keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Hiihtolomaleiri 2020

Perjantaina 21.2.2020 meillä alkoi taas vakkarileiri! Majoituimme jälleen minun kämpälläni ja sinne saapuivatkin illalla Siiri, Axel, Olivia ja Mette. Meillä oli ohjelmassa majoittuminen, Prismassa käynti ja sitten hengailua ja mukavaa yhdessäoloa. Muut jäivät yöksi, Mette lähti kotiin ja palaa huomenna.

Lauantaina 22.2.2020 heräiltiin rauhassa, syötiin ja lähdettiin tallille. Aloitettiin antamalla poneille heinää ja viemällä kärryt pihaan. Sitten otettiin ponit varustukseen. Olivia ratsasti tänään Ulfurilla ilman satulaa, Siiri Ossilla ilman satulaa, Axel Braamerilla ilman satulaa, minä ohjasajoin Jermua, Meri ajoi Penalla ja Mette Tuhtolla. Kävimme kiertämässä autiotalon lenkin. Suurimmaksi osaksi kävelimme mutta otimme myös jonkin verran ravia. Jermu yllätti minut ja oli ihan super hieno! Hän kuunteli nätisti, teki pysähdyksiä pyydettäessä vaikka jono jatkoi eteenpäin, otti ravilla kiltisti kiinni ja liikkui super hienosti! Vähän se ihmetteli kuolainta ja rullautui helposti liikaa, mutta koitin olla ihan tosi kevyt ja varovainen. Poni oli ihan mieletön, lähiaikoina koklataan varmaan taas kärrejäkin perään, kun ohjasajo meni niin nätisti ja helposti. Kaikki ponit olivat reippaita, mutta Ulvis oli kuulemma jotenkin hassu ja teki autiotalon suoralla kuulemma jotain pukkijuttuja ravatessa. Pitää tarkkailla, voi olla että sitä jännitti kova tuuli ja kismitti mennä jonon viimeisenä. Viimeiseksi se oli joutunut siksi, kun oli yhdessä kohtaa jumitellut kun pelkäsi tuulta. Tarkoitus oli vain antaa sille vetoapua ja lauman tukea. Ilma oli aika kehno, myrskytuulta siis ja reipasta sadetta. Kivaa meillä kuitenkin oli. Jermu loikkasi kolmesti vähän kun säikähti tuulessa heiluvia asioita, mutta muutoin ei ollut ongelmia ja poni oli hyväntuulinen.
     Ajon jälkeen ponit hoidettiin ja palautettiin pihatolle ja varusteet putsattiin. Sen jälkeen me aloimme rakentaa Olivian ja Axelin kanssa pihatolle väliaitaa ja Siiri, Mette ja Meri siivoilivat ylätarhalla. Välissä Siiri, Mette ja Axel kävivät varustehuoneessa lämmittelemässä ja Meri auttoi siirtämään varsat omalle puolelleen uutta väliaitaa. Meri kaatui mutikkoon kaksi kertaa jäätyään jaloistaan kiinni, minä kaaduin kerran. Ai että sitä mudan määrää, mutta hyvä väliaita tuli! Ville on pöllyttänyt Penaa nyt niin paljon, että ne on pakko erottaa. Myös Braamerin kanssa se on alkanut ottaa yhteen ja Ossinkin kanssa paini alkaa näyttää turhan rajulta. Toistan itseäni, mutta parempi varoa kuin katua. Ennen kotiinpaluuta täytettiin vielä heinäkassit ja vietiin vesiastia varsojen puolelle.
     Kotiini palattuamme lämmittelimme, laitoimme vaatteita kuivumaan ja lähdimme kävellen käymään Hesessä ja Prismassa. Oli kyllä mahdoton ja hauska reissu! Vakkarit ostelivat irtokarkkeja ja Axel huomasi kassasta mentyään ja karkkinsa maksettuaan, että hänellä oli vielä irtokarkkikauha kädessä. Silmät suurina kauhan tuijotus ja sitten äkkiä kiikuttamaan kauhaa takaisin. Noin voisi käydä hyvin mullekkin, mä oon muun muassa puhunut puhelimessä ja ruvennut hulluna samalla etsimään missä mun puhelin on. Vakkarit kävivät myös Prisman karusellissa, vaikka sanoin että se on lapsille eikä teineille... Voi sitä naurun määrää. Kotiini palattuamme pidimme instagram-liveä, söimme karkkia ja laulelimme singstaria. Axelkin innostui laulamaan, ihan super! Mette lähti taas yöksi kotiin ja näemme jälleen huomenna.

Ps. Hyvää nimipäivää mulle! Ja hei, sain yllätyksekseni eräältä tallikaverilta nimpparikortin ja suklaapatukan, ihana, kiitos!

Sunnuntaina 23.2.2020 lähdimme pidemmälle lenkille ja suuntasimme 11 km lenkilla asfalttitieltä aloittaen. Saara ajoi Villellä, Olivia ratsasti Ulfurilla, minä ajoin Brankulla peräponina Jermu, Meri ja Mette ajoivat alkuun Ilmarilla pitäen Tuhtoa perässä, Axel Ossilla ja Siiri ja Lyyli Penalla. Lenkin alku oli aivan karmea. Merillä ja Metellä oli ongelmia Ilmarin hallitsemisessa, tossuja ja putseja irtoili kaikilta ja niitä keräiltiin mukaan, insuliinimittari piippasi, autoja tuli ohi, Ville ja Ulfur meinasivat saada hermoromahduksen odotellessa ja koko homma levisi kuin jokisen eväät. Saara ja Olivia lähtivät edeltä kohti hiekkatietä enemmän vaaran välttämiseksi. Siiri ja Lyyli vaihdettiin Ilmarille ja Meri ja Mette Penalle, Tuhto seurasi myös Penan perään. Ilmari ei ole vielä varmaan tarpeeksi peräponivarma ja yhden ponin hallitsemisessa on sen kanssa tarpeeksi. Onneksi pääsimme hiekkatielle, löysimme Saaran ja Olivian ja kaikki jatkui sen jälkeen hyvin. Alun jälkeen oli tosi kivaa. Etenimme kaikissa askellajeissa, ilma oli kauniin aurinkoinen ja tutkimme erästä meille uutta tiepätkääkin. Se oli hauska metsäinen pistotie.

Maanantaina 24.2.2020 minä olin hurja ja saatuani tallikaverilta lainaksi erään rungottoman satulan, uskaltauduin itse ratsaille. Kyllä, minä, Ulfurin kanssa! Siiri ratsasti Ossilla, Axel Braamerilla ja Sara Penalla. Siiri ja Axel menivät ilman satuloita. Mette ajoi Tuhtolla ja Meri ja Olivia Ilmarilla. Kiersimme autiotalon rauhaksiin ja kaikki meni hyvin. Tästä tää taas lähtee. Pitää saada meillekkin samanlainen satula, kuin kaverilta lainattu. Muutoin kaikki meni muillakin hyvin, mutta Axel maastoutui kerran ravissa ja nousi sitten reippaana takaisin. Lenkin jälkeen laitoimme Jermulle hetkeksi kärryt perään. Poni sai syödä heinähaketta jaljastuksen ajan, olen syötellyt sitä sille nyt lisänä nyt useamminkin. Se on aika hoikka poika ja hakkeesta se saa laadukasta lisäheinää. Kentällä Olivia käveli kärrien takana ohjasajaen, minä talutin toiselta puolelta ja Siiri toiselta. Poni sai paljon nameja. Jermua jännitti jonkin verran, mutta se suoriutui hienosti.
     Leirin oli ollut tarkoitus loppua, mutta lupasin että voimme jatkaa vielä yhden yön jos vakkarit auttavat minua ruotsin tehtävissäni. He lupasivat auttaa ja niinpä Siiri, Olivia, Meri ja Mette jäivät vielä hengailemaan, joskin yöksi vain Siiri ja Olivia. Vakkarit eivät jaksaneetkaan auttaa minua, mutta onneksi selvisin lopulta (ihme kyllä) itsekin.

