maanantai 5. marraskuuta 2018

Mutaisia karvapalloja, pimeys ja hieno yönmusta varsa

Maanantai 29.10.2018 oli talliton päivä, mutta silloin kirjoitinkin edellisen postauksen loppuun. Tiistaina 30.10.2018 tallistelimme pimeässä ja tuulisessa säässä, mutta onneksi olin varannut käyttöömme kentän. Olivian ratsuna toimi ilman satulaa Tuhto, Helmillä oli Ossi huopaviritelmällä ja pieni perjantaityttö ratsasti Penalla vanhan ihan Wintec kidsin mallisen satulan kanssa. Muutoin emme käytä tuota Penalla ollutta satulaa, kuin montéssa ja pienellä perjantaitytöllä. Pikkuneiti on niin kevyt, ettei satulasta ole haittaa, mutta painavammalle kuskille se ei ole hyvä. Ossin huopaviritelmänä oli satulahuopa ja pehmoinen karvaromaani, jotka olivat kiinni loimivyöllä. Omaa loimivyötäni en löytänyt mistään, mutta Hellu oli ihana ja lainasi omaansa. Ossi vaikutti tyytyväiseltä viritelmään, eikä temppuillut lainkaan vaan oli kiltti oma itsensä. Tuhto takkuili jonkin verran ja sille onkin ensikerralla viritettävä sama systeemi. 
     Aluksi tehtävänä oli ratsastaa tallinpuolen pitkän sivun alkuun ja loppuun kymmenen metrin voltit ja tarhojen puolen pitkälle sivulle neljän sekunnin pysähdys. Volttien merkiksi asetin neljä kartiota per voltti ja pysähdyksen viereen vein puomin. Puomipuolen pitkälle sivulle otettiin myöhemmin ravia ja Helmi ja Ossi tekivät puomin vierelle myös käyntisiirtymisen. Pena oli reippaalla päällä ja pikkuneiti kovin jännittynyt, kun ensimmäistä kertaa en voinut edes aluksi kävellä hänen mukanaan hänen ratsastaessaan, sillä jalkani on yhä rikki. Neidin äiti oli kyllä apuna, mutta se ei varmaan tuntunut samalta. Ratsastajan jännitys tarttui Penaan ja tuloksena oli jännittynyt ratsukko. Taidoista se ei ole kiinni, neiti on oikein pätevä ratsastaja. Itsekin hevosen selässä pelänneenä kuitenkin ymmärrän hyvin hänen tunteensa. Ehkäpä hän saa kokeilla ensikerralla Braameria, joka oli tänään vapaalla.
     Nyt kun ponit ovat pitkästä aikaa kengättömiä, niillä on kovasti totuttelemista pohjiin. Tilannetta hankaloittaa mutakausi ja kavioiden pehmeneminen ainaisesta mudassa olemisesta. Kenttä oli pohjastaan jäässä ja koppurassa, vaikka pinnalla oli hieman pehmeää. Seassa oli myös isompia sorapaloja. Kaikki ponit arkoivat jonkin verran ravissa ja hieman myös käynnissä. Inhottavaa. Toivottavasti ne tottuvat pikkuhiljaa, maa jäätyy ja mutakausi on ohi ja tulisi pehmeää lunta kavioiden alle. Pitää nyt hetki mennä tällaisia kevyesmpia ja rauhallisempia tunteja.

Keskiviikkona 31.10.2018 ajoimme pilkkopimeässä illassa Pirelintietä sillalle ja takaisin. Toivottavasti tämä pimeä kausi menee mahdollisimman nopeasti ohi..! Kipsuttelimme suurimmaksi osaksi käynnissä, mutta otimme myös ravia. Minä olin Saran kyydissä ja ajokkinamme toimi virtaisa ja suloinen Braamer. Olivia ajoi Penalla, Noora ja Hanna Tuhtolla ja heillä oli peräponina Ossi. Palattuamme tallille tytöt ajelivat vielä kentällä ensin ravissa ja sitten loppukäynnit. Nyt kun pohja oli sula, se oli myös pehmeä ja hyvä. Ajon jälkeen nappasin Ossin ja tein sen kanssa porkkanavenytyksiä molemmille sivuille sekä etujalkojen jäliin. Venytin hännästä vetämällä myös Ossin selkää ja poni venytti itse nautinnollisesti vastaan. Sitten ponit hoidettiin, ruokittiin ja palautettiin pihatolle. 

Torstaina 1.11.2018 Sara, Hanna, Olivia ja minä emme päässeet tallille, vaan Noora ja Siiri ponistelivat kahdestaan. Tytöt ajoivat kentällä, Noora Penalla ja Siiri Braamerilla. He menivät käynnissä ja ravissa suht. rauhaksiin, tehden muun muassa isoja ympyröitä. Ponit olivat olleet mukavia ja kaikki oli mennyt hyvin. Ajon jälkeen tytöt hoitivat ponit ja palauttivat ne pihatolle, sekä täyttivät heinäverkot. Kiitos neidit!

Perjantaina 2.11.2018 talleilin yksin pimeässä ja sateen tihkutuksessa. Ilma ei minua lannistanut, vaan hain tarhasta Penan ja Villen ja talutin ne innoissani tallille hilaten samalla koppakärryt pihaan. Molempien ponien harjaus, sekä Villen valjastus. Kuolaimet sujahtivat suuhun sujuvasti lämmitettyinä ja kivennäisellä maustettuina. Ennen Viltsun irrottamista parkista, vein Penan kentälle ja kiinnitin sen rennolla narulla kentänreunalle odottelemaan. Se saisi toimia Villen kaverina ja turvana, sillä Ville on rennompi kun se ei ole ainoana ponina. Välillä harjoitellaan yksin oloakin, mutta tänään ei ollut se päivä. Tänään oli ajopäivä, ensimmäistä kertaa ilman apua. Talutin varsani kentälle ja suljin portit. Varsa joutui talutettaessa kääntymään tiukasti ja aisa painui kylkeen. Harjoittelimme sitä molempiin suuntiin. Okei, painui kuullostaa rajulle, aisa osui kylkeen kuten normaalisti välillä reilummin osuu. Se ei satu, mutta usein vähän mietityttää aloittelevia ajoponeja. Villeä vähän ensin hämmensi, mutta sitten se totesi, että normijuttuja.
     Talutin ensin hetken ja kiipesin sitten kärreille. Käntiä, muutama pysähdys ja liikkeellelähtö ja vähän kääntymistä. Kaksi kierrosta suunnilleen ja sitten lopetus. Varsa ihan SUPER HIENO! Eteneminen nyt ei mennyt ihan suoraan, mutta sovimme Villen kanssa että minä määrään suunnan ja hän reitin. Viimeisellä kerralla takapäädyssä poni alkoi nostaa ja heilutella päätään hieman ja siitä huomasi hermostumista, mutta pysäytin, juttelin ja poni rauhoittui. Sitten hetki eteenpäin kohti Penaa ja lopetus. Olin itse tehnyt sen virheen, että olin laittanut ohjan kiinni kuolaimeen enkä riimuun. Tiedostin että Villeä hämmensi kuolain, mutta vasta Hellun huomautettua tajusin oikeasti virheeni. Hellu nimittäin totesi, että eihän varsa voi osata kuolaimella ohjaamista jos sitä ei olla koskaan kuolaimella ohjattu. No tietty, hölmö minä. Olisi pitänyt vaan jatkaa niin että ohjat ovat kiinni riimussa ja suitset niiden alla päässä vain harjoituksena, mutta jotenkin aivoni olivat kiinni ajatuksessa paremmista jarruista kuolaimen kanssa. Noh, virheistään oppii ja ponikin selvisi hienosti! On se vaan aivan mieletön varsa! Nyt se saa rauhassa jäädä ajo-opetuksesta tauolle ja puuhailla muuta. Ohjelmassa on silloin tällöin ainakin peräponijuttuja, maastakäsittelyä, agilityä, sekä juoksustusta niin irtona kuin liinassakin. Kevättalvella jatketaan ajon kanssa.

