lauantai 27. toukokuuta 2017

Ratsain, renkain ja jalan

Voi että miten nopeasti aika menee ja miten vähän tunteja lopulta mahtuukaan yhteen vuorokauteen! Olen ihan kuitti, koko ajan pitää olla menossa ja tekemässä. Blogi laahaa jäljessä, mutta sen kanssa on ollut pakko joustaa: työharjoittelu, koulutehtävät ja ponit menevät edelle. Älköös kuitenkaan huolehtiko, kyllä tämä tästä taas. Palataan siihen mihin olen jäänyt:

Maanantaina 8.5.2017 irtojuoksutimme Anselan ja Annikan kanssa koko ponilauman. Vähän myös irtohypytimme (yksi este) ja juoksutimme pressun yli. Video alempana. Ellun ei tarvinnut juosta muutoin kuin silloin kun halusi, eikä sitä tietenkään hypytetty. Kaikilla oli energiaa ja varsinkin Braamer oli ihan liekeissä!

Tiistaina 9.5. ainakin Kiia, Annika ja Henna kävivät ajamassa Braamerin, Penan ja Ossin Mallun pellolla. Braamer oli ainakin kuulemma ollut kiva ja reipas. Itse piipahdin tallilla Annin ja Allun kanssa ja kävimme uittokuopalla niin, että minä talutin Ellua ja Anni Tuhtoa.

Keskiviikkona 10.5.2017 ratsastavat vakkarit ratsastivat kaikki omillaan ja mukana oli Kiia Tuhton kanssa. Kävimme ensin viiskymppisellä ja lopuksi menimme hetken kentällä. Ellua kävi hoitamassa ja syöttelemässä Annika.

Keskiviikkoon mahtui iloa ja surua:
Hyvää syntymäpäivää minulle, Braamerille, Elmerille ja Penalle!
Lepää rauhassa Serri. Ihana hevonen, opetusmestari, työkaveri, ystävä. 

Torstaina 11.5. huomasimme Ossin alahuulessa pienen haavan. Tutkin välittömästi pihaton piha-alueen ja kopin ja löysinkin melko varman syyllisen: ponit ovat syöneet ja repineet ikkunasta yhden karmin irti ja sen toisen reunan kohdalla törrötti kolme naulaa. Onneksi kantoja eikä teräviä päitä, mutta kyllä niihinkin itsensä saa raapaistua. Irronnutta laudanpätkää puolestaan emme löytäneet mistään... Hmm. Naulat poistettiin ja Lasse korjasi ikkunan taas hyvään kuntoon. Onneksi ponit pääsevät ensikuussa laitumelle, ei tarvitse pihattokoppia syödä. Kun pihatolle oli saatu huoltomies, lähdimme ratsukoiden kanssa kentälle. Pidin ratsastaville vakkareille tunnin niin, että vaihdettiin poneja. Silja sai ratsukseen Ossin, Noora Penan ja Olivia Braamerin. Tunnin aiheena oli istunta. Korjasin ratsastajien istuntaa, asentoja ja käden paikkaa ja asentoa. Teimme ympyröitä ja harjoittelimme asetusta. Kaikilla meni hyvin ja istuntatunteja pitää ottaa ehdottomasti lisää.

Perjantaina 12.5. kävimme Ossin, pienen perjantaitytön, sekä tytön vanhempien kanssa maastossa. Tällä kertaa menimme autiotalon sijaan vanhaa Pirelintietä ja koitimme sieltä metsäpolulle joka olisi vienyt kohti autiotaloa, mutta metsäkone oli tuhonnut reitin käyttökelvottomaksi. Maassa oli syviä koloja, jotka olisivat olleen vaarallisia ponin jaloille. Saimme kuitenkin mentyä ihan mukavasti metsätietäkin pitkin. Maaston jälkeen pesin Penan seuraavan päivän näyttelyitä varten, sekä vähän kävelytin sitä kuivaksi. Kävelytykseen mukaan lähti myös Ellu ja loppuunsa päädyimme ponien kanssa peltoon. Voi että ne ovat onnessaan kun pääsevät syömään pikkuhiljaa kasvavia vihreitä. Yön Pena nukkui tallissa, jotta se olisi paraatikunnossa aamulla.


MAANANTAI:



"Ei minua yhtään pelota tää pressu, kato kun oon reipas!" (Aluksi kyllä pelotti, mutta äkkiä tajusi että on vaaraton.)
Värisuora maistelee vihreää.