Tiistaina 25.2.2020 ilma oli niin ihana, etten voinut kuin nauttia! Kaikki huolet paloivat hetkeksi pois Auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta! Ilma oli tyyni ja kaunis. Mitä enempää voisin elämältä juuri nyt toivoakkaan? Voi Aurinko, sinua on kaivattu. Pitkä pimeys ja harmaus syö voimia ihan toden teolla. Kävimme kiertämässä ihanan kahden tunnin maastolenkin. Minun kärrieni edessä kipitteli Braamer. Noora ratsasti Ulfurilla, Sara tällä kertaa Ossilla. Saara ajoi Tuhtolla, Olivia ja Siiri yhdessä Ilmarilla ja heidän kaverinsa Lia Penalla. Kipsuttelimme keltaisen talon pihan läpi, vihaisen miehen lenkin, peruslenkin lisäosan ja peruslenkkiä pitkin kohti kotia, kiertäen vielä autiotalon lenkin ja käyden uittokuopan viereisellä isolla pellolla, sitten pikkupellolla ja lopuksi viiskymppisen pellolla. Uittokuoppa oli niin jäässä vielä, että kahlaaminen ei vielä onnistunut.
     Braamer oli hyväntuulinen ja innokkaan oloinen. Etenimme kaikissa askellajeissa ja laukassa oli suorastaan himmailemista. Ulfurilla ja Nooralla oli lampaankarvasatula. Muutoin Ulvis oli kiltisti, mutta hiekkamäkeen käännyttäessä se pukkasi oikein kunnon ninjaloikan ja pellolla kun koitimme laukkaa se loikkasi oikein kunnon sivuloikan ja vissiinkin pukitti. Hiekkamäen pukissa Noora pysyi ongelmitta kyydissä, mutta pellolla olimme varmoja että hän lentää. Noora on kuitenkin niin ninja, että pysyi kyydissä ja sai itsensä kaulalta takaisin selkään. Sara tykästyi taas Ossiin, joka oli ihana ja kiltti. Myös Tuhto ja Pena olivat omia ihania itsejään eikä Ilmarissakaan ollut moittimista. Ulviksellakin varmasti helpottaa, kun se saa painoa pois ja tottuu meihin ja paikkoihin. Lihavuus varmasti hankaloittaa liikkumista ja U on aika jännittäjä. Myös ne jalat on tarkoitus kuvauttaa, jahka tulee sopiva tilaisuus. Lenkin jälkeen ponit hoidettiin ja ruokittiin. Laitoin niille myös arnikaa selkiin ja tarpeen mukaan jalkoihin, muun muassa noille kinnerpattilaisille. Ossin takajalkojen lähentäjät olivat jonkin verran jumissa ja useammalla si-nivelen seutu. Niitä on hyvä arnikoida ja vähän hieroksia ja venytellä.
     Isojen poikien palattua pihatoille nappasimme tallin pihaan Jermun ja Villen. Otukset harjattiin ja valjastettiin. Siiri valjasteli Jermua ja varsa oli oikein hyvällä fiiliksellä. Niin mahtavaa, kuinka Jermu on oppinut luottamaan meihin ja on innolla mukana. Kiersimme taas vähän kentällä kärrit perässä, eikä Jermu ollut moksiskaan vaikka aisa painoi kylkeen ulkotallin edestä lähtiessä. Siiri taas talutti toiselta puolelta, minä toiselta ja Olivia ohjasti kärrien takaa pitkillä ohjilla. Saara ajoi Villellä tukivaljakkona ja Sara otti muutaman kuvan. Koska Jermu oli niin hyvän oloinen, kokeilin varovasti mennä kyytiin. Voi upea pieni Jermu ja ensimmäinen ajo! Olin kyydissä hetken ja tuntui siltä, että ponin voisi vaikka päästää jo irtikin, niin hyvin se toimi. Emme kuitenkaan vielä päästä, koska on turha ottaa pienen herkkiksen kanssa mitään riskejä. Hiljaa hyvä tulee. Kaiken kaikkiaan ihan super ihana päivä! Kiitos siitä kaikille osallisille, niin ihmisille, poneille kuin sille auringollekkin! Palattuamme vielä Olivian ja Siirin kanssa kämpilleni, hengailimme ja otimme rauhaksiin. Tytöt myös pakkailivat ja lopulta lähtivät kotiin. Kiitos kaikille kivasta leiristä, otetaan pian uudestaankin!

Ps. Pitkään aikaan koira ei ole käynyt poneihin kiinni, vuosiin. Tänään kuitenkin Braamerin piehtaroidessa lenkin jälkeen pihatolle palatessa, se iski siihen kiinni. Pitää muistaa varoa.

LAUANTAI & SUNNUNTAI:
MAANANTAI:
TIISTAI:

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Stressiin auttava super tiimi

Noniin, uskokaa tai älkää, kyllä tämä blogi täältä taas päivittyy. Onpa hassua nyt valoisassa ja lämpimässä toukokuussa palata näihin pimeisiin ja viluisiin aikoihin. Silti, näistä tulee jotenkin hyvä fiilis. Ihana tiimi!

Maanantaina 17.2.2020 pääsin melkein lähestulkoon viettämään kotihuilipäivää flunssani ja räkäisen yskäni kanssa, mutten sitten aivan kuitenkaan. Erään tallilaisen hevosella oli myös ollut ähky ja sitä oli letkutettu ell toimesta edellisyönä. Omistaja oli tänään töissä eikä saanut ketään kävelyttämään hevosta, joten minä kävin päivällä kävelyttämässä ja juottamassa. Samalla juotin lämpimällä makuvedellä myös oman laumani. Saapuessani pihatolle Ville ja Pena painivat huolella, seurasin hetken kauempaa oliko se ihan leikkiä vai pöllyttikö Ville Penaa. Näytti lopulta harmittomalta ja ponit rauhoittuivat vieretysten hengailemaan. Ulfur oli iloisen oloinen. Se sai ystävänsä vielä hetkeksi takaisin, kun Oiva palasi sairastarhasta pihatolle tarhaamaan. Sen ähkyilyt ovat ohi tältä erää ja tosiaan tuolle kolmannelle ähkyilijälle tarvittiin saikkutarhaa. Tämä on kyllä ihan hurjaa aikaa, koko ajan kuulee juttuja kuinka ihmisten hevosilla on ähkyjä.

Tiistaina 18.2.2020 olimme Nooran kanssa ensimmäiset tallilla ja otimme heinäkassien täyttökisan. Voitin ja julistin itseni hallitsevaksi mestariksi. Päivän lenkillä kävimme Helmin hampaalla. Minulla oli ajossa Ossi, jonka kanssa kuljimme jonon kärkenä ja keskityimme reippaaseen etenemiseen. Ossi olikin tänään tosi reipas, mutta se hyytyy helposti lasten kanssa. Määrätietoisella pyytämisellä, hellällä ja mukautuvalla ohjalla ja muilla avuilla sekä paljolla kehumisella se reipastuu nopeasti. Poikkeuksellisesti Ossilla oli tällä kertaa kuolaimet, sillä otin Ulfurin perähevoseksi. Ulvis on vielä toipilas, joten tarkkailin kovasti sitä koko lenkin ajan. Se vaikutti normaalilta. Pikkutiellä se ei oikein halunnut ravata, mutten yhtään ihmettele. Siellä ei juuri mitään nähnyt ja otsalamppuni alkaa olla vahvasti latausta vailla. Nooralla oli ajossa Braamer ja perässä Ilmari, Axel ajoi Tuhtolla perässään Pena. Axel vähän uhosi, ettei enää ikinä ota peräponia kun se oli niin hankalaa, mutta uskaltaisin väittää että harjoittelemalla siitä tulisi ihan helppoa. Kiitos vakkareille että liikutimme kaikki isot pojat, stressasin jo aivan hirveästi etukäteen kun kolme ihmistä jäi pois. Super tiimi kuitenkin hoiti homman maaliin siitä huolimatta! Kaikki meni hyvin, askellajeina toimivat käynti ja ravi ja kuivurinmäkeen osa myös laukkasi.