Lauantaina 3.11.2018 Omppu ja Linnea olivat kipeinä, mutta kävimme Anan ja Nokan kanssa ajelemassa. Minä valjastin kärrien eteen ihanan, rakkaan, uljaan ja mutaisen Braamerini. Annikalla oli ajossa Pena ja perässä Ossi ja Nokka kiipesi Tuhton kyytiin. Toisen uljaan mustani nappasin peräponiksi, sillä lenkistä tulisi rauhallinen. Noora otti Tuhton selkään huovan ja karvan, joita oli testattu Ossilla tiistaina. Voikun saataisiin poni laihtumaan, jotta satula taas istuisi sille.
     Ajelimme rauhaksiin ja käyntipainotteisesti sillalle ja sieltä jatkoimme vanhaa Pirelintietä metsään. Pehmeälle tielle otimme ravia ja ainakin B myös laukkaili. Metsäosuus vaelleltiin rauhassa ja seuraavalla pehmeällä hiekkatiellä taas ravattiin ja laukattiin. Penalla oli hankaluuksia pysyä etäisyyden päässä Villestä ja Villeä hirvitti kun Pentti tuli liian lähelle. Onneksi tämä ratkesti paikan vaihdolla. Olin ajatellut että kääntyisimme ja palaisimme samaa reittiä kotiin, mutta päädyimmekin kiertämään peruslenkki kolmosen. Hiittisuoralle otimme ok pohjille ravia, muutoin kävelimme. Keltaisen talon jälkeen pehmeällä tiellä etenimme taas kovempaa. Pena ja B olivat virtaisia, Ossi normaali. Ville oli ihan intona eikä millään meinannut pysyä kärrien takana, meillä oli tiukat harjoitukset. Tuhto puolestaan oli hieman vaisu. Se arkoi eniten ja sitä varmaan harmitti myös ratsastaja, vaikkei se mitenkään protestoinutkaan. Onneksi minulla on tilauksessa heinäverkkoja, jospa kohta saadaan rajoitettua kaikkien heiniä. Minulla on tarkka suunnitelma. Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava lenkki! Loppumatkasta Ville oli selvästi väsähtänyt. Tarkoitus ei ollut ollut tehdä näin pitkää lenkkiä, mutta hienosti se oli selvinnyt. Varsoja pitää jatkossa ottaa usein rauhallisille lenkeille mukaan peräponeiksi, jotta ne saavat lisää lihaksia ja tottuvat paikkoihin ja tiellä liikkumiseen.
     Ainiin, siitä piti vielä mainita... lenkin jälkeen Ana ja Nokka jäivät ruokkimaan isot pojat ja minä vein Villen pihattoon ja ruokin varsat. Ville on varsin kovapäinen eläin ja syötyään tarpeeksi omia ruokiaan se päätti vaihtaa Jeren kupille. Minä siinä sitten puolustamaan kuopuksen ruokia ja varsinainen härdelli. Ville ei tule päälle, mutta ei tosiaankaan helpolla väistäkkään. Siinä se sitten lopulta rynni niin läheltä ohi, että se vetäisi ämpärini mukaan. Sellaisen, josta aina juotan poneja ja jolla kannan pihatolle ruuat. Anteeksi, siis juotIN ja kannOIN. Ville kun vetäisi sen mennessään ja rusensi sen tuhannen päreiksi. Tarkalleen ottaen se jäi varsojen kylkien väliin. Kyllä olikin pojissa vauhtia ämpärin rusahtaessa kovalla äänellä. Ei muuta, kun ämpärikaupoille. Rontit.

Sunnuntaina 4.11.2018 kävin Saksalassa katsomassa ja kuvaamassa ystävääni Miisaa ja hänen uutta hienoa hevostaan Lunaa. En ollutkaan ennen käynyt Saksalassa, se oli varsin hieno paikka. Olisi mielenkiintoista tutustua muihinkin lähialueen talleihin, joilla en ole vielä koskaan käynyt.


Ps. Siiri lopettaa vakkarina toisen harrastuksen viedessä niin paljon aikaa. Kuun vaihteessa lopettivat siis sekä Helmi että Siiri. Iso kiitos molemmille tytöille kaikista yhteisistä hetkistä ja onnea jatkoon! <3 Jos jotakuta kiinnostelee, niin meillä on nyt pari vakkaripaikkaa vapaana.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

VVK, valokuvaajia, norsupalloa, Villen ensimmäinen ajo ja maailman parhaat ponit

Lauantaina 20.10.2018 kurvailin tallille neljän aikoihin ja sinne minua ja poneja kurkkaamaan tuli rakas ystäväni Auni, jonka kanssa emme olleet tavanneet piiitkään aikaan. Juttelimme ja rapsuttelimme poneja. Avasimme pihaton väliportin ja ponit alkoivat valua toistensa puolille. Ossi ja B päättivät tietysti mennä toisten puolelle ja toiset niiden puolelle, sillä mikä olisikaan mielenkiintoisempaa kuin tutkia sitä puolta, jossa ei normaalisti päivittäin asu. Aunin lähdettyä jäin pesiytymään Granbackalle, sillä jäisin sinne asumaan ja lomittamaan seuraavaan lauantaihin asti.
     Olivian, Linnean, Nooran ja Annikan saavuttua isot ponit harjattiin ja valjastettiin. Sitten tytöt lähtivät ajamaan ja minä jäin valmistelemaan tallia hevosten sisäänottoa varten. Linnea ajoi Ossilla, Annika Penalla, Noora Brankulla ja Olivia Tuhtolla. He kiersivät autiotalon lenkin käynnissä ja ravissa. Ossi ja Pena vähän säpsystelivät, mutta muutoin lenkki sujui mukavasti. Ponit hoidettiin ulos, jonka jälkeen tytöt auttoivat hevosten sisälle ottamisessa. Linnea jäi kanssani tallille yöksi ja muut lähtivät kotiin. Linnean kanssa söimme ruokaa ja herkkuja, vastailimme instagramissa kysymystarrassa kysymyksiin, iltaruokimme hevoset ja olimme rennosti.

Sunnuntaina 21.10.2018 oli aamulla hurjasti sumua. Teimme aamutallin kauhuleffatunnelmaisessa pimeydessä ja usvassa, mutta auringon noustessa maailma oli hurjan kaunis. Ponien ohjelmassa oli päivällä irtojuoksua kentällä Dalin kanssa. Fanni ja Linnea juoksuttivat vuorotellen, sillä minun polveni ei vielä oikein kestä juoksemista. Minä kuvasin live-videota instagramiin. Saimme iloiseksi yllätykseksemme seuraamme pyörähtämään myös Saaran (Kuiskeen.net) kameroineen!
     Illalla minun ja Linnean seuraksi tallille saapui Annika. Teimme yhdessä iltatallin ja nappasimme osan poneista yöksi sisälle. Sisätallissa majoittuivat Braamer, Ossi ja Ville, ulkotallin tyhjässä karsinassa Jere. Viimeiseksi mainittu, eli kuopukseni, ei ollut karinamajoituksesta innoissaan. Se huuteli ja riehui, mutta rauhoittui onneksi lopulta syömään heiniään. Ulos pihattoon yöksi jäivät Pena ja Tuhto, mutta loimitimme ne sadeloimilla. Yöksi oli luvattu sadetta ja ponien pitäisi olla kuivia seuraavan päivän kuvauksiin. Ihana Laura Taimioja tulisi ottamaan yhteiskuvan minusta ja koko laumastani!

Ps. Tänään näimme kaksi suloista pientä kaurista ja eilen näin kolme hirveä! Näitä on nyt hurjasti liikkeellä, koska on metsästysaika. Varovaisuutta siis liikenteeseen niin hevosen kuin autonkin kanssa!

Kurapallot © Saara Salonen / kuiskeen.net <3

Ossi ja Braamer pihattotarhan portilla. 
Dali ja Pena irtojuoksutuksessa.
Minun mustat. <3

Koko irtojuoksijalauma, eli Fannin Dali ja minun ponit.
Upea tunnelmallinen tilannekuva Ossista.
Jere ja Tuhto.

Tuhto ja Dali.

Ossi ja Ville.

