tiistai 14. marraskuuta 2017

Käännekohta

Lauantaina 11.11.2017 aloitin tallilla siivoamalla ponien pihattokopin, jonka jälkeen oli viikon ehdottoman kohokohdan vuoro: pihattotarhassa lanattiin mutaa traktorilla pois pihattokopin luota! Sitä lähti niin hurjasti, että pelkäsin traktorin uppoavan. Alta paljastui esiin vanhaa suodatinkangasta ja joskus pinnalla ollutta hiekkaa. Nyt pohja on pihattokopin luona mudan ja hiekan sekoitusta, joka ei yllä poneja edes kavioiden puoleen väliin. Onnen tunne, hymy korvissa asti. Näillä sademäärillä pohja löllööntyy kovaa vauhtia uudelleen, mutta uutta suodatinkangasta on jo valmiina ja sekä hiekkakuormasta että hakkeesta tehdään tarjouspyyntö. Hiekka olisi muuten parempaa, mutta haketta voisi laittaa ruokintapaikoille, jotta heinän mukana ei menisi hiekkaa suolistoon. Heinäkoppia siirrettiin myös hieman lähemmäs porttia, jotta pojat ovat yöheiniä syödessään kuivalla. Operaation ajan pojat olivat kaikki pienemmän puolen aitauksessa odottelemassa. Siirsin aitaa pois lanauksen tieltä ja samalla aitasin pojat niin, etteivät nekään päässeet operaation keskelle. 
     Ravitiimi kävi ajamassa Tuhton ja Ouskan. He kiersivät pari kierrosta viiskymppisellä käynnissä ja hieman ravissa ja molemmat karvakamut olivat reippaita. Koko porukka oli pihaan saavuttuaan litimärkä, sillä mitäs muuta sitä taivaalta tulisikaan kuin vettä... (Oispa aikamoiset hanget, jos lumena tulisi.) Märkänä mutta tyytyväisenä palasin kotiin. Jospa tämä tästä taas iloksi muuttuisi! 

Sunnuntaina 12.11.2017 siivosin ja kuivitin pihattokopin, sekä ojitin tarhaan syntynyttä suurta lätäkköä valumaan pois päin. Pihaton ulkoalue on yhä hyvä, joskin se on jo hieman löllömpi kuin eilen. Taas satoi ihan hurjana. Olivian ja Heidin saavuttua myöhemmin, kävimme kävelyttämässä kaikki ponit kotitien päähän ja takaisin. Jokainen otus liikkui hyvin ja oli reippaalla päällä. Minulla olivat talutuksessa Pena ja Vilbe, Heidillä Tuhto ja Olivia ratsasti Ossilla ilman satulaa pitäen Braameria käsihevosena. Olivian ravatessa kotiin päin mäessä Ossi ja B liikkuivat hyvin. Vilbe innostui hieman ja olisi halunnut ravata myös, mutta rahoittui pian. Tuhto puolestaan oli ihan ruutia hännän alla ja koitti kovasti lähteä. Onneksi Heidillä ei ollut sen kanssa kuitenkaan ongelmaa.
     Päästyämme tallin pihaan, päästimme ponit vapaaksi kentälle. Siinä niiden liikkeet oli helppo katsoa ja samalla näki, innostuisivatko ne liikkumaan. Herranduudelis, harvoin Ossi esittää kunnon pukkeja, mutta nyt niitä tuli useaan otteeseen! Johan siinä sai miettiä, että onko kyseessä nyt varmasti Ossi eikä Tuhto. Toisaalta, Tuhto veti myös ihan mahtavat pukitusshowt, ja vielä paljon hurjemmat kuin Ossin. Koko lauma tykitti iloista rallia kun käskin niitä eteenpäin reunoilta syömästä, ei kyllä kovin kipeät jalat ole enää kellään. Riemua riitti, hyvillä mielin voimme alkaa poneja taas pikkuhiljaa liikuttamaan. Toisaalta loma teki varmaan hurjan hyvää noille käyttöponeillekin. Alhaalla videota, harmi ettei yhtään Ossin pukitusta sattunut videolle. Ehkä ensikerralla!

Ps. Ja siis juu, ennenkö kukaan tulee kommentoimaan, ei tämä mikään ihmeparantuminen ollut. Useamman päivän olen jo miettinyt, että pitäisi katsoa ponit kunnolla kentällä, mutta odotin sopivaa tilaisuutta (apukäsiä).