TIISTAI:
Annin snäpistä nyysitty eka kuva, toinen mun ottama.
Kuvia poni-herroista © Aleksi Järviniemi:




KESKIVIIKKO:


TORSTAI:

Viimeinen torstaikuva ryövätty Iidan snäpistä, sori Iida! :D<3 Siinä Oiva moikkaa Tuhtoa.

PERJANTAI:

torstai 18. toukokuuta 2017

ARVONTA!

Päätin järjestää arvonnan! Osallistua voit sunnuntaihin 28.5.2017 kello 16.00 asti, jonka jälkeen arvonta suoritetaan.

Palkinnot
1. Pony-pituiset ohjat (sis. postituksen tarvittaessa).
2. 1-2h ratsastus/ajo ponilla Pyhtäällä.

Osallistuminen


  • Instagramissa: Jaa arvontakuva instagramissa ja tagaa @tuulifer #pieniakavioitaarvonta . Kommentoi minun ig:stäni (@tuulifer) löytyvään arvontakuvaani kumman palkinnon arvontaan osallistut (vai molempien). Toisen arvan saat tagaamalla arvontakuvaan 3 kaveriasi!

  • Facebookissa: Mene sivulle Pieniä Kavioita, etsi arvontakuva, tykkää siitä ja jaa se omalla aikajanallasi. Kommentoi lisäksi kumman palkinnon arvontaan osallistut (vai molempien). Toisen arvan saat tagaamalla arvontakuvaan 3 kaveriasi!

Arpoja on siis mahdollista saada blogissa jakamalla 1, instagramissa 2 ja facebookissa 2. Jos osallistujia tulee paljon, voin arpoa molemmat palkinnon, niin että on kaksi voittajaa. Tässä se kuva blogeja ja instagramia varten (facebookissa oma, älä laita fb vaan jaa olemassa oleva) :

- - - - -

Ps. Lisää leireistä löydät siis: http://pieniakavioita.blogspot.fi/p/leirit.html

Pitkä maasto ja Ellun ystävä

Sunnuntaina 7.5.2017 oli pitkästä aikaa vuorossa pitkä maasto. Ratsain matkaan lähtivät ratsastustiimiläiset, eli Olivia Ossilla, Noora Braamerilla ja Silja Penalla. Minä matkasin kävellen ja otin Tuhton talutukseen. Lenkki kesti noin 3,5h ja kuvailin innolla instagram-livevideoita useamman pätkän. Kipsuttelimme ensin autiotalolle, sieltä ison ojan yli, alikulkutunnelin ali ja uusille maastopoluille. Metsästä putkahdimme asfalttietielle ja siellä vastaan tuli hurja määrä polkupyöräilijöitä. Liekkö niillä ollut siellä joku tapahtuma samaan aikaan..? Ponit eivät onneksi sanoneet mitään, ovat rentoa porukkaa. Kaupassa emme käyneet kun ei ollut rahaa mukana, mutta jatkoimme Kangasmäeltä metsään, pehmeille hiekoille ja vanhan Pirelintien kautta kotiin. Ihan loistava lenkki!
     Tuhto käytti hyväkseen sitä kun kuvasin videoita, mutta oli silti oikein ihastuttavaa seuraa. Ojien yli sitä arvelutti hyppiä, mutta selvisimme ylityksistä (hurjilla loikilla). Muutoin se suhtautui kaikkeen hyvin, oli iloinen ja reipas ja kipsutteli korvat hörössä. Kerran se säpsähti jotain kompastuen melkein polvilleen, mutta rauhoittui heti, kun tajusi ettei ollut mitään vaaraa. Ratsukoilla meni tosi hyvin myös. B heitti Nooran kerran alas ihan lenkin alussa, mutta muutoin kaikki laukkailutkin sujuivat hienosti. Lopuksi kävimme vielä uittokuopalla kahlaamassa. Tuhto meni veteen ilman epäilyksiä, sitä on uitettu Imatran kotonakin. Kaikki ponit kuopsuttelivat innolla, mutta Penapa koitti käydä piehtaroimaankin! Se kävi jo makuulteen, muttei kerinnyt vielä kyljelleen. Silja hyppäsi jorpakkoon, ettei jäisi alle ja voi sitä naurun määrää! Poni kävi nurin niin hitaasti ettei vaaraa ollut, mutta voi elämä miten koomista se oli! Onneksi ei ole kallista nahkasatulaa ja onneksi poni nousi heti ylös kun tyttö hyppäsi veteen!