Keskiviikkona 19.2.2020 menin tallille muita ennen ja kävelytin Ulfurin. Kiersimme sen kanssa isoimman laitumen ympäri ja löysimme aika ihanan kahluulätäkön. Se oli suuri ja hauska ja Ulvis suostui sinne hienosti kanssani. Onneksi minulla on pitkävartiset turvasaappaat. Kävelytyksen jälkeen otin Ulviksen tallin käytävälle ja raspasin sen kaviot. Käytin positiivista vahvistetta, eli käytin palkkasanaa ja annoin heinää. Hevonen oli tyytyväinen ja homma sujui todella hyvin. Vakkareiden saavuttua haettiin ponit. Anelma tuli mukaan tänään ja hän sai Ulfurilta kuljetuksen pihatolle, koska hän oli auttanut minua juottamaan Ulfuria sillävälin kun siivoilin tallista raspauskamoja pois. Hevoseni sai lisänimen taksi.
     Kisasimme vakkareiden kanssa taas heinäkassien täytössä, tällä kertaa pareina. Minä ja Sara voitimme, kuulemma siksi kun minulla on isot kädet. Pöh! Olen vain taitava ja nopea. Poneja varustaessa letitin kaikille poneille heijastinnauhan häntään. Se lisää näkyvyyttä liikenteessä ja jätämme letit häntiin, jolloin ne tuovat näkyvyyttä myös jos ponit jostain syystä karkaisivat pihatolta. Lenkille lähdettiin seuraavalla jaolla: Lyyli ajoi Braamerilla, Anelma ratsasti Tuhtolla, Sara ratsasti Penalla, Kristina Ilmarilla ja Anna Ossilla. Minä kävelin osan matkaa ja osan olin Lyylin ja Braamerin hiittareiden aisalla. Kiersimme lampaiden takaa ja takaisin. Otimme aika paljon ravia ja ponit olivat reippaita ja innokkaita. Ossi oli alkumatkasta edellä ja harjoitteli Annan kanssa reippautta. Ravissa Braamer siirtyi edelle. Lyyli on ihan loistava ponikuski, joka ajoi varmoin ja pehmein ottein. Hän on kehittynyt aivan hurjasti. Osa maastoilijoista laukkasi kuivurin mäessä. Ilmari vähän loikki, mutta Kristina pysyi hienosti kyydissä. Muutoin kaikki meni oikein kivasti ja kaikilla ratsukoilla oli satulat. Loppukäynneissä ratsastajat ottivat kevytistuntakilpailun. Olipa kaikesta pimeydestä huolimatta ihana hyvän mielen lenkki, joka auttoi hirveään stressiini.

Torstaina 20.2.2020 kävimme ladolla ja takaisin. Minulla oli ajossa Ossi ja perässä Ulvis, Saara ajoi Viltsulla ja Lyyli ja Mette Braamerilla pitäen perässä Tuhtoa. Etenimme pääosin käynnissä ja ravissa, mutta myös laukkasimme vihasen mummon mäeltä rekkaparkille. Ulvis tuli perässä ensin ravia, mutta otti sitten myös laukkaa. Villen tullessa liian lähelle laukassa se jopa hätääntyi ja olen tulkinnut, että se vielä vähän arkailee kärrejä jos ne tulevat takaa kohti. Pieni issikka meinasi paeta, mutta saimme onneksi hidastettua ja rauhoitettua otukset. Braamerin tossu jäi laukassa matkasta, joten haimme sen ja saimme lisäpituutta loppukäynteihin. Kaiken kaikkiaan meni oikein kivasesti. Minulla oikea stressien stressien stressi, mutta ihana lenkki parhaan tiimin kanssa taas auttoi. Loppukäynnit kävelin maasta, jotta Ossilla oli kevyt vetää kärrejä kotitien mäkeen ja se sai muutenkin hyvät loppukevennykset.

Seuraavana alkanut leiri tuleekin omaan postaukseensa, jonka vuoksi viikko katkeaa tässä postauksessa kesken. Kuulemiin!

KOLLAASI:

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Myydään shetlanninponeja, yksi shetlanninponi ylläpitoon

Nyt on mun aika kiittää ja kumartaa. En vaan jaksa tätä kaikkea enää ja tää tilanne on nyt liikaa. Osa poneista on myynnissä hyviin koteihin, Braamerille on etsinnässä ylläpitopaikka. Sillä on niin paljon kaikkea, etten halua sitä myydä kiertoon, ja tällätavoin saan sen joskus takaisin kun tilanne on parempi. Tuhto muuttaa takaisin edelliselle omistajalleen ja Ulfur edelliselle omistajalleen ja sitä kautta myyntiin. Ville menee kasvattajalleen. Niistä onkin jo sovittu ja ponit muuttavat toukokuun alussa pihattopaikkojen irtisanomisajan jälkeen. Kaikki ponit vain hyviin ja rakastaviin koteihin, ei lasten leluiksi tai pihan nurkkaan pölyyntymään. Kaikki sillä optiolla, että saan käydä joskus katsomassa. Kaikilla heistä on kyllä vielä paljon annettavaa ja opetettavaa, odotan tavallaan jo innolla näkeväni mihin heidän polkunsa johtavat! Kaikista kuvista kiitos ihanalle Saara Saloselle / http://kuiskeen.kuvat.fi.



YLLÄPITOON: 11-vuotias shetlanninponiruuna Pikkuvirran Braamer. Vain ajoon, ei sovellu lastenratsuksi. Ei muutenkaan lapsen leluksi, muttei myöskään pelkäksi pihakoristeeksi. Braamer olisi ihana harrastuskaveri nuorelle tai aikuiselle, joka tykkäisi rauhallisista maastoajeluista. Kärryt ja valjaat saa mukaan. Braamerin vikalista: metabolinen oireyhtymä, kinnerpatit ja kesäihottuma. Ihottuma vaatii hoitoa ja loimituksen, mutta pysyy kurissa hyvällä hoidolla. Mukaan kolme ihottumaloimea.


MYYDÄÄN: 10-vuotias shettisori Goldberry's Swish Tail. Todella kiltti, eikä yhtään orimainen. Sopii myös lapsille, muttei myydä leluksi vaan ainoastaan asiantuntevaan ja hyvään kotiin jossa aikuinen tietää mitä lapsi ponin kanssa tekee. Ei sovellu ratsastuskouluun, sillä on herkkä sielu. Mahdollisesti metabolinen, en suosittele vapaata heinää. Ossi olisi hyvä harrastuskaveri raveihin, todella hyvä ja varma ajaa. Statistiikka 25 1-2-5 ja ennätys 3.07,5ly. Hinta 3000 €, mahdollista ostaa satula, valjaat ja kilpakärryt mukaan.


MYYDÄÄN: 8-vuotias shettisruuna Olkijoen Osmo. Pena on kiltti ja toimiva, mutta tosi herkkä ja stressaantuu helposti. Ei paras lastenratsu, sillä jännittää kovasti, mutta voisi olla unelmakaveri rauhalliselle lapselle jolla olisi aikuisen tuki. Pena olisi myös loistava raviponi vaikka aloittelevallekkin kuskille. Statistiikka 21 0-5-0 ja ennätys 3.05,0ly. Hinta 3000 €, mahdollista ostaa satula, valjaat ja kilpakärryt mukaan.


MYYDÄÄN: 7-vuotias shettisruuna Kuuselan Ilmari. Ylikorkea, noin 110 cm. Hyppää hyvin, mutta tarvitsee vielä paljon varmuutta ja treeniä. Ilmari on hyvä ajaa ja ratsastaa, mutta on hyvin herkkä ja jännittyy helposti. Ilmari tarvitsee rauhallisen ja ystävällisen kuskin, joka tukee ja kehuu ponia. Ei alkeisponi, pukittelee joskus laukassa. Hinta 2800 € ja mukaan saa Wintec kids 12" satulan ja perus suitset.



MYYNNISSÄ: 3-vuotias shetlanninponiori Promisehill Spindrift. Jermu on opetettu ajolle, mutta se tarvitsee vielä lisää rutiinia. Hyvin herkkä ja helposti jännittyvä, mutta rauhallisella käsittelijällä oikein ihana poni. Jermu on kovasti innoissaan aina tulossa mukaan kaikkeen, utelias ja positiivinen ponilapsi. Ei ensiponiksi nuoruutensa ja herkkyytensä vuoksi. Potentiaalia myös jalostukseen, muttei ole vielä käynyt näyttelyissä. Hinta 2000 €.