LAUANTAI:

SUNNUNTAI:

Kentällä:

lauantai 11. marraskuuta 2017

Mutaa ja askelia kohti parempaa

Maanantaina 6.11. oli poneilla vapaapäivä eikä kukaan päässyt tallille, mutta tiistaina 7.11. pääsimme paikalle. Ainoa käyttöponi joka ei ole nyt saikulla on yhä Tuhto, joten meillä ei tänään ollut Olivian kanssa ratsastus- tai ajohommia. Tuhton kävivät ajamassa Kiia, Annika ja Henna. He kävivät kiertämässä viiskymppisen ja jatkoivat sen jälkeen hetken kentällä, ajaen ilmeisesti vuorotellen. Maa oli jäässä ja tiet kovat, joten he menivät ainoastaan käyntiä. Pelto olisi muuten pehmeä ja hyvä, mutta se on inhottavan liukas. Tämä syksy on ihan kamala.
     Itse aloitin siivoamalla pihattokoppia ja epätoivo iski jälleen. Surkean otsalampun valossa ei nähnyt juuri mitään ja pihaton pohja oli pelkkää kakkaa. En saa tätä yksin pidettyä puhtaana. Tulkaa ja hakekaa nuo ponit pois. Ei mutta, mietin ihan oikeasti niiden antamista ylläpitoon. Kahdelle ainakin olisi jo paikka. Seuranani pihatossa räpelsi yksinäinen talitintti. Se lenteli katonrajassa pysähtyen välillä pystysuorille pinnoille huilaamaan. Ihme otus, en tiedä oliko sillä jokin hätänä vai miksi se ei mennyt ulos. Tuntui, kuin se olisi pyrkinyt otsalampun tuomaa valoa kohti. En saanut pihattoa siivottua, sillä en nähnyt siellä kunnolla, mutta otin sieltä kuitenkin jonkin verran kakkaa pois. Täytyy hankkia sellainen akullinen työmaalamppu.
     Siivouksen jälkeen otin Penan tallin pihaan ja pesin sen jalkoja lämpimällä vedellä ämpärissä. Ämpäriajatuksesta poni ei innostunut yhtään, mutta jaloissa ollaan menty kohti positiivista. Jalat eivät olleet kipeät painellessa eivätkä taivuttaessa. Turvonneet ne ovat vielä jonkin verran, mutta jo selvästi paremmat. Kävin Penan kanssa taluttaen kävelemässä naapuritalolle ja takaisin ja poni liikkui hyvin. Testasimme myös hieman ravia, joka sujui myös hienosti. Jospa tästä on suunta kohta ylöspäin. Nelisen viikkoahan jalat ovat nyt olleet kipeänä.
      Pihatosta vielä: sisällä olevan lautaväliseinän alempi lauta oli pureskeltu melkein poikki. Sinne asennettiin kuitenkin uusi lauta, johon tehtiin vanhoista valkeista muovitolpista päälle sellainen päällinen, että nyt ei pitäisi ponien syödä lautaa!

Keskiviikkona 8.11. oli taas talliton päivä, kun kyytejä ei ollut. Torstaina 9.11. menimme tallille Olivian ja Nooran kanssa. Saapuessamme pihatolle, Tuhto oli ulkona ja kaikki muut ponit sisällä pihattomökissä. Päästääköhän Pena Tuhtoa ollenkaan sisälle? Tiistaina olin kiinnittävinäni huomiota samaan asiaan. Päätimme vaihtaa Penan ja Viltsun kahdestaan pienemmälle puolelle ja Ossin ja Braamerin Tuhton kanssa isommalle. Sinänsähän tästä ei ole pitkää iloa kun Viltsu on lähdössä heti kun mahdollinen virus on mennyt ohi, mutta koitetaan nyt toistaiseksi.
     Ajoon otimme tänään Tuhton ja Ilmarin. Noora ajoi Tuhtolla ja minä olin kyydissä, pitäen varmuuden vuoksi narussa Ilmaria, jolla ajoi Olivia. Kävimme kävelemässä viiskymppisellä, mutta käännyimme ensimmäisen pitkän sivun päässä takaisin kotiin. Oli ihan säkkipimeää ja tuuli kovaa, jonka lisäksi Ilmari oli säpsynä. Ei kannattanut lähteä metsäosuudelle, se olisi ollut turha riski. Tallille palattuamme tytöt menivät Tuhton kanssa ajamaan kentälle ja minä hoidin Ilmarin pois. Siitä tulee vielä kyllä oikein kiva ajoponi, kunhan se vain saa rutiinia ja tulee rennommaksi. Kentällä tytöt menivät käynnissä ja ravissa, mutta Tuhto oli aika haluton ravaamaan. Luultavasti siksi, että siltä puuttuu toinen etukenkä. Vai onko se sittenkin kipeä, vai johtuiko se vain siitä, että se ei pidä yhtään kentällä työskentelystä? Se oli ehkä hieman epäpuhdas. Jalat eivät kuitenkaan olleet kipeät samoin kuin noilla saikkulaisilla, joten se oli luultavimmin kengän puuttuminen, jäykkyyttä tai kinnerpatista johtuvaa epämukavuutta.

