläkin viikolla on pakko joku päivä ehtiä salille, ettei salikorttia tule maksettua ihan tyhjästä.

Ossilla oli kokeilussa Tuhton koppikset, toimii, mutta aisat turhan pitkät.


Torstaina 6.7. kävimme Nooran, Olivian ja Siljan kanssa ensin ottamassa kuvia naapurin lupiinipellossa (luvan kanssa), jonka jälkeen meillä oli pitkästä aikaa esteitä. Koska kenttä oli varattu, päädyimme laitumien viereiselle pellolle. Mietin mielessäni, että noni. Nyt lentelee neidit pitkin peltoa. Aluksi meillä oli yksi pieni este, sitten vähän nostettiin ja lopuksi tultiin kahta pientä estettä.  Alku oli lupaava. B otti useamman ison loikan, mutta Noora pysyi kyydissä. "Noora, mä oon sulle kakun velkaa jos et tipu!" Eikä se tippunut. Ei koko ratsastuksen aikana, vaikka kerran käytti läheltä! Mahtavaa, loistavaa, ihanaa, upeaa! Myös Olivialla ja Ossilla meni tosi hienosti, samoin Siljalla ja Penalla. Pena tuli osan lähestymisistä ravissa ja oli vähän epäileväinen, mutta suoriutui hienosti parantaen koko ajan. Ossi tiputti muutaman kerran ja Penalla ja Siljalla meni kerran liian ison hypyn seurauksena tasapaino niin, että este tippui ja Silja istui yht'äkkiä satulan etukaaren edessä. Sen jälkeen Pena tuli seuraavan kerran esteelle niin, että pysähtyi käynnin kautta kieltäen, mutta sen jälkeen meni taas hyvin. Ai että olen ylpeä sekä poneista että tytöistä. Tästä tää taas lähtee! Loppuun tytöt ottivat vielä laukkakisapätkän, jonka jälkeen hyvät loppuverkat, ponien hoito, ruokinta ja palautus peltoon.

Päivän tavoitteet: kaikki pysyy kyydissä. Noora keskittyy pysymään pystyssä ja nousemaan heti esteen jälkeen, Olivia ja Silja keskittyy myötäämiseen.

Tulevat tavoitteet esteille: hiotaan kaikkien kohdalla myötäystä. Nooran ja Braamerin kanssa kuljetaan kohti sitä pistettä, että kuski uskaltaa olla esteellä esteistunnassa ja mennä mukaan, ilman että karvakaveri käyttää tilaisuutta heti hyväkseen ja vippaa kuskin kanveesiin.

Ps. Brankku on yhä ilman takkia! Ollut jo maanantaista asti, ei ole hangannut, karva kiiltää ja harja paranee päivä päivältä, kun ei ole loimea hankaamassa sitä rastoiksi. Poni pestään, rasvataan ja myrkytetään joka päivä, jonka lisäksi se syö valkosipulia. Toivottavasti se pystyy olemaan mahdollisimman pitkään ilman loimea, on tästä koleasta ja tuulisesta kesästä hyötyäkin!






Ponit eivät oikein olleet innokkaita poseeraamaan, mutta kyllä näistä ihan söpöjä kotialbumikuvia silti tuli. Tässä meidän ratsastuskisatiimi. <3










"Kääks!"
"Öö, en hyppää, mut voisin tästä kyllä vielä harpata..."









HUOM.

Rastitathan postauksen alta aina tykkäsitkö vai tykkäsitkö paljon. :) (Jos et tykännyt, ei tarvitse rastittaa mitään.) Lisäksi jos kuvat olivat mielestäsi ihania, voit laittaa siihenkin rastin. :) Ps. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa! :)