Kauppoja solmiessa tarjoilemme sillivoileipiä ja herkullista ruskeaa juomaa. :D

tiistai 18. helmikuuta 2020

Vajaan tehon viikko, yksisarvisia ja vastoinkäymisiä

Maanantaina 10.2.2020 olimme alustavasti menossa ajamaan ja ratsastamaan, mutta kelin ollessa kamala päätimme turvallisuussyistä perua. Tuulet puhalsivat myrskylukemissa, kaikki pohjat olivat peilijäässä ja satoi kaatamalla.

Tiistaina 11.2.2020 talleilimme ja menimme Siirin kanssa jo vähän etukäteen täyttämään heinäkasseja. Kyllä, heinien pussitus ja punnitseminen alkoi taas. Hitsi kun en ehtinyt ottaa Jermusta kuvaa, kun se kiipesi kasaamani kakkakukkulan päälle tähystelemään mitä teimme. Super söpö. Olin ollut koko päivän flunssainen, mutta tallilla oloni alkoi mennä nopeasti huonommaksi. Kurkkukivun lisäksi tuli huimaus, korvakipu ja pahoinvointi. Päädyin lopulta jättämään ajon väliin ja vakkarit kävivät lenkillä keskenään. Jäin kuitenkin avuksi heidän varustaessaan poneja ja raspasin Ossin kaviot. Valmistelin myös reissuun lähtevien ponien ruuat ja ruokin pihattoon jäävät ponit. Olivia lähti maastoon ratsain Ulviksen kanssa, Siiri Ossin, Noora ajoi Braamerilla ja Saara Tuhtolla. Tiet olivat jo sulat ja pehmeät, ärsyttää ihan tosi paljon etten voinut lähteä mukaan lenkille. En jätä lenkkejä ihan kevein perustein väliin ja muutenkin tulee aina kunnon lintsarifiilis.
     Tässä raportti lenkistä Olivialta: "Mentiin tänään rautasillalle ja takasin niin, että Saara ajoi Tuhtolla, Siiri ratsasti Ossilla, Noora ajoi Brankulla ja minä ratsastin Ulfurilla. Kaikki ponit olivat reippaita ja käyttäityivät hyvin, paitsi Tuhto vissiin vähän pukitteli laukassa. Käveltiin alkukäynnit vihasenmummon mäelle ja siitä ravattiin kaikissa pehmeissä kohdissa. Otettiin myös tielle mikä on ennen tietä jossa on rautasilta ja myös Pirelintielle kotiinpäin laukkaa. Ravattiin sitten kotitien ison mäen päälle ja käveltiin Saaran kanssa viiskymppinen loppukäynneiksi ja Siiri ja Noora haki Siirin tippunutta hanskaa niin siinä tuli Brankun ja Ossin loppukäynnit. Lenkin jälkeen annettiin poneille ruuat ja putsattiin tossut."

Keskiviikkona 12.2.2020 aloitimme vakkareiden kanssa antamalla poneille heinää ja täyttämällä heinäkassit ja -verkot. Sen jälkeen vakkarit pyydystivät itselleen ratsut ja suuntasivat ulkotallin eteen parkkiin. Kristina otti omansa, Ilmarin. Sara teki samoin ja nappasi Penan. Lyyli sai päättää ajaisiko Braamerilla vai ratsastaisi Tuhtolla, hän päätyi kokeilemaan yhteistyötä taas Tuuhean kanssa. Vakkareiden hoitaessa ja suitsiessa poneja minä kävin pihatolla ruokkimassa muut ponit. Pellavaliman syöttö jatkuu.
     Kun ratsukot olivat valmiita, he siirtyivät kentälle. Minä kipitin perässä. Kaikki ratsastivat ilman satuloita ja kaikilla oli suitset. Illan tehtävässämme tultiin pituushalkaisijalla kolmen puomin yli ja tehtiin jokaisen päälle pysähdys. Tavoitteena oli saada etujalat menemään toiselle puolelle puomia ja takajalat jäämään toiselle puolelle. Päädystä jatkettiin joka toinen kerta toiseen ja joka toinen toiseen suuntaan. Kaikilla meni oikein hienosti! Vähän ponien kanssa sai keskustella suunnista, mutta se on normaalia nyt kun otukset ovat niin ruosteessa ja epävarmoja. Kuskit kehuivat tosi nätisti ja kannustivat ponejaan toimimaan halutulla tavalla. Keskityimme pysäyttämisiin nimen omaan mahdollisimman paljon istunnalla ja mahdollisimman vähän ohjalla. Se sujui hyvin, erityisesti Kristinalla ja Ilmarilla sekä Lyylillä ja Tuhtolla. Penaa ja Saraa vähän jännitti ja vähän suurempi paine ohjalla tarvittiin. Hienosti kaikki ovat kuitenkin kehittyneet. Raviakin otettiin vähän pitkille sivuille, sen verran mitä tytöt itse halusivat. Super hyvin meni kaikilla. Ilmari hyppäsi yhden koikkaloikkailun, mutta rauhottui sitten ja eteni nätisti. Kristina ja Ilmari ovat kyllä kehittyneet ihan mahtavasti ja poni alkaa luottaa kuskiinsa! Otus ei kertaakaan koittanut takaportista ulos. Hiljaa hyvä tulee. On ihanaa huomata, kuinka paljon Kristina pitää ponistaan. Lyyli ei tainnut oikein tykätä Tuhtosta, ainakin kuulemma Pyölillä on kivemmat ponit kuin meillä. Hahaa, uskon kyllä, siellä on paljon rutinoutuneempia tuntiponeja kuin meillä. Meidän omat on niihin nähden aika kouluttamattomia ja ruosteessa, eivätkä siedä edes murto-osaa niistä virheistä mitä ratsastuskouluponit. Toisaalta, meidän ponien kanssa voi oppia aika paljon niin raaemmista ratsuista kuin omasta itsestäänkin. Onneksi meillä on ihana luottoajoponi Braamer Lyylille ajoon.
     Ratsuilujen jälkeen ponit hoidettiin ja tyttöjen odotellessa ruuanlaitteluitani, he rapsuttelivat ja bondasivat ponien kanssa. Tuhto kuulemma hamuili Lyylin naamaa ja Ilmari nuoli Kristinan naamaa. Niin söpöä, ponien kanssa tutustuminen ja hyvän mielen hengailu on tosi hyväksi ihmisen ja ponin suhteelle. Sitten ponit ruokittiin ja palautettiin pihatoille. Arvatkaa mikä on muuten hauskinta tallilla? Onhan ratsastuskin ihan kivaa, mutta parasta on hyppiä suurpaalin päälle. Jokainen otti vuorollaan vauhtia ja loikkasi. Itsekin taas kokeilin, on se kyllä oikeasti hauskaa! T. Tuuli ikuisesti lapsi, ja ylpeä siitä.

Torstaina 13.2.2020 tallille tuli uusi tammavarsa, jonka johdosta latopihatolta kuului ääniä. Ville oli niistä paineissa, se juoksi ja huusi alatarhalla, vaikka muut olivat ylhäällä. Kutsuin sitä ja pian se juoksikin ylös ja kävi Penaan kiinni. Mitä ihmettä! Onneksi se ei hyökännyt pahasti ja antoi Penan olla ruunan väistäessä. Näyttää siltä, että on turha haaveilla koko lauman yhdistämisestä. On hyvin mahdollista, että pian Villeä on pakko tarhata kahdestaan Jeren kanssa, tai huonossa tapauksessa yksin. Niin sääli.
     Olin huonovointinen, joten en lähtenyt ajoon mukaan. Olin valmistautunut kuitenkin olemaan tallilla torstailaisten apuna, mikäli he soittaisivat lenkiltä että jotain ongelmia ilmenisi. En uskaltanut jättää heitä ihan oman onnensa nojaan, kun suurin osa heistä on vasta aloittanut meillä eikä Saarakaan ollut nyt paikalla. Olivian äiti oli kuitenkin ihana ja lähtikin vakkarien mukaan kävellen. Valtava kiitos Heidi, pääsin itse kotiin lepämään. Ennen lähtöä ruokin pihatoille jääneet ponit, täytin loput heinäkassit ja yritin vähän laittaa kamoja valmiiksi seuraavan päivän keikkaa varten.
     Ajolenkin raportti Olivialta: "Mentiin eilen autiotalon mäen alle ja sit vielä viiskymppinen. Mä ajoin sen tytön kanssa Tuhtolla (Olivian tuttu) ja Mette ja Lyyli Ossilla. Alotettiin niin, että Tuhto meni ensin Pirelintien mäelle asti, mutta se alko kyttäämään ja teki pari äkkipysähdystä kun pelästyi jotain niin vaihettiin Ossi eelle. Ossi meni muuten eellä, mutta loppukäynneissä vaihettiin Tuhto eelle. Ravattiin pehmeissä kohdissa. Ponit olivat mukavia ja reippaita. Lenkin jälkeen ruokittiin ponit, putsattiin tossut ja lenkkiä ennen annettiin kaikille heinää ja täytettiin muutama heinäkassi."