Ellun kanssa aikaa vietti Annika, joka ensin harjaili ja sitten kävelytti ponia. Parivaljakkomme kävi uittokuopalla ja pysähteli moneen kohtaan jotta Ellu sai maistella vihreitä. Pihatolle palattuaan Annika harjasi ponia vielä lisää, jonka jälkeen hän täytti heinäverkot ja siivosi ponien aitausta. Annikan siivoillessa Ellu seuraili mukana "auttamassa" ja Annikan käydessä tyhjentämässä kottareita poni hirnuo portilla odottamassa. Iso kiitos Annika, Ellun ei tarvinnut odotella kavereitä yksin kun sillä oli tuollainen ihana ja rakastava ystävä seurana. <3



Päivän luontobongaukset: lehtiä pensaassa ja palokärki!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Esittelyssä toiveleirin leiriponit

Tässä postauksessa on lyhyet esittelyt tulevan kesän toiveleirin leiriponeista! Toiveleirillä meillä on mahdollisesti hoidettavana, irtojuoksutettavana jne. myös eräs uusi shettistuttavuus, mutta hänestä tulee lisätietoa myöhemmin. Toiveleirillä painoraja on 45 kg ja pituusraja 160 cm, mutta ei ole suositeltavaa olla yli 155 cm. Rajat ovat kaikille poneille samat, mutta toki koitetaan katsoa pidempiä isommille poneille.


Goldberry's Swish Tail "Ossi"
Ossi on 7-vuotias shetlanninponiori. Se on kiltti ja toimiva niin ajossa, ratsastuksessa kuin kaikessa muussakin tekemisessä, eikä välitä tammoista tai muista hevosista muutenkaan ollessaan töissä. Ossi hyppää hyvin ja kieltää harvoin, vaikka välillä kyllä pudottelee. Välillä Ossi on melko laiska, mutta jos ottaa esimerkiksi laukkakisaa, se innostuu. Suustaan se on melko herkkä ja jos ratsastaja jää vetämään, poni kulkee suu auki. Maastakäsittelyssä Ossi on aika junttura, kysyy onko pakko, mutta toimii ja on kiltti. Säkäkorkeus Ossilla on noin 103 cm.


- - - - -


Pikkuvirran Braamer "Braamer"
Braamer on 8-vuotias shetlanninponiruuna. Sitä toimivampaa ja kiltimpää ajoponia saa hakea ja se on tosi kiva maastakäsittely- ja agilityponi. Ratsastettaessa se osaa olla oikea unelma, mutta kun sille päälle sattuu, se osaa myös tiputtaa ratsastajan. Se on poneistani kaikkein taitavin ja hyppää hyvin, mutta se on ratsastuksessa joskus tosi vaativa. Napakalle ja taitavalle ratsastajalle Braamer on oikea unelma! Jos se on leirillä liian vaikea ratsu, se jätetään ratsastuksesta pois ja korvataan toisella. Säkää Braamerilla on metri tai hieman alle.


- - - - -


Olkijoen Osmo "Pena"
Pena on 5-vuotias shetlanninponiori. Se on tosi kiltti ihan kaikessa, niin ratsastuksessa, ajossa, maastakäsittelyssä kuin agilityssäkin. Ratsuna se ei ole vielä hirmuisen osaava, mutta menee kaikki askellajit maastossa ja pellolla. Kentällä laukkaaminen on välillä vielä hankalaa, mutta leiriin mennessä se ehtii kehittyä vielä valtavasti lisää. Pena on yritteliäs ja utelias kaveri. Säkää Penalla on 101 cm.



- - - - -


Odin
Odin on 6-vuotias islanninhevosruuna. En osaa arvioida säkäkorkeutta, mutta sillä voivat ratsastaa myös pienehköt aikuiset, eli ei ole ihan pieni. Odin on kiva ja toimiva ratsastaa niin satulalla kuin ilmankin ja toimii myös ajossa. Odin on leirimme suurin leiriponi. Se on ollut meillä käytössä aiemmin esim. vakkarien viikoilla ja meidän vakkarit ovat tykänneet siitä kovasti.