(Jos joku yli 14-vuotias olisi kiinnostunut alkamaan Tuhton hoitajaksi, niin saa laittaa viestiä. Poni kaipaisi lähinnä talutuslenkkiseuraa, mutta sitä on mahdollista ja toivottavaa välillä myös ajaa.  Hoitajan tulisi myös siivota pihattokoppia ja täyttää heinäverkkoja. Hoitajalta vaadittaisiin hyviä käsittelytaitoja, sillä Tuhto ei ole helpoimmasta päästä ja vaatii napakkuutta. Suuttua sille ei kuitenkaan saa, vaan se tarvitsee määrätietoisuutta, ja hyvin tehdessään paaaaaljon kehuja. Nuorempaa tuskin voidaan ottaa, sillä ponille pitää pärjätä yksin, ilman kenenkään apua. Toki minulle saa aina soittaa ja autan tarvittaessa, mutta tallilla ei ole kukaan koko ajan auttamassa, neuvomassa ja tekemässä puolesta.)

Perjantaina 10.11. olin tallilla useamman tunnin ja siivosin pihattokopin kuntoon. Päivänvalossa se ei onneksi ollutkaan niin paha kuin miltä aiemmin oli näyttänyt. Kakan alta paljastui vielä hyvää turvepatjaa, jonka päälle toin uutta hyvää turvetta. Lauantaina kuivitan loppuun ja hyvällä tuurilla saan vähän apuakin. Ennen en ole stressannut pihattokopin siivouksesta tällä tavalla, mutta tämä ennätysmärkä ja kamala syksy on tuonut ihan eri olosuhteet kuin ennen. Pihattokoppi on ainoa kuiva paikka, joten sen pitää olla kunnossa. Ponit viettävät siellä aikaa aina kun ulkona ei ole heinää, joten ne myös kakkivat ja pissivät sinne ihan eri tavalla kuin ennen eikä pohja pysy kunnossa yhtä helposti kuin ennen.
     Siivottuani päätin kokeilla, antaisiko Pena Viltsun syödä, jos kaksikko ruokittaisiinkin sisälle. Hämmästyksekseni Pena päästi Vilben hyvin verkolle pihattokopissa, joten nyt ne ruokitaan kokeeksi vain sisälle. Penan ei siis ole missään kohtaa ns. pakko mennä mutaan. Tarkkailla pitää kuitenkin Vilben syömisen lisäksi myös sitä, mitä tapahtuu pihaton toisella puolella. Ossi, Braamer ja Tuhto tuijottivat nälkäisinä toisten heinäverkkoa. Omat heinänsä ne saavat maasta ulkoa ja syövät nopeammin, kuin kaksikko syö verkoista. Noh, katsotaan. Ennen Penan ja Vilben heinien siirtymistä sisätiloihin kaikki kolme (B, O & T) mahtuivat yhdessä sisälle. Toivottavasti mahtuvat jatkossakin, mutta jos eivät, niin heinät siirtyvät ulos.
      Ponien vesiastia näytti samalta, kuin lätäköt maassa. Mutaisen harmaata vettä. Joku on ehkä uittanut siellä koipiaan... Omatoimiset, kun pesevät jalkansa itse. Tyhjensin ja pesin astian, jonka jälkeen raahasin sinne ämpäreillä lämmintä vettä.
     Painelin ja taivuttelin ponien jalat pihatolla. Braamer ei reagoinut enää oikein mitään. Ossi ja Pena eivät niin vahvasti kuin aiemmin, mutta molemmat jonkin verran. Mietin myös, että olivatkohan jalat hieman lämpimämmät kuin yleensä? Voi toki olla myös, että se vain tuntui siltä. Sormeni olivat niin jäässä, etteivät meinanneet edes liikkua. Illalla sovimme, että lauantaina lanataan traktorilla mutaa pois pihattokopin edestä. Jee, hetkellistä helpostusta siis luvassa ainakin, ennenkö keksitään lisäsuunnitelmaa. Onko kellään muuten kokemusta haketarhoista? En ole suunnitellut sitä koko aitaukseen, kun vain kopin edustalle ja heinänsyöntipaikalle. Hake on varmasti jonkin verran liukasta märkänä ja jäisenä, mutta hiekka pelottaa minua ähkyvaaran kannalta. Tosin, syöväthän nuo nytkin maata kun pyörittelevät heiniään mudassa, mutta hiekka on vielä huonompi vaihtoehto suolistoon.