Perjantaina 14.2.2020 lähdimme äitini, sekä Braamerin ja Penan kanssa käymään Kotkan Mansikkalahdessa. Minulla oli siellä ystäväni Jonnan kanssa oppariimme liittyvän kierrätysviikon päätösretki, johon sisältyi ponien rapsuttelua ja ratsastelua päiväkotilasten toimesta. Kaikki meni hienosti. Ilma oli kiva ja lapset rakastuivat poneihin. Tai siis, yksisarvisiin! Kiitos paljon yhteistyöstä ihanalle päiväkodille, sekä kiitos Kotkan kaupungille luvasta tuoda ponit Mansikkalahteen. Reissu oli ihana, joskin loppupäivä meni surun usvassa kauheiden uutisten johdosta. Siitä postasinkin jo aiemmin.

Lauantaina 15.2.2020 meillä oli taas kenttätunti, jolle osallistuivat Olivia ja Tuhto, Axel ja Braamer, sekä Siiri ja Ossi. Tunnin aiheena olivat myötäykset ja johtava ohjasote, joita harjoittelimme sekä maasta että selästä. On tärkeää että sekä poni että ihminen oppivat oikeanlaisen myötäämisen, jottei jouduta turvautumaan vetokisoihin. Kenttä oli tosi kova ja muhkurainen, joten teimme mahdollisimman paljon paikallaan tai vain vähän kävellen. Lopuksi kävimme vielä ratsain kiertämässä takalenkin ja kiipeämässä kallion yli. Meillä oli ollut käytössä namipalkkaa ja pellolla innostuimme Olivian kanssa kokeilemaan Tuhton kanssa vähän laukannostoja. Tuhto sai palkkaa laukasta ja innostui suorastaan. Tätä pitää ehdottomasti jatkaa ja ottaa myös kentälle laukannostoharjoituksiin namipalkka.
     Ratsastusten jälkeen ponit ruokittiin ja minä ruokin myös muut otuksemme. Ulfur oli päivälevolla ja Ilmari oli sen vierellä. Ilmari näpelteli suloisesti U:n niskaa ja otukset olivat söpösiä. Ruuan tultua Ulfur nousi ylös ja kaikki söivät normaalisti. Antaessamme vakkareiden kanssa päiväheinät laumalle ja täyttäessämme heinäkaseeja, huomasimme jotain huolestuttavaa. Ulfur kävi makuulle heiniensä päälle. Sitten se koitti syödä makuultaan, muttei halunnutkaan. Hetken se näytti miettivältä ja nousi sitten ylös. Se ei syönyt vieläkään, vaan vaihtoi paikkaa ja jäi seisomaan ja tuijottamaan meitä. Kaikki ei ollut hyvin, miksei se syö? Selvää ähkyoireilua. Kipitin hakemaan riimun ja otin Ulfurin kävelytykseen. Suolistoäänet kuuluivat, mutta kaikki ei ollut ok. Kävelytin Ulvista viiskymppisen ekasta risteyksestä tammalaitumen kulmalle, siitä pellonreunaa ruunien laitumille ja siellä yhtä lohkoa takapäätyyn ja takaisin. Ulvis oli alkuun hämmentävän rauhallinen, mutta alkoi kyllä pörhistyä. Tallille palattuamme vein hevosen talliin. Siellä se yleensä kakkaa helposti, koska jännittää. Ei tällä kertaa, mutta se oli kyllä suhteellisen hyväntuulisen oloinen. Juotin Ulfuria ja Olivia ja Siiri auttoivat hetken. Annoimme myös kipulääkettä (Metacamia) ja jatkoin kävelyttämistä kentällä.
     Mitä sitä turhaan olisi kotona huilaamassa ja parantumassa. Ei kipeys katso vuoroja. Kävelin sateessa läpimärkänä hevosen kanssa jotain 1,5-2 h välillä. Ulfur ei oikein ollut innoissaan tästä kenttäilystä. Talutettuna se ei lopulta halunnut kävellä, jotein päästin sen irti ja hellästi mutta varmasti kävelytin sitä irtona, pyytäen tarpeen mukaan narulla vauhtia. Välillä pidimme rapsuttelutaukoja. Lopulta otus onneksi kakkasi ja tilanne laukesi. Onneksi Ulfur on hyvä juomaan ja sain sille juotettua noin 30 litraa lämmintä vettä, jossa oli kivennäistä/pikkusankaria seassa. Selvisimme tosi vähällä, onneksi huomasimme tilanteen ajoissa ja pääsimme puuttumaan siihen heti. Ulfur jäi yöksi karsinaan ja kakkasi sinnekkin heti. Tallin omistaja tsekkasi hevosen iltatallissa yhdeksän aikaan, juotti sitä ja soitti minulle. Minä kävin varmuuden vuoksi vielä puoleltaöin tsekkaamassa, juottamassa ja kävelyttämässä kentällä puolisen tuntia. Hevonen oli närkästynyt yöllisiin kävelyihin, mutta muutoin se oli normaali oma itsensä. Huhhuh.

Sunnuntaina 16.2.2020 olisin mieluusti viettänyt vihdoin sitä toipilaspäivää rauhassa kotona, mutta edellisillan tapahtumista johtuen suuntasin päivällä tallille katsomaan otuksia, juottamaan ne ja kävelyttämään Ulfurin. Päätin, että ottaisin U:n ja Tuhton kentälle ja käplyttaisin ne irtona. Vähän toisin kuitenkin lopulta kävi. Kun olin ottamassa kaksikkoa tarhasta, Tuhto rupesi väkisin vetämään heinille. Minulla oli toisessa kädessä vielä portti ja repesin melkein kahtia. Lopputuloksena oli portti solmussa maassa, Ilmari irti ja hölistyneen näköinen Tuhto. "Mitä sä mua syytät, mitään en oo tehny!" Päädyin vippaamaan Ulfurin ja Tuhtonvanhan pihaton aitaan, jotta sain portin selvitettyä ja Ilmarin takaisin omaan aitaansa. Ulfur ja Tuhto ottivat ilon irti. Ulfur oli vähän rauhallisempi ja närppi vuoroin Villen ja vuoroin Penan kanssa. Tuhto puolestaan rallitti innoissaan Jermun kanssa. Villekin koitti välillä hyppiä Tuhtoa, joka antoi palautetta takasillaan. Saas nähdä, onnistuuko tarhojen yhdistys enää sittenkään, kun Ville alkaa taas valon lisääntyessä olla ori. Voi kun se ei olisi noin hieno ja voisin ruunata sen. Otukset pysyivät hyvin liikkeellä ja olivat iloisen oloisia. Ei niitä tarvinnut sitten erikseen kävelytelläkkään. Palautin Ulfurin ja Tuhton omalle puolelleen, kun elämä Villen kanssa alkoi kummallakin käydä liian rajuksi.
     Ennen kotiin lähtöä juotin koko laumani lämpimällä herkkuvedellä pihatolle ja siivosin Ulfurin viimeöisen karsinan. Pellavaliman syöttö jää tauolle hetkeksi. Olin ihan märkä sateesta johtuen ja tämä flunssa ei helpota kyllä ainakaan tällä jatkuvalla sateessaololla, mutta onneksi hevoinen on iloisen oloinen ja hyvässä kunnossa. Täytyy löytää jostain mun sadetakki. Olisipa talvi, siihen nuo käytössä olevat toppatakit auttaisivat.