- - - - -


Aarteen Tuhto "Tuhto"
Tuhto on 8-vuotias shetlanninponiruuna, joka on meillä ylläpidossa. Säkäkorkeutta Tuhtolla on arviolta 110 cm. Poni toimii leirillä ainakin ratsuna, mutta varmaankin myös ajossa. Se on toimiva ajoponi, vaikka osaa testata uutta kuskia. Ratsastuksessa se on vasta aloittelija, mutta kehittyy varmasti nopeasti. Kaikki askellajit löytyvät. Kehitystä voit seurata jatkuvasti täältä blogista! Tuhto rakastaa huomiota ja rapsutteluja, sekä tietysti herkkuja. Se on lempeä ja kiva hoidettava, mutta saattaa testata kavioiden putsauksessa. Liikutuksessa se on reipas ja pitempien jalkojensa ansiosta nopeampi kuin muut shettiksemme.


- - - - -


Kuuselan Ilmari "Ilmari"
Ilmari on 4-vuotias shetlanninponiruuna. Ilmari on ylikorkea, arviolta noin 110 cm. Se tullaan opettamaan ajolle ennen leiriä ja toimii mahdollisesti tarvittaessa leirillämme ajoponina, mutta ainakin maastakäsittelyssä/juoksutuksessa/irtojuoksutuksessa/agilityssä yms! Ilmari on tosi herkkä ja reipas.


- - - - -



Kiian ponipäivä

Lauantaina 6.5.2017 olin töissä aamu kuudesta eteenpäin ja heti kotiin päästyäni kiiruhdin Pyhtäälle.  Sieltä löysin Mallun pellolta Kiian, joka ajoi Braamerilla loppukäyntejä. Pari oli ajellut noin tunnin, mennen käyntiä ja ravia kumpaankin suuntaan tehden isoja ympyröitä ja ottaen välillä myös kovaa ravia. Braamer oli ollut kuulemma aika reipas ja hyvin oli mennyt. Annika ja Linnea eivät tänään päässeet paikalle. Minun oli ollut tarkoitus ajaa Pena ja hoitaa Ellu, mutta koska aamulla olikin töitä, olivat pikkupojatkin Ossin lisäksi lomalla. Noh, vapaat tekevät välillä hyvää, eivät kuitenkaan loppupeleissä tosiaankaan jää seisomaan.
     Kun B oli ajettu, purettu ja palautettu pihattoon, satuloimme Tuhton. Tänään testattiin lyhyesti kentällä, että mikä on lähtötilanne Tuhton ratsukoulutukseen. Sillä on käsittääkseni menty käyntiä, ehkä raviakin, taluttaen muutamaan kertaan, mutta ei mitään sen enempää. Kiian noustua selkään pihaton luona, poni oli hieman jännittynyt. Se rentoutui kuitenkin nopeasti kun lähdimme kävelemään yhdessä kohti kenttää. Kentällä ratsukko teki ensin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Ei ongelmaa. Raippa oli apuna merkinantovälineenä, kun poni ei vielä pohkeista kauheasti ymmärrä. Raippa on tuttu ja ymmärrettävä apu. 
     Kun siirryttiin raviin, poni meni ilman ongelmia eteenpäin eikä välittänyt keventämisestäkään mitään. "Kokeile pääty-ympyrää" huikkasin Kiialle, jonka seurauksena ratsukko teki ponin tasoon nähden oikein hyvän ympyrän ravissa. "Uskallatko kokeilla vähän laukkaa? Se saattaa pukittaa". Ei ollut Kiialle ongelma, laukkaa kokeiltiin pitkälle sivulle. Tuli pari askelta, kehuttiin paljon. Toisella yrittämällä yksi laukka-askel, kehuttiin. Kolmannella vähän enemmän ja neljännellä puolikas pitkä sivu, eli noin 10 metriä. Vautsi, jos nämä olivat nyt ekat laukat, niin on kyllä viksu kaveri. Ponilla on hyvä asenne ja se oli uteliaan iloinen. Ei tullut pukkejakaan, vaikka laukkaa nostettaessa se näytti vähän ärsyyntyneeltä ennenkö ymmärsi mitä haettiin. Tästä tulee super, Kiian kanssa aletaan sitä pikkuhiljaa opettamaan ratsastuksen saloihin. Käytössä oli Ossin satula, sillä Tuhton oma on tosi kapea. Sitä saatiin mallata Braamerin selkään ja se voisi olla B:lle mahdollisesti ihan hyvä. Loppukäynnit Kiia ratsasti Tuhtolla ilman satulaa.