Maanantaina 22.10.2018 heräsimme Annikan ja Linnean kanssa aamutalliin. Ponit olivat yöpyneet ilmeisesti hyvin ja siirsimme ne kaikki sisään muiden hevosten mentyä ulos. Jere ja Ville saivat olla samassa karsinassa, jolloin Jerekin oli rauhallinen. Aamutallin, aamupalan, hetken hengähdyksen ja Linnean ja Annikan lähdön jälkeen menin talliin. Braamer ja Ossi olivat juuri nousseet ylös ja venyttelivät makeasti. Pena oli vielä makuultaan, mutta nousi ylös huomattuaan tuloni. Vein kaikki ponit kentälle jaloittelemaan ja purkamaan virtaa ennen tulevia kuvauksia. Ponit rallittivat onnessaan ja esittivät useamman aivan loistokkaan pukituksen! Junnujen saavuttua otimme ponit ulkotallin pihaan harjaukseen. Nyt kun muutkin ponit olivat paikalla, Ville oli rauhallinen ja tyytyväinen Hannan harjattavana.
     Lauran saavuttua paikalle siirryimme pellolle ja operaatio yhteiskuva alkoi! Ponit riviin, kolme toiselle puolelleni ja kolme toiselle. Alkuun siitä ei meinannut tulla mitään. Ossi luimi viereiselle ponille, uhkasi potkaista eikä kukaan poneista halunnut sen viereen. Kaikki yrittivät syödä ja riviin järjestäytymisestä ei meinannut tulla mitään. Hyvä etteivät sormeni lähteneet irti kun kuusi ponia veti eri suuntiin ja kummassakin kädessäni oli kolme narua. Tai oikeastaan ratsastusohjan puolikasta, sillä ne olivat värikkäitä riimunnaruja tyylikkäämmät. Hämmentävää kyllä, onnistuimme yhteiskuvissa! Minä ja ponit poseeraamisessa, Olivia, Hanna, Siiri ja Sara avustamisessa ja Laura oikealla aikaa kuvan nappaamisessa! Onnellisuus!
     Sitten muut ponit pääsivät pihatolle ja hiirakot lähtivät lisäkuvauksiin metsään kotiten varrelle. Niille kiinnitettiin Lauran tilaamat upeat yksisarvisensarvet ja ne saivat poseerata super suloisina yhdessä satuteemaisissa kuvauksissa. Muut tytöt olivat jääneet tallille laittamaan ohjeideni mukaan päiväheiniä ja Hanna oli mukana avustamassa. Jossain kohtaa hän kyllästyi ja lähti kotiin. Hän yritti ottaa Jeren mukaan, mutta se ei suostunut lähtemään ilman Penaa. Niinpä otin sen toiseen käteen ja Penan toiseen. Tässä kohtaa Jermu oli jo jonkun aikaa sitten onnistunut hajottamaan sarvensa, mutta onneksi se on korjattavissa. Penaa kuvattiin ja Jermu sai hengailla ja odotella. Välillä Jere oli tiellä, kun tarivtsin kaksi kättä käyttööni. Päästin sen hetkeksi metsään irti ja se kirmaili onnessaan ja maisteli kaikkea mitä löysi. Se pysyi koko ajan ihan lähellä, enkä ollut huolissani siitä että se pakenisi paikalta. Toisaalta olimme myös lähellä kotia vaikka se olisikin päättänyt poistua paikalta. Pari kertaa se hairiköi kuvauksia hyppäämällä Penan selkään, mutta husin sen vain pois tieltä. Penasta otettiin muutama pystyynhyppykuva, joka onkin muuten haastavaa ilman herkkulahjuksia. Penaa ei huvittanut kovinkaan syvästi. Lopuksi kotiin, poneille kiitokset ja ponit pihatolle. Iso kiitos Laura kun tulit, ihan mahtavaa!
     Illalla hevosten sisälleoton ja iltatallin välissä tytöt pelasivat isojen ponien kanssa kentällä hieman norsupalloa! Ensin ponit olivat irti ja tytöt pelasivat keskenään. Ponit saivat vähän tutustua palloon ja juosta samalla. Ne puhisivat, tuijottelivat ja juoksivat melkoista kyytiä. Nyt tiedämme ainakin, miten ponit saa irtojuoksutuksessa liikkeelle..! Jonkin ajan päästä tytöt ottivat ponit kiinni ja pelasivat taluttaen. Olivialla oli alkuun Pena, Saralla Ossi, Hannalla Braamer ja Siirillä Tuhto, mutta Ossin ollessa haluton pelaamaan Sara vaihtoi Olivian kanssa. Ossi ei arvosta norsupalloa, se vaatii kunnollista totutusta jatkossa. Se on aina suhtautunut palloon epäluuloisesti. Braamer loisti, se oli paras pelikaveri. Tuhto oli hyvä myös ja olin hämmentynyt siitä ettei se epäillyt palloa lainkaan. Pena ei halunnut itse koskea palloon, mutta kipitti kiltisti taluttajansa perässä. Palloa pelattiin tietysti riittävällä varovaisuudella, vaikka hauskaakin oli.
     Iltatallissa kokeilimme tehdä niin, että avasimme ponipihaton väliportin, täytimme kolme isoa verkkoa ja viritimme ne poneille. Ne söivät rauhassa, eikä kukaan jäänyt ilman heinää. Olemme vähän miettineet, että ehkä ne voisivat asua kaikki samassa tilassa rajoitetuilla heinillä. Varsat saisivat  isot kasat heinää aina silloin, kun isot pojat olisivat töissä. Varsoja pitäisi myös tarkkailla, ettei ainakaan Jere alkaisi laihtua.

Ps. Harjoittelen pikkuhiljaa kävelemään jalka suorassa. Kun sitä pitää vinossa ulospäin, sitä ei satu niin paljon. Sain Annikan ja Nooran äidiltä lainaan polvituen! Se auttaa ihan tosi paljon ja siinä on jopa reikä juuri sopivasti haavan kohdalla. Jalkani tosin on niin turvonnut, ettei tukea voi pitää kauaa kun tuntuu että veri ei kulje.

Jaoin instagramissa omaan storyyni Lauran storyt, tässä ss niistä.
Kuvat alla © Laura Taimioja:
Taluttaa kuutta ahnetta ponia heinäpellolla? Ei mikään helppo nakki!
Kolme superposeeraajaa! Jermu, Ville ja Tuhto!
Epätoivo ja syövät ponit!
Seitsämän pientä takkutukkaa. <3
Kaikkien ponksujen pyllyt rivissä. <3
Mun maailman paras lauma!! <3
Pena, Tuhto, Ville, Ossi, Braamer ja Jermu.
Pusupoikia.
Rakkautta ja onnea on oma ponilauma.
Ville ja minä. <3
Upea Penttisarvinen!

Tiistaina 23.10.2018 heräsimme aamulla vähän ennen seitsämää ja suuntasimme enemmän tai vähemmän innoissamme aamutalliin. Hevosille väkirehut, laitumille valmiiksi aamuheinät ja sitten hepsuille loimet ja ulos. Kaikkien hevosten ollessa tyytyväisinä laitumella, annoimme heinät pihattohevosille ja katsoimme kaikkien vedet. Kaikki ponit olivat pienillä heinäverkoilla ja söivät sulassa sovussa! Hämmentävää oli, että Braamer, Tuhto, Ville ja Jere söivät yhdessä samalta verkolta, Ossi ja Pena samalta ja yksi verkko oli koskematta. Ihan mahtavaa, että ponit tulevat noin hyvin toimeen ruokailuhetkellä! Seuraavaksi siivosimme karsinat, jonka jälkeen pudotimme vielä heinää vintiltä sisätalliin. Sitten tytöt saivat hyppiä vintiltä alas heiniin. Siiri hyppäsi reippaana ensin, sitten oli Hannan vuoro. Hanna kiljui ja sätki kuin mato, mutta uskalsi lopulta pudottautua heiniin. Olivia meni kuin vanha tekijä ja kaikki hyppäsivät uudestaankin. Saraa hirvitti. Hän mietti kauan uskaltaako hän hypätä vai ei, mutta ylitti lopulta itsensä hienosti ja hyppäsi kaksi kertaa!
     Aamutallin jälkeen söimme aamupalaa, jonka jälkeen herkuttelimme ja chillailimme. Minä kirjoittelin blogia ja tytöt leikkivät mm. murhaajaa ja yhtä nimileikkiä jossa mätkitään tyynyllä. Pidimme myös instagramissa liveä. Helmikin oli saapunut paikalle päiväksi. Päiväheinien jaossa näimme pieniä suloisia myyriä. Niitä asuu heinäpaaleissa ja niitä näkyy joka aamu ja usein päivisinkin. Sain yhdestä suloisia kuvia! Päiväheinien jaon jälkeen söimme ja tarkoitus oli lähteä ajamaan. Taivas kuitenkin repesi. Ensin tuli vettä kaatamalla, sitten rakeita.
     Sateen vähän laannuttua lähdimme ajamaan. Suitsiessa kokeilin samaa kuin aiemminkin ihan lähiaikoina olen kokeillut: lämmitin ponien kuolaimet ensin lämpimällä vedellä, jonka jälkeen dippasin ne väkirehuun. Ossi nuuhki suitsiaan korvat hörössä, muttei ottanut niitä itse. Myöskään Tuhto ei ottanut itse, mutei ollut kovin vastahakoinenkaan. Pena puolestaan nappasi herkullisen tuoksuiset ja makuiset kuolaimet suuhunsa itse. Tällä aion tehdä suitsimisesta poneille miellyttävämpää! Kävimme ajamssa ladolle ja takaisin kaikissa askellajeissa. Helmi ja Sara ajoivat Ossilla, minä ja Siiri Penalla ja Hanna ja Olivia Tuhtolla. Hannalla ja Ompulla oli myös peräponina Braamer. Alkukäynneissä Pena säikähti hurjasti erästä tallilaistamme, joka keräili lähimetsässä suppilovahveroita. Pena heitti ympäri ja oli valmiina säntäämään kotiin turvaan, mutta lopulta se tajusi "vaanijan" olevan ihminen, ja varsin vaaraton versio ihmisestä. Mukava ja ystävällinen henkilö. Muutoin ajolenkki sujui hyvin, joskin kengätön Ossi ja yhden kengän pudottanut B arkoivat ennen siltaa sen verran, että emme voineet ravata. Onneksi siitä eteenpäin matka oli pehmeää. Kotipihan tuntumaan saavuttuamme minä hipsin laittamaan ponien väkirehut valmiiksi ja tytöt kävivät vielä kiertämässä viiskymppisen ravissa ja käynnissä. Sitten ponit hoidettiin pihatolle ja lähdimme sisälle. Sara ja Helmi lähtivät kotiin, Helmi tulee vielä huomenna päiväseltään uudelleen.
     Illalla paistoimme ja söimme sienestäjäystävältä saatula ihania suppilovahveroita, teimme iltatallin ja olimme rauhaksiin. Siiri oli jo päivällä ollut hieman huonovointinen ja päätyi lopulta lähtemään yöksi kotiin. Olimme Ompun ja Hannan kanssa kolmestaan rauhaksiin ja mukavasti, sekä söimme herkkuja.