 TIISTAI/LAUANTAI:

PERJANTAI:

Varovaisuutta liukkaalla, sekä Kaakon Gaala

Maanantaina 3.2.2020 kävin itsekseni tallilla päiväseltään. Pojat olivat juuri saaneet päiväheiniä, joten annoin niiden syödä rauhassa. Siivoilin ylätarhalla, siivosin vanhan pihattokopin, sekä vein kaksi kottarillista turvetta sinne koppiin. Näin naapurin miehen ajavan traktorillaan metsäpalstalleen ja kipitin äkkiä perään. Kysyin innoissani, olisiko hänellä ylimääräisiä ja itselleen turhia risuja poneille syötäväksi. Sain iloisen vastauksen, että tottakai ja että saan ottaa niin paljon kuin haluan. Suuri kiitos, mahtavaa! Kummankin pihattomme asukkaat saivat nakerreltavaksi ainakin kuusta ja haapaa, kun innoissani kiikutin niitä niin paljon kuin yhdellä kerralla sain raahattua.
     Seuraavaksi nappasin talutuslenkille Ossin ja Tuhton, joiden kanssa kävimme kahlaamassa offarilla. Metsässä pitää liikkua varoen ja metsää vahingoittamatta. (Tästä klikkaamalla jokamiehen oikeuksista hevosten kanssa.) Liikuimme rauhaksiin ja ponit napsivat matkalta pohjakasvustoa evääkseen. Oli mukavaa ja pysyin hyvin lämpimänä, minulle tuli oikeastaan vähän hikikin. Ponit eivät näkyvästi hionneet, mutta kyllä nekin metsässä kahlaillessaan töitä tekivät. Kotiin palasimme kallion päältä ja takalenkin kautta. Takalenkin tie oli todella liukas ja kuljimme varoen reunoja pitkin. Pellolla oli hyvä kulkea ja siellä vähän ravasimmekin (on siis pelto jolla saa kulkea!), sekä hyppäsimme kahdesta kohtaa ojan yli. Ossi ja Tuhto ovat super suloinen pari, kun ne ovat niin samankaltaisia. Kumpikin poni oli hyvällä tuulella ja leiskautti hienosti yli ojista. Mukava päivä, mukava lenkki, kiva puolipilvinen ja valoisa sää. Aurinkokin paistoi välillä. Tuuli aika kovasti, mutta metsässä sitä ei edes huomannut.

Tiistaina 4.2.2020 aloitimme talleilut Nooran ja Saaran kanssa hakemalla poneille lisää risuja. Edellisiä on järsitty antaumuksella, hyvää tekee. Oksat täydentävät pureskelun tarvetta, ovat tekemistä ja nyplättävää, sekä mahantäytettä heinäruokinnan välillä. Pakkasta oli 4,5 astetta ja juoma-astiat olivat jäässä, jonka vuoksi juotimme ponit huolella tallin pihassa. Suuntasimme taas viiskymppisen pellolle, koska muualla kuin pelloilla oli kovaa tai/ja liukasta. Kiersimme ensimmäisellä kierroksella täyden kierroksen, mutta huomasimme harmiksemme sielläkin pellolla olevan todella liukkaita ja jäisiä alueita. Ponit lipsuivat niin, että hetken pelkäsin Braamerin kaatuvan. Onneksi selvisimme. Tossuja meillä ei ollut, sillä emme olleet osanneet arvata tällaista. Tai noh, Villellä oli takana vinon takasen vuoksi, ettei se kuluisi liikaa. Jäimme sitten kiertämään metsäsaarekkeiden ympäri. Suurimmaksi osaksi kävelimme, mutta etupäädyn varjokohdan lumisella alueella otimme myös ravia. Minulla oli ajossa tänään Braamer ja perässä Ulfur. Saaralla oli ajossa Ville ja perässä Pena, Nooralla ajossa Ilmari ja perässä Tuhto ja Siiri ratsasti Ossilla. Siirillä oli testissä uudet oranssit Acavallon turvajalkkarit, tykkäsi kuulemma kovasti. Ulfur yllätti minut ollen aivan ihana ja mutkaton perähevonen myös tällälailla yksin ajellessa. Kaikilla meillä meni hyvin ja otukset olivat pellossa reippaita. Matkan pellolle ja takaisin talutimme, paitsi Siiri menomatkan koska nousi pihalla jakkaralta kyytiin. Ulfur arkoi kovalla niin, että tallin pihalla kääntäessäni sitä jyrkemmin hetken katsoin mahtoiko se ontua. Ei onneksi. Pihaton pohjatkin ovat nyt niin kovat, että poneilla alkavat kaviot kulua. Pitää tarkkailla, jos nyt ihan liikaa kuluu niin pakko ehkä kengittää. Tossut nuo repivät irti.
       Ennen ajoa eräs tallikaveri kysyi, onko Ulfurilla ajettu. Ei ole, mutta sovitin huvikseni siinä sitten Braamerin kärrejä U:n perään. Kuten kaikille on selvää, kärryt ovat sille liian pienet, mutta hyvä testi. Ulvis vähän katsoi hmistyneenä alkuun, muttei ollut moksiskaan. Jossain kohtaa hankin sille omat valjaat ja kärryt, kyllä Ulviksestakin hyvä ajoponi tulee.

Ps. Aloimme taas syöttämään poneille chian loputtua kokonaista pellavansiementä hiekanpoistotarkoituksessa. Keittelin sitä maanantai-iltana ja tiistaina aloitettiin syöttö koko laumalle.

Keskiviikkona 5.2.2020 kävimme mukavalla käyntimaastolla keskiviikkojunnujen kanssa. Tiet olivat pakkasen ansiosta kovat ja liukkaat, mutta laitoimme jokaiselle otukselle tossut. Tämä olikin loistava harjoituskerta, kun meillä ei ollut kiire ja ponit olivat valmiiksi kauttaaltaan puhtaita. Tossuttamiset sujuivat loistavasti! Tuhto vähän huitoi takasillaan kun viritin sille tossujen päälle putsit, sitä selvästi harmitti jokin. Jos ponit saisivat päättää, ne eivät huolisi tossuja, mutta eivät kyllä sen puoleen rautakenkiäkään. Otukset vain eivät ymmärrä, että tossuja käytetään suojaamaan kavioita eikä kiusaksi. Saran ratsuna oli Pena, Annan Ossi, Lyyli kokeili Tuhtoa ja Kristina uskaltautui kapuamaan Ulviksen kyytiin. Kaikki menivät ilman satuloita. Minä kävelin Ulviksen ja Krissen lähellä varmistajana. Meillä meni tosi kivasti ja kaikilla oli kuulemma mukavaa. Pehmeiden ratsujen lämpimät selät olivat hyvä istua ja kaikki ponit olivat rentoja ja hyväntuulisia. Kävelimme kotitietä ison mäen yläpäähän, käännyimme takaisin ja kiersimme vielä viiskymppisen. Kristina ja Ulvis harjoittelivat pysähdyksiä aina kun shettikset jäivät vähän jälkeen. Se meni hienosti. Ennenkö kaikki tulivat tammalaitumen portin kohdalla alas ja taluttivat kotiin, sai jokainen tehdä selässä maailmanympärimatkan.
     Tosi kiva hyvän mielen talli-ilta! Ihanan innokkaat vakkarit, hyväntuuliset ponit, karvaeläimille vähän porkkanoita ja vauhtia ottaen pyöröpaalin päälle hyppiviä ihmisiä. For the record, mäkin hyppäsin ihan hienosti paalin päälle. Nyt alkaa jo olla valoisaa vielä silloin kun menemme tallille viiden aikaan. Kohta valoa riittää jo lenkeillekkin. Mahtavaa! Sieltä se kesä vaan tulee, sitä riemulla odotamme. Olisi toki ihanaa, jos väliin saataisiin edes hetkeksi vähän luntakin, jotta päästäisiin hankikahlaamaan ja hiihtelemään. Saas nähdä. On näitä huonoja talvia ollut ennenkin, mutta kyllähän se mietityttää, että mihin suuntaan ollaan menossa. Viimevuonna paloi Siperia, Brasilia ja Austraalia. Kyllä se pahalta kuullostaa, että niin valtavat määrät sitoutunutta hiilidioksidia on vapautunut ilmakehään ja valtava määrä kasveja ja eläimiä on kuollut. Enhän minä näistä mitään toki ymmärrä, mutta kuitenkin. Voikun ihmiskunta saisi hoidettua asiansa kuntoon. Voisin kirjoittaa aiheesta teille melkein romaanin, mutta ehkä on viisainta lopettaa tähän.