Sisäänajoa ja klippausta

Tiistai 2.5.2017. Tuhto on sopeutunut laumaan hienosti ja ponit ovat oikein suloisen näköinen ryhmä. Edellispäivänä Tuhtis ei vielä uskaltanut pihattokoppiin, mutta tänään se tuli sinne ongelmitta. Se saa vielä kotiutua ja tutustua paikkoihin, vaikka polttelikin jo päästä tekemään jotain sen kanssa. Nyt toukokuussa Mette jatkaa taas vakkarina ja hän tuli ajamaan Penaa. Muut tiistailaiset eivät päässeet paikalle, mutta heidän tilalleen tulivat Braameria ajamaan Olivia ja hänen kaverinsa Siiri. Minä hyppäsin Penan kärreille Meten kyytiin ja kävimme peruslenkki kolmosen. Hitsin hiekkatiet! Kaikki autojen käyttämät tiet on ajettu täyteen hiekkaa jonka seassa on kovaa soraa. Kengälliselle ihan kiva, mutta meidän kengättömät arkoo, vaikka pohja kokonaisuudessaan on pehmeä. Terävä sora ei tunnu kivalta. Eipä kai auta kuin kengittää nuo, kallista lystiä. Muutoin lenkki oli oikein kiva, ilma mitä parhain! Ossilla ja Ellulla oli vapaa, Ellu minun oli kyllä tarkoitus hoitaa ja syötellä myöhemmin, mutta kyyti lähti ja minunkin oli mentävä. Noh, on sillä jännyyttä elämässä kun on uusi kaveri ja kaikkea.

Ps. Hellu kertoi Ossin ja Tuhton painineen ja riehuneen innoissaan päivällä. Leikki oli tosin keskeytynyt, kun ohi kulkeva Kambur oli herättänyt ponien mielenkiinnon. Hyvä että leikkivät, mahtavaa kun Tuhtis tulee niin hyvin toimeen kaikkien kanssa!

Keskiviikkona 3.5. kävimme ratsukoiden kanssa maastossa ja minä otin Tuhton talutukseen. Laitoin ponille varmuuden vuoksi suitset, sillä emme vielä ole ehtineet tutustua uudelleen, enkä tiedä miten poni reagoi mihinkin. Kävimme ison ojan lenkin, eli ensin autiotalolle, sieltä jyrkkä polku ylös, ison ojan yli, vanhalle Pirelintielle ja sitä kautta kotiin. Pena, Ossi ja Braamer menivät oikein kivasti, kukaan ei temppuillut ja kaikki olivat sopivasti energisiä. Tuhto oli hiukan jännittynyt ja kun kaverit katosivat ensimmäisen kerran ravissa mutkan taakse, poni järkyttyi. Se tanssahteli ja koitti ravata perään. Rauhoittelin. Sama toistui uudelleen, mutta lenkin edetessä poni alkoi selvästi tajuamaan, että vaikka kaverit ravaavat tai laukkaavat pois, ne tulevat aina takaisin. Hätää ei siis ole eikä pieniä Tuhtoja hyljätätä yksin metsään. (Entäs minä? Ethän sinä hölmö poni yksin jäänyt!) Tuhtoa oli rasittavaa taluttaa kun se oli niin menossa eikä se ihan vielä istu omaan käpälään, siis kuuntele minua, mutta siitä tulee oikein hyvä. Koko ajan se vähän rentoutui ja rauhoittui. Ehkäpä se sitä paitsi alkaa pikkuhiljaa tulevaisuudessa maastoilla ratsastajan kanssa... Minulle tulee käteen ihan toinen naru. Kuuma oli ja keli oli kaiken kaikkiaan mahtava.

Päivän luontobongaus: voikukka kaupungissa! Kesä tulee!

Torstaina 4.5. oli ensimmäisen ajon aika Tuhtolla Pyhtäällä. Samaan aikaan kanssani tulivat ajamaan Olivia ja Ansela Ossilla, sekä Noora ja Silja Braamerilla. Lähdimme pihasta minä ja Tuhto edellä, mutta juuri ennen ulkotalleja Tuhto löi liinat kiinni, yritti kääntyä ympäri ja kun en antanut, peruutti melkein ojaan. "Ossi edelle!" Ossin perässä matka jatkui ok. Kun koitin ensimmäisen kerran pysäyttää, poni ei halunnut ollenkaan pysyä paikallaan. Liikaa virtaa mokomaan pysähtelyyn, poni hyppäsi kahteen kertaan pystyyn. Ajoimme Mallun pellolla ja Tuhton hieman rentouduttua alkoi homma rullata oikein kivasti. Ajelimme kaikki käynnissä ja ravissa, tehden ympyröitä, pysähdyksiä ja vaihdellen paljon suuntaa. Pysähdyksetkin lähtivät paranemaan kerta kerralta kun ensin ajoin virtaa ulos. Pitäähän pienen ponin testata uudessa paikassa. Ravissa se pukitti muutaman kerran kun komensin reippaampaa ravia. On se veijari, mutta kiltti lopulta kumminkin.