Torstaina helpotti hieman se, että sain Oonalta lisää kuvia viime kuvauskerralta. 
Iso kiitos Oona! Alla kuvia siis © Oona Pitkonen:






maanantai 6. marraskuuta 2017

Saikkua ja väliaita

Sunnuntai 29.10. sai myös olla ponien vapaapäivä, sillä minäkin tarvitsin huilipäivän. Keskustelin Penan tilanteesta iltapäivällä eläinlääkärin kanssa ja hänkin oli sitä mieltä, että todennäköisesti kyseessä on virus. Tulehdusarvoja ei tarvitse turhaan ottaa, sillä se ei kuulemma muuta hoitoa. Hoitona on nyt vähintään viikko sairaslomaa, lämmön mittaus päivittäin ja viiden päivän Metacam-kuuri. Minun pitää tutkia tarkkaan Braamer ja Ossikin, että tarvitsevatko ne kipulääkekuurin ja lomaa myös. Meiltä jäävät Pyölin halloween-kisat, eli pukuratsastus ja piste-esteet väliin. Lisäksi meitä kysyttiin Elma-messuille edustamaan, mutta emme pääse sinnekkään tällä kertaa. Noh, ei mahda minkään, nyt ollaan "karanteenissa" ja parannellaan. Myös Viltsun muutto siirtyy jonkin verran. Viruksia on nyt paljon liikkeellä eri puolilla, joten muistakaahan kaikki pestä/desinfioida varusteenne jos kuljette tallilta toiselle!

Maanantaina 30.10. kävin Pikantissa ja ostin pihattoon suola- ja kivennäiskivet. Lisäksi ostin Tuhtolle uuden riimun, klinikkareissua edeltävänä iltana rikkoutuneen tilalle. Tallilla asensin suolakivelle telineen ja vein poneille uudet nuolukivet. Niitä jyrsittiin heti innolla. Lisäksi siivosin ja kuivitin pihattokopin, mittasin kaikilta poneilta lämmöt, painelin jalkoja ja annoin Penalle kipulääkkeen (Novaquin, vastaa Metacamia). Lääke menee hienosti hamppuvellin seassa. En tiedä onko Viltsulta ennen mitattu lämpöä, reppana oli vähän järkyttynyt, mutta toimenpide sujui silti pihatossa vapaana. Päivän lämmöt: Pena 37.6, Ossi 37.5, Tuhto 37.5, Viltsu 38.0 ja Braamer 37.4. Tiukasta aikataulusta johtuen en ehtinyt ottamaan poneja pihatosta ja tutkimaan niiden jalkoja kunnolla. Painelin jalkoja ponien syödessä heiniä, painaen käteni mudan pinnan alle vuohisia tutkiessa. Enpäs muista milloin viimeeksi sormet olisivat olleet näin jäässä! Huomenna avun kanssa paremmat tutkimukset.

Täällä tietoa hevosen ruumiinlämmöstä:

Pena kärryvarastossa jalkojen taivuttelussa ja lääkinnässä.

Tiistaina 31.11. tapasimme tallilla Annikan, Kiian ja Olivian kanssa. Aloitimme raahamalla ponit kahdessa erässä tallin pihalle, jossa mittasimme lämmöt ja tutkimme jalat. (Päivän lämmöt: Tuhto 37.4, Braamer 37.3, Ossi 37.7, Pena 37.2 ja Viltsu 37.8.) Painelin, taivuttelin ja tunnustelin ponieni käpälät. Tuhto ei reagoinut mitenkään ja sen jalat tuntuivat normaaleilta. Braamer, Ossi ja Pena ovat kipeät. Kipulääkekuuri siis myös B:lle ja Ossille. Viltsu ei arvostanut kuumeen mittaamista eikä jalkatutkimuksia yhtään. Ovatko jalat kipeät, vai onki varsa vain sitä mieltä, että hänen jalkoihinsa ei kosketa? Kävimme kesälaitumella katsomassa Varsan liikkeet niin, että Tuhto oli Annikalla liinassa ja Viltsu vapaana. Kenttä on jäässä, epätasainen ja kivikova, siinä ei pysty kuin kävelemään, eivätkä ponit siinä mielellään edes kävele. Pellossa puolestaan oli ihan hyvä, vaikkakin otukset olisivat halunneet vain syödä. Varsa loikki ja juoksenteli iloisena, joten sillä tuskin on jaloissa kipua. Tuhtoa ei muutes ilman kuolaimia enää pellolle viedä, sillä meillä oli työ ja tuska sen kanssa, vaikka roikuimme Annikan kanssa yhteisvoimin liinassa kiinni. Yksin sitä ei olisi saanut pidettyä, sillä se raahasi ihan kevyesti perässään.