Ps. Eilen illalla keittämäni pellavansiemenet jäivät kotiin, joten tänään vain liikutuksessa olleet saivat pellavaa ja nekin vain ihan vähän, eli eilisen jämät. Hitsi, hyvin alkoi tämä kuuri, mutta jospa huomenna muistaisin! Keitin vielä vähän lisääkin. Huomenna vien tallille myös perjantain ja ehkä lauantainkin annokset, katsotaan miten riittää.

Torstaina 6.2.2020 keli oli liukas ja muutenkin surkea, joten ei kiirehditty lenkille vaan panostettiin tossujen laittamisen harjoitteluun. Lenkki jäi lyhyeksi, sillä ehdimme kiertää vain viiskymppisen, mutta eipä se haittaa. Eteneminen oli muutenkin pelkkää varovaista käyntiä. Minulla oli talutuksessa Ulvis, Saara ajoi Villellä perässään Pena, uusi väliaikaisvakkarimme Mette ajoi Tuhtolla ja Meri ja Lyyli ajoivat parina Ilmarilla ja pitivät perässä Braameria. Kerran U meinasi vetää pellolla, minä horjahdin, hevonen säikähti ja oli täysi työ saada se pidettyä. Onnistuin kuitenkin, voi höntti. Kylmä oli, mutta selvittiin taas. Kevättä odotellessa, kun ei sitä lumitalveakaan tullut.

Ps. Tervetuloa tiimiin Mette!

Perjantaina 7.2.2020 kävin töiden jälkeen tallilla  ja päästin koko laumani irti laidunpeltoon. Onnea on talli, jolla saa irtojuoksuttaa, ratsastaa, ajaa ja muutoinkin kulkea pelloilla muulloin kuin kasvukaudella. Otukseni olivat rauhallisia ja viksuja. Ne hölkkäilivät ja painivat kiltisti. Pohja oli semi ok, kova muttei liukas. Liikutuksen jälkeen ruokin koko lauman pellavalimalla pihatolle.

Lauantaina 8.2.2020 Olivia ja Siiri kävivät keskenään käyntimaastoilemassa sekä putsailemassa varusteita. Ihanaa tytöt kun innostuitte putsailemaan kamoja, kiitos! Tässä raportti Siiriltä: "Tänään mä ratsastin Braamerilla ja Olivia Tuhtolla. Mentiin lampaitten takaanta menevä lenkki. Muutamassa kohdassa jouduttiin tulla alas, koska oli liukasta, mutta aina kun noustiin selkään takas niin annettiin pienet palat porkkanaa. Molemmat ponit oli tosi reippaita eikä ihan aina ymmärtäny et miks pitää vaan kävellä. Lenkin jälkeen annettiin ruuat, laitettiin tossu pois ja vietiin ponit pihalle. Varusteet jotka putsattiin: Ossin satula, Ossin suitset, Tuhton valjaat, Brankun ja Ossin jalustinhihnat sekä B:n avacallot ja Tuhton freejumpit."
     Itse suuntasin äitini kanssa Kaakon Gaalaan, jonne minut oli kutsuttu kutsuvieraana. Illan ohjelmassa oli juhlaruokaa, hyvää seuraa ja palkitsemisia. Samassa pöydässä kanssamme olivat Ellikki miehensä kanssa, sekä STARA:n Anna. Saimme Ellikin kanssa kunniakirjat. "Kaakon Some-vaikuttaja". Suuret kiitokset muistamisesta! Mukava ilta, oli kiva olla mukana.

Sunnuntaina 9.2.2020 menin tallille itsekseni. Joka paikka oli niin karmeassa peilijäässä, etten voinut ottaa otuksia edes tarhasta ulos. Tarhojenkin pohjat olivat pääosin jäässä ja otukset liikkuivat hyvin varovaisesti. Teimme Ulfurin kanssa porkkanapalkalla painonsiirtoja taakse, sekä lantion kääntöjä hännän luota painaen. Tuhton kanssa teimme myös pari pistoharjoitusta kynnellä kintereeseen painaen. Hengailin otusten kanssa muutenkin, rapsuttelin ja juttelin. Siivosin myös heinäkopissa olevat tavarat järjestykseen, laitoin yhden tukitolpan alatarhalle kaatuneeseen aitaan ja purkasin ylimääräisen aitaviritelmän vanhan pihaton sivulta. Jermu ja Pena toimivat innokkaina apulaisinani heinäkoppia siivotessa. Erityisesti Jermu on loputtoman utelias ja osallistuvainen. Ennen kotiinlähtöä ruokin vielä koko laumani pellavalimalla.

KAAKON GAALA:

Ellikki ja minä © Aune Hietaranta
VIIKON KOLLAASI:

perjantai 14. helmikuuta 2020

Taivaisiin, taakse kuun

Pienen hevosen voimat olivat loppuneet. Se oli yrittänyt kaikkensa, muttei enää kyennyt jatkamaan. Sen vaalea karva oli märkä ja kurainen ja sen suuret surulliset silmät painuivat kiinni. Hitaasti se vajosi kohti varjojen kylmää maailmaa. Sitten, yht'äkkiä, se tunsi jonkun vetävän itseään ylös. Pian sen vieressä seisoi suuri lempeä hevonen, joka katseli sitä kostein lohduttavin silmin. 

"Älä katso taaksesi. Se mitä jää, on pelkkä kuori. Minä tulin hakemaan sinua." 
"Mutta entä minun ihmiseni?" 
"Minä lupaan, että kun aika koittaa, me tulemme hakemaan heitä." 

Ja niin kävi pieni välähdys, ja kaksi tupsujalkaista hahmoa lensi läpi pilvipeitteen. Maa jäi kauas taakse ja ikkunoilla tuikkivat kynttilät himmenivät. Sinne jonnekkin kauas hevoset suuntasivat, villit ja vapaat sielut. Sinne, mistä ne joskus palaisivat noutamaan maan päälle jääneitä ystäviään. Siellä jossain ne odottavat, leikkivät, syövät ja nauttivat. Siellä on ikuisesti turvallinen, hyvä ja onnellinen olla.

Tänä ystävänpäivänä kutsu kävi ja moni karvainen ystävä noudettiin viimeiselle matkalleen. Tassujen ja kavioiden viimeiset jäljet jäivät maahan, kuin kuiskauksina, eläinten ponnistaessa lentoon. Lämmin osanottoni niin monen suunnattomaan suruun juuri tänään. Eräänä päivänä ystävänne tulevat teitä hakemaan ja näyttävät teille tien valoon. <3

"Don't cry for the horses
That life has set free
A million white horses
Forever to be

Don't cry for the horses
Now in God's hands
As they dance and they prance
To a heavenly band

They were ours as a gift
But never to keep
As they close their eyes
Forever to sleep

Their spirits unbound
On silver wings they fly
A million white horses
Against the blue sky

Look up into heaven
You'll see them above
The horses we lost
The horses we loved

Manes and tails flowing
They Gallop through time
They were never yours
They were never mine

Don't cry for the horses
They will be back someday
When our time has come
They will show us the way

― Brenda Riley-Seymore"

torstai 13. helmikuuta 2020

Somegaalan äänestys

Somegaalan äänestys on käynnissä osoitteessa: https://www.playsson.net/somegaala-2020-aanestys/ ! Käy ihmeessä äänestämässä omia suosikkejasi! Minun oli tosi hankala äänestää, sillä meillä on niin paljon ihania ehdokkaita että iski valinnan vaikeus. Jokainen on omalla tavallaan aivan super!

Blogi on taas vähän hitaammalla, mutta ei kannata huolestua. Teen opinnäytetyötä ja koulusta valmistuminen on nyt etusijalla tähän nähden. Osa teksteistä on kuitenkin valmiina ja loput ovat luonnoksina, joten päivitän kyllä kunhan opparistressi tästä vähän laantuu.

Kolmas asia: en ole enää käynyt lukemassa hevostalli.net-sivuston keskusteluja. Hienosti vierottauduttu! Kiitos niille, jotka kommentoivat siellä kivasti ja kauniisti toisista ihmisistä ja heidän blogeistaan ja someistaan. Arvostan! Negatiivisia kommentteja minun ei tarvitse nähdä.