Keskiviikkona 24.10.2018 raahauduimme jälleen tietysti ensiksi aamutalliin. Sen jälkeen chillailimme rauhassa ja Helmi liittyi porukkaan. Karsinoiden siivouksen jälkeen tarkoituksena oli hakea ponit pihatolta. Minun polveni hajosi jotenkin, sitä alkoi sattua ihan hulluna lumpion alle ulkosyrjälle enkä voinut ottaa jalalle painoa.  Keksin onneksi vanerilevyn itselleni hetkelliseksi kävelytueksi odotellessani tyttöjä tallin pihalla. Neidit hakivat ponit ja Hanna talutti niistä kolmea. Hän halusi testata onnistuisiko se ja hyvinhän se meni. Ossi, B ja Pena ovat varsin viksuja tapauksia. Ponit kentälle ja norsupallo mukaan. Alkuun tytöt pelasivat nätisti keskenään ja ponit pörhentelivät. Ne juoksivat kentällä ja seurailivat palloa katseillaan. Sitten aloimme houkutella niitä katsomaan palloa. Tuhto ja Jermu tulivat tutkimaan sitä ja olivat hyvin kiinnostuneita. Jermu myös pyöritteli sitä kentällä olevassa lätäkössä. Haimme porkkanaa ja palkitsimme poneja pallon luo tulosta ja siihen koskemisesta. Ossi ja Pena pysyttelivät kauempana, muut tulivat innolla luokse. Pena tuli lopulta pallon luo hellästi harjasta taluttamalla ja porkkanalla rohkaisemalla, eikä sen jälkeen pelännyt. Ossi tuli melko lähelle ja palkittiin siitä. Braamerin kanssa innostuin jopa pelaamaan, sillä se huitoi palloa innoissaan etusillaan herkkujen toivossa ja osasi hienosti jopa kuljettaa! Kipeästä polvestani huolimatta innostuin sen kanssa jopa juoksemaan. Braamerista tulee mun jalkapalloilija!
     Norsupalloiluiden jälkeen varsat palasivat pihatolle ja isot ponit jäivät karsinoihin odottelemaan kengittäjää, huilaamaan ja kuivattelemaan jalkojaan. Ne saivat sinne vettä ja heinää ja olivat oikein tyytyväisiä. Me tyttöjen kanssa menimme sisälle syömään ja hengailemaan. Myöhemmin, jonkin aikaa ennen kengittäjän saapumista harjasimme Penan ja Villen, sekä valjastimme ne kärrien eteen. Viltsulla ensimmäistä kertaa kärrit perässä! Siitä näki että sitä vähän kummastutti, mutta se ei sanonut yhtään mitään. Sitten varovasti mutta varmasti kenttää, jossa talutin varsaani Penan perässä noin kierroksen. Penaa ajoivat Hanna ja Helmi. Sitten pysähdyttiin ja Olivia tuli pitämään Villeä, kun minä nousin kärreille. Liikkeellelähtö oli hankala. Ville ei ihan meinannut käsittää sitä että joutui vetämään painoa ja kenttäkin oli melko raskas ja märkä. Kun liikkeelle päästiin, varsa käveli hienosti! Ohjat olivat kiinni riimussa, kuten aiemminkin, mutta Olivian naru oli varmuuden vuoksi kuolaimissa. Varsa oli SUPER! Kiersimme kierroksen ja palasimme parkkiin. Villestä tulee loistava ajoponi, se on viksu, rento ja rauhallinen kaveri.
     Kengittäjän saavuttua isoilta poneilta otettiin kengät pois ja niiden kaviot vuoltiin. Nyt olemme jonkin aikaa kengättömiä ja liukkaiden alkaessa harkitaan joko hokkeja, nastabootseja tai selviämistä ilman nastoja tms. Penan vasemman etusen säteessä on viilto, josta tuli verta. Emme keksineet mistä se oli tullut, mutta se ei onneksi vaikuttanut hälyyttävältä. Kengittäjämme on myös hieroja ja hän katsoi samalla Ossin selkää. Jumi tuleekin lapojen takaa siloista ja sitä kautta koko selkä on kipeä. Poni on niin läski, että valjaat tekevät huonoa. Huoh. Onneksi se on jo valmiiksi laihiksella. Ratsastus olisikin nyt kuitenkin sille oikeastaan jopa parempaa liikuntaa kuin ajo. Väliin vaikka paksu karvaromaani ja kentällä paljon taivuttelua. Hitsi, juuri kun Helmi päätti lopettaa vakkarina. Luulimme että Ossilla ei voisi ratsastaa ja Helmi ei halua ajaa. Noh, hän miettii nyt jatkaisiko ehkä vielä, tai sitten voisimme ottaa uuden ratsastajan. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. Ainiin, myös Ossin hanuri oli vasemmalta jumissa. Nyt ponia on kuitenkin hierottu ja venytelty. Kiitos meidän super kengittäjähierojalle!
     Illalla otimme hevoiset sisälle ja meitä oli paikalla taas enää vain minä, Hanna ja Olivia. Annoimme hepsuille sisääntuloheinät ja laitoimme yöheinät valmiiksi illan viimeistä puolen kymmenen aikaan tapahtuvaa yöheinien jakoa varten. Hanna ja Olivia myös irtojuoksuttivat eestinhevosruuna Pokun kentällä, sillä meitä oli pyydetty liikuttamaan se. Sisälle päästyämme söimme suppilovahveroita ja otimme rauhaksiin. Yöheinien jaon jälkeen rauhoituimme ja kävimme pikkuhilja nukkumaan.

KESKIVIIKKO:


Ville ekaa kertaa ajossa, sitten matkalla takaisin pihatolle osana tyttöjen kärryjunaa. Sitten Pena ja Fannilta saatu jättiporkkana (joka jaettiin kaikkien neljän ison pojan kesken). Alareunassa vielä Penan säteessä oleva viilto, sekä Ossin venyttelyä.
Ekaa kertaa ajossa, super Viltsu! <3


Torstaina 25.10.2018 otin polvituen taas käyttöön, sillä nyt jalan turvotus on laskenut eikä tuki paina enää. Aamulla ulkona oli pakkasta ja kuuraa, eikä kuura sulanut kuin vasta reilusti kymmenen jälkeen. Talvi tulee ystävät hyvät. Aamutallin, syömisen ja muun oleellisen jälkeen Hanna ja Olivia pääsivät harjoittelemaan ponien juoksuttamista liinassa. Hannan harjoitusparina toimi Braamer, Olivian Ossi. He kävivät alkuun taluttaen alkukäynneillä tammalaitumen vesikuutiolle ja takaisin, jonka jälkeen siirryimme kentälle. Aloitimme ympyrällä käynnissä, jonka jälkeen tytöt harjoittelivat siirtymisiä käynti-ravi välillä. Hieman oli haparointia, mutta kummallakin meni ihan tosi hienosti vaikka kumpikin juoksutti ensimmäistä kertaa! Suunnanvaihdon jälkeen mukaan otettiin myös laukkasiirtymisiä. Eräs ratsukko jonotti kentälle, jonka vuoksi emme voineet olla kentällä kuin hetken. Sen jälkeen kokeilimme juoksutusta tarhassa, mutta pohja oli liian liukas mutapohjan takia kasvaneesta heinästä huolimatta. Juoksutimme vielä ihan hetken tallin pihassa ja sitten lopetimme. (Pihalla tila on pieni ja pohja kova, mutta saimme homman loppuun.) Hyvä tytöt, ootte niiiin taitavia!
     Juoksutuksen jälkeen innostuin vähän pitämään eräälle isommalle poniratsukolle tuntia, säätämään heidän varusteitaan ja ratsastajan istuntaa. Tai siis innostuin hurjasti, mutta pidin tuntia vähän, eli noin puolisen tuntia. Se oli hauskaa! Sitten menin sisälle huilaamaan. Olivia ja Hanna pörhelsivät innoissaan pitkin pihaa ja tekivät jotain omia tutkimusmatkojaan viiskymppiselle ja lähiympäristöön.
     Illalla hevosten sisäänoton ja yöheinien välillä Hanna ja Olivia vielä ohjasajoivat poneja. Hannalla oli harjoituksissa Tuhto, Ompulla Pena. Minäkin olisin halunnut, mutta koitan nyt saada tämän jalan kuntoon ja välttää ylimääräistä liikkumista. Tytöt saivat ajaa vapaasti käynnissä ja ravissa. Viritin heille myös kolme "minipuomia", jotka ovat oikeasti käärintämuovihylsyjä joista koitan jossain välissä väsätä jotain kivaa. Kumpaakin ponia koitin hiukan ohjasajaa myös itse. Se on hauskaa ja sitä minun pitäisi tehdä paljon kaikkien ponieni kanssa.
     Ihana äitylini oli tuonut meille karkkitäydennystä ja Ompulla ja Hannalla tuntui olevan ennen nukkumaanmenoa vähän liikaakin virtaa. He hillustivat innoissaan ja hyppelivät patjakasoissa. On hyvä että on hauskaa, mutta onneksi he lopulta rauhoittuivat ja kävimme nukkumaan.