Perjantaina 5.5. olin kipeä, joten hautasin suunnitelmani Penan ja Tuhton ajamisesta, sekä Ellun lenkityksestä. Ossilla kävi suloinen pieni ratsastaja, jota en viitsinyt perua, joten kävimme autiotalon lenkin ja voi ei kun Ossi on kyllä hieno! Se meni 5-vuotiaan tytön kanssa nätisti kaikissa askellajeissa ilman talutusta ja oli tosi varovainen. Kerran poni kyllä meni ohjausvirheestä vähän offarille metsään ja käytti tilaisuutta hyväkseen syödäkseen, mutta hienosti pieni kuski sai ponin komennettua takaisin. Syödä poni toki koittaa, mutta muuten on niiiin kiltti. Sää oli ihana ja lapsi innoissaan ja onnellinen. Voi söpöstys!
     Lenkin lisäksi olin tänään hurja. Klippasin Braamerin. Ensimmäinen klippaukseni ikinä, saatte olla ihan mitä mieltä haluatte, miusta onnistui ihan hyvin tilanteeseen nähden! Aloitin klippauksen ennen maastolenkkiä. B ei sanonut klipperistä mitään, seisoi vain kiltisti ja kärsivällisesti paikoillaan. Pikkuhiljaa pääsin hommasta jyvälle, vaikka alkuun hirvittikin. Ja joo, oli ihan pakko koittaa klipata toiseen kankkuun B-kirjain! Poni pysyi tosi hyvin aloillaan, mutta hirveä pissahätä sille kerkesi tulla. Sinne se sitten liritti karvakasaan, ei rakennetakkaan karvoista uutta ponia vaikka paljon irtosikin! Sillävälin kun kävimme Ossin ja ratsastajatytön kanssa lenkillä, B oli pihattotarhassa ilman loimea. Lenkin jälkeen jatkoin klippausta, eli siistin jälkeä ja fiksasin B-kirjainta. Jalkoja olisi voinut vielä ottaa pidemmälle, mutta talliin alkoi tulla jo hyttysiä ja poni oli levoton, joten päätin että riittää. Kauan kyllä kesti, hidasta hommaa kun varoen harjottelee.
     Nyt Brankku onkin sitten ötökkäloimi päällä ja siihen päälle laitetaan vielä sadeloimi. Kyllä se pärjää, ei sille kylmä tule ja jos ötökkäloimi kastuu se vaihdetaan kuivaan. Sadeloimeakin löytyy paksumpi versio tarvittaessa. Jos kelit lämpenevät tätä tahtia, riittää kohta pelkkä ötökkäloimikin. Sitä käytetään Braamerilla kesäihottuman takia nyt, kun ötököitä alkaa taas olemaan. Ossi ja Pena klipataan myöhemmin myös, sillä ne hikoavat liikutuksessa nyt niin paljon että ei oikein kehtaa täysiä ajella, ettei toiset tukehdu. Pena tosin on menossa 13.5. näyttelyihin Harjuun, joten vasta sen jälkeen. Iso kiitos Rimmalle klipperin lainasta!

TIISTAI:

Keskimmäisessä kuvassa Ellu ja Tuhtis pihattokopissa. Maanantaina Tuhto ei vielä uskaltautunut koppiin, mutta tiistaina ei ollut enää mitään ongelmaa.
KESKIVIIKKO:

TORSTAI:
Brankusta piti ottaa rakennekuva karvojensa kanssa, kun suunnitteilla oli perjantaina klipata.
PERJANTAI:



Video kentältä. Poni oli ihan että "kai sä tajuut etten voi ravata kun oon just seisonut niin kauan paikallani?!" Voi reppanaa, tottahan se on.

Tässä näkyvät meidän yöheinäverkot. Tarkoitus ois, että syöminen olisi hitaampaa. "Pikkuverkko" korvataan tulevaisuudessa tiheämpisilmäisellä verkolla.

HUOM.

Rastitathan postauksen alta aina tykkäsitkö vai tykkäsitkö paljon. :) (Jos et tykännyt, ei tarvitse rastittaa mitään.) Lisäksi jos kuvat olivat mielestäsi ihania, voit laittaa siihenkin rastin. :) Ps. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa! :)