Kuva © Suvi Tirronen / http://saippua.kuvat.fi
Tekstit kuvan päällä: http://playsson.net

torstai 6. helmikuuta 2020

SOMEGAALA 2020



Me ollaan (tai minä, vaikka aina haluankin kirjoittaa me) jälleen ehdolla Paysson.netin järjestämässä Somegaalassa (entinen blogiexpo). Tällä kertaa olemme ehdolla kahdessa kategoriassa: "vuoden paras hevossome" sekä "vuoden paras hevosblogi". On kunnia olla taas mukana. Lämmin kiitos kaikille meitä ehdottaneille, meidät 10 parhaan joukkoon valinneelle raadille, sekä tietysti gaalan järjestäjille. Ihan mahtavassa seurassa ollaan taas, en malta odottaa tapaavani muita someihmisiä messuilla! Tietysti myös meidän seuraajien tapaamista odotan kovasti, messuviikonlopusta tulee taas mieletön!

Kun minulta kysyttiin ottaisinko ehdokkuuteni vastaan, mietin jonkin aikaa kuumeisesti. Pitäisikö jääväytyä, kuten moni muukin? Olenhan ollut ehdolla jo kolmesti ja kerran minut on palkittu. Olen ollut ehdolla ensin parhaaksi rotukohtaiseksi blogiksi, sitten positiiviseksi erottujaksi ja viimeeksi parhaaksi instagram-tiliksi. Voitin positiivisen erottujan palkinnon ja se kategoria oli kyllä kaikista ihanin ja lähinnä sydäntäni. Päätin uskaltautua jälleen mukaan, vaikka se jännittääkin. Blogikategoria minua epäilytti, raahautuihan blogini piiiitkään pahasti jäljessä. Blogeja ei ehdolle kuitenkaan ihan tungokseksi asti ollut ja blogiani oli ehdotettu paljon. Kiitos luottamuksesta ja arvostuksesta, olette ihania! Paras hevossome -kategoriaankin lähdin, vaikka moni muu antoi tilaa uusille osallistujille. Osa varmasti siksi, jottei saisi kakkaa niskaansa, toiset joistain muista syistä. 

Tämä on ihana produktio, josta on monelle paljon iloa. Sen tarkoitus on varmasti tuoda meitä kaikkia yhteen ja olla positiivista nostetta hevosalan someyhteisölle. Harmillisesti tätäkin hienoa tapahtumaa varjostaa synkkä pilvi, nimeltä hevostalli.net. Tarkemmin kyseisellä sivustolla anonyymisti kirjoittavat "hötönettiläiset". Tiedän, ettei minun pitäisi kyseiselle sivustolle mennä, mutta eksyn sinne silti aina tähän aikaan vuodesta. Minun on saatava tietää, haukutaanko minua siellä ja jos kyllä, miksi. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka haukkuvat muita anonyymisti netissä. En koe, että kukaan olisi siihen oikeutettu. Miksi kukaan haluaisi satuttaa toisia ja tehdä heille pahaa mieltä? Emmekö ole ihmisiä kaikki, miksemme osaa olla hyviä toisillemme? Pahat sanat olisi parempi jättää sanomatta.

Mielestäni se että jollain on näkyvyyttä, ei oikeuta ketään haukkumaan ja lynkkaamaan häntä. "Pitää kestää arvostelua ja haukkumista, jos on itse julkisuuteen halunnut." Ei se siitä ole kiinni. Minä bloggaan ja sometan kaikista niistä syistä, joista minulle tulee hyvä mieli. Tykkään olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, tykkään puhua poneistani ja haluan koittaa auttaa nuoria ymmärtämään ja näkemään asioita, sekä arvostamaan itseään ja toisiaan. Se että minulla on paljon seuraajia ei tarkoita, etteikö minua sattuisi kun minua haukutaan. Hyvä että kaikki eivät ota itseensä ja moni ei välitä. Minä kuitenkin olen todella herkkä ja empaattinen, aivan takuulla otan itseeni, vaikka yritän olla välittämättä. Pointti onkin siinä, että kaikki se hyvä ja ilo on sitä pahaa ja huonoa fiilistä monin verroin suurempaa. Pitää myös muistaa, etteivät ikävät kommentit kerro niiden kohteista. Kyllä ne puheet kertovat jotain siitä haukkujasta itsestään. Toivottavasti sinulla ei ole niin paha olo tai tylsää, että lähtisit sitä näin purkamaan. Voisimmeko jutella ja keksiä yhdessä jonkin toisen tavan käsitellä asiaa?

Aluksi valitettiin, että aina on samat naamat äänestettävinä. Nyt valitetaan, ettei ole hyviä ehdokkaita kun hyvät eivät ole listoilla. Mikään ei koskaan ole hyvin. Omasta puolestani voin sanoa, että minäkin ehdottomasti haluaisin kaikki hevossomejen kirkkaimmatkin huiput mukaan. Aadan, Tiian, Marin... tottakai! Ei se ole mitään lapsilta tikkarien viemistä, jos tulee parhaana palkituksi. Paras on paras. Olisi ihanaa, kun olisi monta erilaista kategoriaa jotka kattaisivat paljon. Näille parhaille se paras hevossome, pitkään pinnalla olleille pinnalla-palkinto, uusille kannustamaan ja nostattamaan esimerkiksi tulokas, nouseva jne. palkintoja. Kaikkia muitakin ihania kategorioita voisi taas olla kuten aiemmin, esimerkiksi vaikka jotain seuraavista: vitsiniekka, rotukohtainen, positiivinen, hyvän mielen, haasteiden voittaja jne.

Playsson.netin ja Riden tiimille valtava kiitos, että jaksatte näitä vuodesta toiseen järjestää! Saatte paljon enemmän kuraa kuin ansaitsette, sekä paljon vähemmän kiitosta kuin ansaitsisitte. Työ ei varmasti ole helppoa eikä se tuota valtavaa voittoa. Hommaa on varmasti yllin kyllin. Nimen omaan, se on TYÖTÄ. Eikö meidän kaikkien somessa kannattaisi ennemmin kannustaa, tukea, tsempata, auttaa ja kiittää, sekä järjestäjää että toisiamme, jotta tällainen toiminta jatkuisi vastedeskin? Mitä ihmettä te nillitätte anonyyminä, kun voisitte suoraan antaa rakentavaa palautetta ja esittää toiveita. Tukemalla järjestäjän toimintaa voisimme mahdollistaa laajemman toiminnan.

Meillä on ihan mahtava porukka ehdolla ja meillä on alusta lähtien ollut heidän kanssaan ihana yhteishenki. Ei me taistella voitosta toisiamme vastaan, vaan yhdessä jännätään toisiamme tukien ja tsempaten. Ei me olla sinä vastaan minä tai me vastaan nuo, me ollaan kaikki samassa tiimissä. Ajatelkaa, miten paljon hyvää ja miten ihana yhteisö me saataisiin aikaan yhdessä. Me kaikki, äänestettävät, äänestäjät, jokainen meistä siellä somessa, ruudun takaa tai kasvokkain. Sinä, minä ja kaikki ne muut. Yhdessä.

Toivottavasti jatkossa kukaan ei tunne, että pitäisi jättäytyä kisasta pois jottei saisi kakkaa niskaansa. Jos sulla ei ole positiivista tai rakentavaa sanottavaa, jätä sanomatta. Älä tuhlaa aikaasi sellaisiin asioihin, joista et pidä ja joista sulle tulee harmistusta. Jos koet, että joku ei ansaitse jotain palkintoa, älä äänestä häntä. Niin helppoa se on! Jokainen saa vapaasti päättää ketä äänestää, vai äänestääkö ollenkaan. Äänestä sinä niitä, jotka sen sinun mielestäsi ansaitsevat. Kiitos kaikille, jotka kommentoivat kenestä tahansa jotain kivaa ja kaunista. Kiitos jokaiselle, joka levittää pahan sijaan hyvää! Yhdessä meillä on valtava voima luoda positiivisuutta ja yhteisöllisyyttä tähän heppasomeyhteisöömme!

Erittäin hyvä teksti Maisalta: https://lemmikkisotilas.fi/positiivisempihevosala/
Kaikki somegaalan ehdokkaat: https://www.playsson.net/somegaala-2020-ehdokkaat/

#goodvibesonly #positiivisempihevosala #positiivisuuttahevosalalle

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)