Perjantaina 26.10.2018 raahauduimme aamutalliin kuoleman väsyneinä, mutta onneksi kirpeä ulkoilma herätti meidät melko nopeasti. Hevosille väkirehut, laitumille ja pihattoihin heinät ja tallista hevoset ulos. Ponit olivat ihan super söpösiä syödessään aamuheiniä verkoistaan! Yksi verkko odotti koskemattomana, yhdestä söi Pena ja kaikki muut viisi ponia söivät nätisti samalta verkolta! Ihan super söpöstyksellistä!! En epäile hetkeäkään etteivätkö ne pärjäisi hienosti vaikka asuisivat kaikki jatkossakin samassa aitauksessa. Hanna ja Omppu tekivät ojaa tarhassa olevasta lätäköstä kohti pihaton aitaa ja ojaa, jotta saisimme pihattotarhaa kuivemmaksi. Minä puolestani kannoin hunoja heiniä ponien heiniensyntipaikalle ja talloin sitä maahan tiivistääkseni maata ja saadakseni ponien jalkojen alle kuivempaa. Kohta talvi on onneksi täällä ja kura-aika ohi.
     Ennen puoltapäivää Saara Salonen (kuiskeen.net) saapui kuvaamaan poneja! Valitsimme kuvauksiin rautiaat pojat, eli Ossin ja Tuhton. Meillä oli vähän häppeninkiä yhden toisen tallilaisen turvassa olevan haavan kanssa ja minä pörhelsin sen asian ympärillä. Onneksi Saara on ihana ja ymmärtäväinen ponifani ja harjaili Ossia ja Tuhtoa ihan innoissaan Ompun ja Hannan kanssa. Kuvia otettiin laidunten ja issikkapihaton välisellä pellolla. Kummastakin ponista otettiin pääkuvat, sekä yksi yhteiskuva ponien päistä. Ossi ei tosin siitä innostunut. Ossista otettiin myös pystyynhyppykuva ja tytöt saivat kaverikuvat ponien kanssa. Ponien lahjontaporkkanoista saimme myös ajatuksen Saaran kanssa. Keppi, paalinarua ja porkkana... niistä syntyi Olivian käteen onki ja Tuhto thö loistoratsu sai seurata porkkanaa. Ossi vippastiin matkalta pihatolle ja porkkanalahjusratsukon kanssa suunnattiin kotitielle. Käynnissä kaikki meni hienosti. Tuhtoa vähän hämmensi, mutta myös kovasti kiinnosti porkkana. Ensimmäinen ravipätkäkin meni hienosti, mutta toisella Tuhto suuttui. Se pinkaisi liikkeelle, loikkasi oikein kunnon pukkimurinaloikan ja katsoin, että nyt lentää Olivia. Ei lentänyt! Yhdellä kädellä ilman satulaa hän pysyi kyydissä! Huusin että päästä irti ongesta ja neiti sai ponin seis. Sitten vaan omin avuin alas ja nauraen kohti kotia. Ei parane ponin kanssa ruveta tappelemaan, ei haluta ketään kiusata. Iso kiitos Saaralle, eli hauskaa ja kuvista tuli upeita!
     Hanna ja Olivian kanssa meillä oli vuorossa pakkailua ja talon siivoamista, jonka jälkeen valjastimme ponit. Hannan ja Ompun kärrien eteen tuli Pena ja peräponiksi Ossi. Koitin muuten laittaa Penalle valjakkovaljaat, mutta se oli liian lihava siloihin. Siis oikeasti. Sillä on ollut ne silat ohjasajoluokassa pari vuotta sitten. Huhhuh. Minun ja vierailevan tähtemme Sagan kärrien edessä seisoi Braamer ja peräponiksi tuli Tuhto. Saga oli siivoillut pihatolla ja pääsi nyt kiitokseksi mukaan lenkille. Juuri kun lähdimme pihasta, saapui Hannan kyyti. Hanna olikin sopinut ajan vahingossa tuntia etukäteen. Kiitimme Hannaa leirille osallistumisesta ja huikkasimme näkemiin. Olivia pärjäsi Penan ja Ossin kanssa hienosti yksinkin. Kävimme ajamassa ladolle ja takaisin käynnissä ja ravissa. Pirelin tien ennen siltaa olevalla osuudella ponit arkoivat joissain kohdissa ravissa ja etenimme varovasti. Hetki menee, ennenkö ne alkavat tottua kengättömyyteen. Onko kellään käytössä sellasia töppösbootseja? Minkä merkkiset? Onko kestävät ja pysyvätkö hyvin matkassa mukana?
     Iltaa kohti kuljettaessa Omppu lähti kotiin ja Linnea saapui seurakseni vielä viimeiseksi talliyöksi. Sieniä, chillailua ja iltatalli. Pääsin vähän iltatallin aikaan ratsastamaankin, kun kiipesin pieneksi hetkeksi suokkiruuna Leevin kyytiin. Käyntiä ja harjoitusravia. Polvi vähän oikutteli, mutta oli hauskaa. Olisi kiva kyllä oikeastikin välillä ratsastaakkin.

Lauantaina 27.10.2018 oli vuorossa viimeinen aamutalli ja raahauduimme Linnean kanssa pimeään pakkasaamuun. Hevosten ruokinta, hevoset laitumelle ja pakkailut ja talon loppusiivoukset. Sitten vielä karsinoiden putsaus, pihatolle lisää turvetta ja lopulta päiväheinät. Siirsimme myös ponit taas omille puolilleen ja suljimme väliportin, sillä heinäverkkoja pitää tilata lisää jotta ne riittävät vaikkemme ole niitä joka kerta erikseen täyttämässä. Sitten vihdoin kotiin huilaamaan! Ihana, mutta rankka leiri takana. Kiitos kaikille ihanasta leiristä ja erityiskiitos Linnealle, joka pelasti minut yksin ololta leirin alussa ja lopussa!
     Annika ja Noora kävivät ajamassa Penan ja Brankun ennen päiväheiniä, tässä raportti Nooralta: "Ajettiin tänään viiskymppisen pellolla noin 50 min. Mentiin alku- ja loppukäynnit viiskymppisen tiellä. Ajettiin aika rauhallisesti, mutta otettiin yksi reippaampi pätkä. Ponit oli kivoja, mutta Pena kyttäili jotain välillä. Ajon jälkeen purettiin ja ruokittiin ponit ja täytettiin heinäverkot."

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä käännettiin kellot talviaikaan ja saimme yhden lisätunnin. Minä käytin sen ansaitusti nukkumiseen ja noin 13h yöunien jälkeen huilailin rauhaksiin koko sunnuntain 28.10.2018 lataillen akkuja. Päivä oli kaunis ja ponitkin ottivat varmasti rennosti tallilla. Huomenna palaan taas arkeen työharjoittelun merkeissä. Ainiin... tilasin Viljarshopista testiin rungottoman satulan sekä heinäverkkoja.

TORSTAI:
Brankku ja varsat yhdellä verkolla, Ossi ja Pena toisella. Tuhto mököttää kauempana, mutta sekin oli saanut syödä aamuheiniä. Tämä kuva on noin parin tunnin jälkeen aamuheinien antamisesta. Alhaalla ponien liinassajuoksutusta, sekä illan ohjasajo ja minipuomit.

PERJANTAI:
Pihattotarhan ojitusta, sekä kaikki paitsi Pena samalla verkolla!! Alareunassa kuva ajoreissulta.

Kuvat alla © Saara Salonen / kuiskeen.net:
Ossi. <3
Mie ja myn hurja orhi. <3
Suloinen porkkanannälkäinen Ossi.
Poseeraaja-Tuhto.
Söpikset.
Tuhto ja Hanna.
Omppu, Tuhto ja porkkanaonki.
"Porkkana tänne tai tapahtuu hirveitä!!"

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Haaveri, hackamoret, iloisia lapsia ja paljon mutaa

Maanantaina 15.10.2018 oli poneilla vapaapäivä ja minulla tallitonta. Tiistaiaamuna 16.10.2018 lähdin kovaa vauhtia polkypyörällä kohti työharjoittelupaikkaani. Olen arkipäivisin harkassa päiväkodissa marraskuun loppuun asti. Noh. Poljin tavallista reittiäni kurvaten sairaalan taakse isoon hiekka-alamäkeen. Siinä saa hyvät vauhdit, kun muistaa lopussa vähän himmata ennen pienemmän tien alkamista. Siellä Tuuli viiletti tuulen lailla, kunnes polkupyörän eturengas yht'äkkiä tömähti vaahteranlehtien alla piilossa olleeseen monttuun ja loppu olikin siinä vauhdissa arvattavissa. Ympäri mentiin ja rytinällä. Siinä sitten makasin pyörän kanssa solmussa haukkoen henkeäni ja joka paikkaan sattui. Onneksi ei tullut autoja, vaikka ehkä ne olisivat huomanneet minut. Farkuista oli oikea polvi rikki ja polvi veressä. Siihen sattui ehkäpä eniten. Ja tietysti lempparifarkut! Hajalla! Siinä ehdin jo miettiä, että eihän mulla ole varaa uusiin farkkuihin, kun kaikki rahat menee poneihin joka tapauksessa... Tunsin että kasvoista valui verta myös, mutten tiennyt oliko sitä vain leuassa vai myös poskessa. Tuntui siltä, että vasen puoli kasvoista oli ottanut maahan kiinni. Myös vasempaan kämmeneen sattui, mutta hetken päästä tarkasteltuani tilannetta helpotuin: käsi oli kipeä, mutta ehjä. Lapanenkin oli säästynyt hajoamatta. Vielä maasta istuen soitin harkkapaikalle, että tuloni vähintään viivästyisi. Raahasin itseni nilkuttaen ja pyörään nojaten kotiin, painaen katsettani maahan ettei kukaan vastaantulija näkisi suolaisia pisaroita poskillani. Suussa oli hiekkaa. Naamassa oli hiekkaa. Pyörän tanko oli vääntynyt vinoon. Vein pyörän parkkiin ja linkutin kotiin. Peilistä näin, että vain leuka oli auki. Farkut oli vaikea saada vaihdettua löysempiin housuihin. Polvessa oli suhteellisen suuri haava.
     Vanhempieni painostuksesta kävin Koksissa päivystyksessä näyttäytymässä. Onneksi satun asumaan sairaalan lähellä. Tikkejä ei tarvittu, ihana ja mukava sairaanhoitaja putsasi leukani ja polveni ja laittoi niihin jotkin paksut laastarin tapaiset. Olin jo etukäteen arvannut ettei muuta tehdä, mutta toisaalta oli hyvä käydä näyttäytymässä senkin takia, jos esimerkiksi polvessa ilmenee ongelmia myöhemmin. Ihan noin niinkuin vakuutusten kannalta. Sairaalalle ja henkilökunnalle iso kiitos nopeasta ja ystävällisestä palvelusta! Kotona huomasin, että myös vasempaan polveen ja oikeaan lonkkaan sattui. Polveen tulee ainakin mahtava mustelma. Myös oikeasta kyynärpäästä meni iho rikki ja tuli hieman verta. Kotona mulla oli aika kehno olla, joten ensin katsoin telkkaria ja söin, jonka jälkeen kävin parin tunnin päiväunille. Heräsin siihen, kun äiti soitti tuovansa minulle avustuspaketin. Kun nousin ylös ja linkkasin ovelle, oli jalka ihan hervottoman kipeä. Nestettä varmaan kertyy paikallaan ollessa tai jotain muuta, sillä myöhemmin se helpotti kun liikuin lisää. Ihana äiti toi minulle Hetki-salaatin, karkkia, nuudeleita, hiustenhoitotuotteita! Kiitos!
     Tallilla Helmi haki Ossin ja Olivia Tuhton. He harjailivat ja varustivat ponit, joille minä kaivelin hackamoret. Tuhtolle oikeat ja Ossille kukkahackikset. Helmin noustessa selkään ilman satulaa Ossi oli nätisti paikallaan. Liikkeelle lähdettyään se kuitenkin hyppäsi pystyyn tosi korkealle ja laskeuduttuaan otti askeleen ja sitten pukkasi. Sillä ei taida pystyä menemään ilman satulaa säännöllisesti, jos se sitä oikeasti sattuu. Ikävää. Ponilla on kyllä aina jokin syy, jos se käyttäytyy noin. Verryttyään ja ratsastajan rentouduttua se oli kuitenkin ihan toimiva. Helmi ratsastaa nätisti ja he ovat hyvä pari muutoin.
     Tuhto pyöri Olivian noustessa selkään, mutta oli sitten ihan hyvä. Tytöt saivat ratsastaa vapaasti, ensin käynnissä ja sitten mukaan otettiin myös ravia. He tekivät pysähdyksiä, siirtymiä, ympyröitä, voltteja, täyskaartoja, lävistäjiä ja kaikki sujui hyvin. Loppua kohti Tuhtolla meni herne nenukkaan ja se alkoi temputella. Koitimme helpottaa ottamalla satulan pois. Tuhto on niin lihava, ettei satula enää ehkä sovi sille. Huoh. Ilman satulaa menokaan ei kuitenkaan inspiroinut sitä, joten loppukäynnit Olivia talutti maastakäsin. Kokeilimme loppuun hetkeksi Ossille Tuhton satulaa. Se istui melko hyvin, eikä oikeastaan edes näyttänyt pitkältä! Iso harmi on vain se, että satula on tosi suora ja painaa Ossin kaarevassa selässä paneelien takaosasta selkään. Satulat ovat kyllä ikuinen ongelma, varsinkin näillä pikkuponeilla.

TIISTAI:


Keskiviikkona 17.10.2018 minulla oli harkan kannalta erilainen päivä, sillä en mennyt paikalle ihan aamusta. Vein nimittäin iltapäivällä paikanpäälle Penan, joka osallistui päiväkodin omille asiakkaille suunnattuun pihatapahtumaan talutusratsuna. Polveni oli todella kipeä, mutta jos jotain olen hevosalalla oppinut, niin sovitut työt hoidetaan vaikka pää kainalossa niin kauan kuin pystyssä pysytään tai kyetään vielä ryömimään. Sain käveltyä ihan ok kun otin mahdollisimman paljon tukea käsillä ja pidin jalkaa kävellessä vinossa. Sain onneksi kotitallilta lähtiessä apua Penan lastauksessa trailerin lastaussillan nostamiseen, sillä sitä en missään nimessä olisi saanut ylös yksin.
      Saavuimme Penan kanssa päiväkodille hieman etuajassa ja aiheutummie ihmetystä ja ihastusta ohikulkijoissa kävellessämme vähän ympäriinsä ja tutustuttamassa Penaa paikkoihin. Naapuripäiväkodilta kuului aikuisen huudahdus: "Katsokaa! Nainen ulkoiluttaa ponia!" ja pian naapurin aidalla olikin hurja kasa lapsia nenät aidassa kiinni ihmettelemässä ja ihailemassa. Kävimme kävelemässä siitä ohi ja juttelin vähän, mutta rapsutettavaksi en uskaltanut ponia tietenkään viedä ilman vanhempien lupia jne. Palattuamme Penan kanssa "oman päiväkotimme" pihan luo jäivät naapuripäiväkodin lapset yhä aidalle tuijottamaan ja minä välillä vilkuttelin heille. Suloisia!
     Talutuskeikka meni hienosti! Penaa aluksi vähän jännitti ja siitä huomasi, että aina kannattaisi olla mukana kaksi ponia jotta on tuttua seuraa. Nyt olin kuitenkin liikkeellä yksin, eikä kahteen poniin ollut mahdollisuutta. Kävelin hitaasti ja sain melko hyvin piilotettua niinsanottua ontumistani. Kaikki oli ehdottomasti sen arvoista, sillä lasten silmät loistivat onnesta! Voi niitä ihania pieniä ihmisten alkuja, jotka odottivat vuoroaan kuin kuuta nousevaa ja paijasivat hellästi pienen harmaan ponin turpaa. Herkkiä pieniä kauniita hetkiä. Arkisemman iloisia hetkiä ja muita ponikohtaamisia. Hetkiä joina pelko voitettiin ja uskallettiin ratsastaa. Toki myös pari pientä jotka alkoivat itkeä selässä ja jotka poistuivat vielä kasvamaan ennen seuraavaa kertaa. Ohikulkijoiden kysymyksiä ja ihmettelyjä, sekä minun pahoittelujani tilaisuuden yksityisyydestä. Pikkuhiljaa loppuaan kohti kääntyvä tapahtuma ja iloisia kiitoksia. Lastaussillan nostoapua. Kertakaikkisen ihana reissu, kiitos harjoittelupaikalleni yhteistyöstä!

Tallilla Omppu, Noora ja Hanna kävivät kolmestaan ajamassa muut ponit. Hannalta tuli soitto että Brankulta puuttuu vasen etukenkä, johon neuvoin vain tarkkailemaan ettei poni liiku huonosti ja puuttuva kenkä vaikuta haittaavan. Ei haitannut ja hyvin meni. Tässä raportti Olivialta: "Käytiin ladolla ja tultiin sieltä takasin. Meillä meni hyvin ja ponit olivat mukavia, vaikka ne kyttäilivät välillä jotain. Lenkin jälkeen purettiin ponit, ruokittiin ne ja Brankulle laitettiin rasvaa. Samalla kun vietiin ponit takasin, niin täytettiin myös kaksi isoa ja yksi pieni heinäverkko."

Lisäys myöhemmin: Älkää tehkö kuin minä teen. Jos teille sattuu jotain, niin parannelkaa oikeasti rauhassa. Tiedän monta hevosalan ihmistä, joiden jalka tai käsi ei ole ollenkaan parantunut kun on vain tehty kipua vasten vaikka olisi pitänyt levätä. Ei ole mitään järkeä hajottaa itseään pysyvästi. Olen hölmö, mutta mun oli jotenkin vaan pakko suorittaa sovitut asiat, kuten tämä keikka ja leiri & lomitus. Toivottavasti tämä polvi silti paranee, eikä jää mitään pysyvää.

KESKIVIIKKO:


Torstaina 18.10.2018 menin ennen tyttöjä tallille aikeenani täyttää heinäverkot valmiiksi sekä väkirehuruokkia ponit. Jäin kuitenkin suustani kiinni tallikavereiden kanssa ja lopulta ehdinkin vain antaa poneille väkkärit. Kävimme tyttöjen kanssa ajamassa rautasillalle ja takaisin kaikissa askellajeissa. Omppu ja Noora ajoivat Penalla pitäen Brankkua peräponina, Hanna ajoi Tuhtolla, Sara Ossilla ja minä olin Saran ja Ossin kyydissä. Ossi oli menomatkalla vähän nihkeä ja arkoi hiukan. Sillä ei ole nyt tosiaan ole niitä kenkiä ollenkaan ja se vaatii hieman totuttelua. Kotiinpäin vauhtia kyllä löytyi kengättömyydestä huolimatta.

Perjantaina 19.10.2018 oli poikkeuksellisesti talliton päivä, sillä jätin harkankin väliin ja lepuuttelin kotona kipeää polveani. Siinä on valtava mustelma, se kerää nestettä ja polvilumpio muljuaa. Lauantaista lauantaihin olen töissä lomittajana, joten nyt oli viimeinen tilaisuus antaa jalan parantua. Toivotaan, että tästä tulee kaikesta huolimatta vielä ihan toimiva jalka.

TORSTAI:

tiistai 23. lokakuuta 2018

Mutaa, lehtipalkkaa ja ravit

Maanantai 8.10.2018 oli talliton päivä ja tiistaina 9.10.2018 poneilimme Olivian, Helmin, pienen perjantaitytön sekä neidin äidin kanssa. Kiersimme autiotalon lenkin niin, että Ompulla oli Tuhto ilman satulaa, Helmillä Ossi ilman satulaa ja pikkuneiti ratsasti Penalla vanhan wintec kidsin mallisen satulan kanssa ja neidin äiti talutti Braameria. Jälkimmäinen ei ole juurikaan ennen taluttanut ponia, mutta pärjäsi Braamerin kanssa todella hyvin. Loistavaa, että äiti-ihminen haluaa opetella ponijuttuja, jotta voi tukea lastaan harrastuksessa! Hienoa on myös, että näin Braamerkin sai liikuntaa. Ratsukot etenivät käynnissä ja ravissa. Annoin heille välillä ohjeet ravata esimerkiksi "vihaisen mummon mäelle" ja takaisin ja niin kolme ratsukkoa kipsutteli söpösesti ja me kävelimme reippaasti neidin äidin kanssa perässä. Shettiksessä on kätevää se, että Brankku sai hölkkäiltyä mukana kun kävelimme nopeasti. Meidän ei tarvinnut juosta. Autiotalon ylämäkeen rautiaat ottivat vähän laukkaa, joka meni ihan hyvin. Ossi veti vähän päätä alas, mutta Helmi pysyi kyydissä. Autiotalon tiellä oli yhä kaatunut puu, josta muut ponit harppasivat yli ja Braamer tyylilleen uskollisena hyppäsi. Kotimatka sujui hyvin, vaikkakin loppukäynneissä Helmi tuli kahdesti jaloilleen alas. Tämä johtui siitä, että Olivia ja Helmi tekivät maailmanympärimatkaa ja menivät naistensatulassa, josta Ossi ei lopulta ilmeisesti tykännyt ja pukkasi Helmin kaksi kertaa alas. Sitten lopetettiinkin, ettei turhaan kiusata ponia. Loppumatkan O ja H taluttivat poninsa kotii, kuten myös alkukäyntien alku oli menty taluttaen. Se tekee poneille hyvää.
     Lenkin jälkeen ponit vietiin pihalle. Ennen sitä pieni perjantaityttö sai itse laittaa Ossille riimun, sitoa ponin kiinni vetosolmulla, avata mahavyön ja kantaa satulan varustekopille. Minä hoidin suitset ja sitten neiti sai taluttaa ponin pihalle. Hän on kasvanut ja edistynyt ihan hurjasti ja hänestä tulee ihan loistava ponityttö! Neidin ja hänen äitinsä lähdettyä me täytimme vielä Ompun ja Helmin kanssa heinäverkkoja. Millaista teidän heinänne on tämän hankalan kesän jälkeen? Meidän heinä oli pellossa niin pitkään, että se korsiintui ja kukki. Nyt se pöllyää ihan hurjasti ja siinä on seassa paljon sitä siemenhilua. Se yskittää minua ja välillä ponejakin. Jos jollain on vinkkejä mitä pölyämiselle voisi tehdä, niin mielleläni ottaisin vastaan. Kastelua olen miettinyt, mutta se on tosi hankalaa pihattoponien kohdalla heti kun alkaa pakastaa. Se tosin taitaa olla ainoa mitä pölyämiselle voi tehdä.

Keskiviikkona 10.10.2018 menimme Ompun kanssa tallille jo vähän aiemmin. Kävellessämme kohti ponien asumusta huomasin B:n ja Ossin pihattotarhassa omituisen mytyn. Lähemmällä tarkastelulla se osoitteutui heinäverkoksi. Se oli mitä ilmeisimmin ollut liian lähellä aitaa, revitty aidan ali ja tapettu. Myös vesiastiassa oli kaiketi pesty jalkoja, sillä vesi oli tuhottoman mutaista, samoin astiaa ympäröivä rengas. Nappasimme heinäverkon pois, annoimme poneille heinää ja sitten hetken ojittelimme. Braamerin ja Ossin tarhassa on iso lätäkkö, josta johdimme vettä tarhasta ulos. Sen jälkeen keräilimme heinäpaalin vierstä tarhan ulkopuolelta huonoksimenneitä hukkaheiniä nostelimme niitä tarhaan Penan, Tuhton, Villen ja Jeren heinärenkaan ympärille maahan mutaan ja talloimme niitä siihen. Näin maasta tuli kuivempi ja kantavampi, eivätkä ponit lillu niin pahasti mudassa syödessään.
     Hannan ja Nooran saavuttua täytimme heinäverkot ja nappasimme isot ponit ulkotallin eteen. Minä otin mukaan myös tapetun heinäverkon ja koitin huuhtoa sitä. Se oli ihan tuhottoman painava, sillä sen sisälle oli jäänyt vielä heinää, joka oli kastunutta ja mutaista. Suunnitelmana meillä oli ollut lähteä ajamaan poneilla, mutta koska otukset olivat mutaisia, innostuimme sittenkin agilitystä. Niin ollen poneja ei tarvinnut puunata ihan niin tarkasti. Kentän pohja oli löllö, mutta ihan ok. Tytöt rakensivat hyvän radan. Minulla oli Pena, Hannalla Tuhto, Nooralla Brankku ja Olivialla Ossi. Tuhton nenässä oli pieni haava, jota tarkkaillaan. Meillä ei ollut poneille mitään herkkupalkkaa, mutta keksinkin napata kentän reunalta pajusta lehtiä. Ne kelpasivat poneille oikein hyvin. Teimme myös vähän pystyynhyppyjä ja jalannostoja jos oikein muistan.

KESKIVIIKKO:



Torstaina 11.10.2018 minulla oli aamusta opiskelujuttuja mutten ollut harkassa. Suuntasin tallille suhteellisen aikaisin ja siivoilin ja kuivitin pihattokopin. Varsat olivat innolla mukana apuna, eli häiritsemässä. Koko ponilauma oli jokseenkin jännittynyt. Naapurilla on menossa joku pihaprojekti ja kaivinkoneen kolina kuuluu voimakkaasti tallille. Myös metsän rajassa häärivillä metsäkoneilla on osuutensa asiaan. Pikkuhiljaa ponit varmasti tottuvat, joten kaikki tuollaiset äänet ovat lopulta mielestäni hyvää totutusta. Nyt kuitenkin oli toimittava ponien liikutuksen kanssa viksusti ottaen kolinat huomioon.
     Otin Villen harjaukseen ja ohjasajoon. Harjaukssessa huomasin sen pään olevan jotenkin arka toiselta puolelta. Kädellä sain koskea ja painella, mutta harjalla en saanut harjata. Toiselta puolelta sain. Tutkin vähän Villen hampaita sekä etsin haavoja karvan seasta, mutten löytänyt mitään. Tarkkaillaan. Ponielämä on täynnä tarkkailua. Ohjasajoin Villeä kotitietä viiskymppisen risteysten väliseen mutkaan ja takaisin. Se vingersi menomatkalla ja meillä oli hankaluuksia, kunnes kotoa lenkille lähtenyt Kambur ohitti meidät. Kaverin perässä matka jatkui hyvin ja myös kotiinpäin matka sujui ihan kivasti, vaikkakin jännittyneesti.
     Palautettuani Villen pihatolle, nappasin Ossin harjaukseen. Pian saapuivat myös junnut ja hakivat muut isot ponit harjaukseen ja valjastukseen. Sara osaa jo hienosti valjastaa ponin melkein kokonaan itse! Kävimme ajamassa rautasillalle ja takaisin kaikissa askellajeissa. Saralla oli ajossa Ossi ja minä olin kyydissä. Noora ajoi Braamerilla, Olivia Penalla ja Hanna Tuhtolla. Meni oikein kivasti, mutta huomaa talven tulevan. Illat alkavat olla jo tosi pimeitä. Muistakaa heijastimet/valot!

Perjantaina 12.10.2018 olin tallilla yksin. Olin hiukan suunnitellut joko koko lauman irtojuoksuttamista tai Villen omia puomitreenejä kentällä, mutta kenttä oli varattu. Niinpä päätin käydä Villen kanssa kaksistaan metsälenkillä. Sitä ennen harjailin varsaani ja sovittelin sille sen tulevia ajokamoja. Minulla on sille pinkki häntäremmi ja pinkki y-rintaremmi. En ole varma rakastanko niitä vai ovatko ne minusta vähän liikaa. Kipsuttelimme Villen kanssa autiotalon lenkin. Varsalla oli päässään suitset totutusmielessä, mutta riimunnaru oli kiinni suitsien päällä olevassa riimussa. Olimme vihdoin käyneet Villen kanssa vintillä kaivelemassa vaaleanpunaisen riimun vanhan kulahtaneen tilalle. Lenkki meni hyvin. Ville oli alkuun vähän levoton, mutta pikkuhiljaa se rentoutui. Kävelimme suurimmaksi osaksi, mutta otimme vähän myös ravia ja hitusen laukkaa. Poni oli ihana, herkkä ja kiltti. Oli oikein mukavaa ja minun pitäisi talutuslenkkeillä Villen kanssa nyt usein lihasten parantamiseksi. Sen luusto on kasvanut kohinalla, eikä lihaksisto ole ehkä ihan pysynyt mukana. Varsalla on selvästi nyt sellainen kasvuvaihe, jossa se on vähän venkula. Varsinkin sen takapää on tällä hetkellä hieman epävakaa. Se on kuin monet ihmislapsetkin: sillä on fyysisesti hieman kömpelö ja tönkkö kasvuvaihe. Odotan jännityksellä millainen aikuinen poni siitä aikanaan kasvaa.

TORSTAI:

PERJANTAI:

LAUANTAI:


Lauantaina 13.10.2018 irroitin Ossilta sen viimeisen jalassa olevan kengän ja lyhensin kavioita hieman. Ossi juoksisi seuraavan päivän ravit kengättä, sillä nyt kaksi kenkää on tippunut ja kaksi irroitettu. Siinä puheltaessa menikin yllättävän paljon aikaa, sillä tallin kengitysvälineet ovat vähän mitä ovat. Minun pitäisi keksiä millaiset vermeet haluaisin omaksi, isi on luvannut miulle sellaiset sponssata. Vinkkejä otetaan vastaan. Minun äheltäessäni tallissa tytöt valjastivat muut ponit. Sitten valjastimme Ossin yhdessä ja lähdimme ajamaan. Minulla oli ajossa Ossi, Annikalla Pena, Nooralla Brankku ja Olivia ratsasti Tuhtolla. Ossi arkoi kotietiellä ravissa, joten tulimme sen kanssa muiden jäljessä hissuksiin. Kävimme ajamassa vanhaa Pirelintietä ladolle ja takaisin. Ladolle vievällä tiellä pohja oli pehmoinen ja Ossi paineli hyvää vauhtia. Alkuun Ossi halusi vähän laukata, joten annoin. Se vertyy välillä paremmin kun pääsee vähän laukkaamaan.

Sunnuntaina 14.10.2018 ajelimme innolla kohti kauden viimeisiä raveja Annikan, Linnean ja Nooran kanssa. Paikanpäällä ponit valjaisiin ja verkkaamaan. Pena hötkyili ja kyttäili, B ja Ossi olivat melko normaaleja. Kaikilla karvaturveloillamme oli kuuma, sillä ilma oli hämmentävän lämmin. Auton mittari näytti parhaimmillaan 19,5 astetta, mutta lämpö kävi varmasti parissakympissä. Siihen ponien tuuheneva talvikarva, ja yltäpäältä hikoulu oli taattu. Tarkkailimme poneja ja niiden jatkamista koko ajan valmiina viilennystoimenpiteisiin. Myös verkkoja lyhennettiin. En ole pitkään aikaan ollut katsomossa yksin ja seisoin jännittämässä hurjana, vaikka lähdimme hakemaan vain puhdasta juoksua ja tiesimme ettei kärkeen olisi mahdollisuuksia. Ponit tulivat volttauspaikalle. Minulla oli kamerassani vain vanha Canonin filmijärkkärin objektiivi, sillä tele on huollossa ja parempi tsuumi on ottanut omaa lomaa (karkuteillä, mutta löytyy varmasti pian). Annika sai lähdon uusinnan liian hitaasti johdetusta voltista, tosin oikeastaan hän jäi vain jälkeen mentyään ihan täyden voltin oikomatta. Kun päästiin matkaan, Pena pinkoi pitkään omalla kohdallaan. Pikkuhiljaa siitä tuli poneja ohi, mutta se myös ohitti. Hassu huomio oli muuten, että joku komensi poniaan melkein koko matkan sihisemällä voimakkaasti. Ääni oli niin kova, että kuulin sen etusuoralle valjakoiden kiitäessä takasuoraa. Ossi oli hieman nihkeä, joka saattoi johtua kengättömyydestä tai ihan jostain muusta. Sekin juoksi kuitenkin hyvän puhtaan juoksun. Ensimmäistä kertaa kärrylähdössä ohjastanut Noora ajoi Braamerin kanssa hienosti Brankun vuoden parhaan ajan, vaikkakaan ennätykseen ei aivan päästy. Hyvillä mielin menimme suoraan radalta valjastuskatoksille purkamaan poneja. Niiltä piti saada äkkiä varusteet pois ja katokset tyhjiksi, sillä hevoset odottelivat jo sinne pääsyä. Loppukäynnit mentiin taluttaen, kun kaikki kamat olivat autossa tai trailerin vieressä. Ensikerralla ei kannata katoksia varailla, vaikka onnistui se näinkin. Ponien huuhdonta, jalkojen suojaus ja otusten lastaus. Kotimatka sujui mukavasti ja ABC:ltä haettiin karkkeja ja ihailtiin inttimiehiä (paitsi minä, joka jäin vahtimaan poneja). Kotona huomasimme, että Ossi oli saanut myös kotimatkalla yhden putsin pois. Menomatkalla oli ollut sama homma. Pitää nyt alkaa kirjata ylös, onko kyseessä aina sama jalka. Paluumatkalla se oli toinen taka, mutten muista kumpi. Myös putsien tarrat pitää tarkistaa.

Iso kiitos tytöille hyvästä reissupäivästä! Ensivuonna jatketaan uudella innolla näissä merkeissä!

Hevonen / Ohjastaja Aika Kerroin Palkinto Matka:rata
1. 12 Swägä / Nina Hänninen 2.59,1 x 100 € 1200:1
2. 4 Kaunisrannan Legolas / Vili Haapasalo 3.12,0 50 € 1120:1
3. 7 Rama Shedir / Elli Korpi 3.09,9 x 30 € 1140:3
4. 10 KWG Kiwi Dude / Nea Ahokas 3.07,0 20 € 1160:3
5. 8 Tammelan Wild Chaos / Anni Kuusiaho 3.10,1 x 10 € 1160:1
6. 13 Algabay Amaranth / Laura Pulliainen 3.04,1 10 € 1200:2
7. 15 Aarteen Muhveli / Fiia Espo 3.04,1 10 € 1200:4
8. 5 Olkijoen Osmo / Annika Mettinen 3.13,9 10 € 1140:1
9. 6 Pikkuvirran Braamer / Noora Mettinen 3.14,6 1140:2
10. 9 Goldberry's Swish Tail / Linnea Mikkola 3.16,3 1160:2

11. 3 Koskenkukan Pedro / Kaisa Hämäläinen 3.33,0 x 1100:3
12. 11 Smedens Mathilda / Vilhelmiina Pussi 3.26,0 1160:4
1 Usvaniityn Jones 305 SH / Tiia Töyrylä hll 1100:1
2 Rose's Sebastian / Piatta Pöyry hll 1100:2
16 Niemelän Urpo / Sulo Kainulainen hll 1220:1
14 Usvaniityn Jesper / Reeta Heino Poissa 1200:3
Väliajat:3.20.0/Usvaniityn Jones 305 SH3.10.0/Swägä

Lähdön rangaistukset
Henkilö Hevonen Rangaistus Rangaistuksen syy
Annika Mettinen Olkijoen Osmo Varoitus ohjastajalle lähdön uusinnan aiheuttaminen (volttilähtö)
Anni Kuusiaho Tammelan Wild Chaos Varoitus ohjastajalle väärä volttaus

HUOM. KOMMENTIT

Kommentteja voi laittaa sekä anonyymisti, että kirjautuneena. Kaikki kommentit tulevat ensin minulle hyväksyttäviksi, eli ne näkyvät vasta kun olen hyväksynyt ne. Kommentoikaahan asiallisesti, kiitos! :)