Ps. Tänään olikin lokakuun viimeinen päivä. Kiitos Metelle kuluneista hetkistä joukossamme ja onnea uusille poluille! Mette ei jatka vakkarina, mutta on tervetullut käymään jatkossakin.

Keskiviikkona 1.11. talleilimme Siljan ja Olivian kanssa. Ainoa poni joka on nyt liikutuskunnossa on Tuhto, joten teimme niin, että Silja tulee tänään ja Noora huomenna, kun kaksi pystyy ajamaan kerrallaan. Tallilla mittasimme ensin ponien lämmöt (ei kuumetta), jonka jälkeen Tuhto valjastettiin. Kävimme laitumilla, minä kävelin ja tytöt ajoivat. Pelto oli liukas. Suurelta osin siellä oli jäisiä lätäkköjä, mutta myös huuruinen heinä oli liukasta. Ponin askeleet lipsuivat eikä sillä ollut yhtään mukavaa. Se pysähtyi monta kertaa ja hyppi jopa hieman pystyyn kun sitä käskettiin liikkeelle. Sitä myös kismitti suunnatomasti se, että sillä oli sekki jottei se koittaisi koko ajan syödä. Kierrettyämme varovasti käynnissä yhden kierroksen, kävimme kokeilemassa vielä toista laidunlohkoa. Siellä tilanne oli parempi, vaikkakin heinä on liukasta joka puolella. Kengät pitäisi saada rautiailtakin pois. Braamerilta ja Penaltahan on jo otettu. Kierros käyntiä toisessa pellossa ja sitten purkamaan ponia. Voi nakki näitä olosuhteita taas, mutta toisaalta on kätevää että ponit ovat saikulla tähän aikaan. Jospa ne olisivat terveitä sitten, kun on hyvät pohjat?
     Ennen kotiinlähtöä vielä lääkitsimme Penan, Ossin ja Braamerin. Ossissa oli jotain outoa. Se oli pihattotarhan toisessa päässä, eikä suostunut tulemaan iltaheinille. Yleensä se on vastassa innoissaan ja höristen. Nyt se ei äännähtänytkään, vaikka kannoin sille omat heinät aitauksen takaosaan. Kyllä se toki söi, mutta hiljakseen närppien. Kaviot eivät olleet lämpimät ja vatsaäänet kuuluivat. Pyysin tallinomistajia vähän tarkkailemaan ja kertomaan heti jos on jotain. Minun oli pakko lähteä kotiin, sillä kyyti odotti pihassa. Voi kettu näiden elukoiden kanssa..!

Torstaina 2.11. Ossi oli kunnossa. Olin tallinomistajaan yhteydessä heti aamusta ja poni oli ollut aamuheinillä normaali. Illalla tallille päästyämme aloitimme Olivian ja Nooran kanssa mittaamalla lämmöt Tuhtolta ja Viltsulta (ei kuumetta), jonka jälkeen Viltsu vietiin pihalle ja Tuhto valjastettiin ajoon. Kävimme tietä pitkin naapurin kuivurilla ja takaisin. Tuhto oli kiltti ja toimi hyvin, vaikkakin sitä välillä vähän epäilytti ainoana ponina pimeässä. Osan matkaa kanssamme kulkeneet Pera ja Poku toivat siihen intoa ja varmuutta. Sekki oli ponilla päässä, mutta sitä ei tarvinnut pitää kiinni. Tiellä ei ollut liukasta, mutta pohjat ovat niin kovat, että ravaamista on turha edes miettiä. Lenkin jälkeen Tuhto hoidettiin ja vietiin ulos ja saikkuponit haettiin tallin pihalle lämpöjen mittaukseen ja lääkintään (ei kuumetta).
     Ärsyttävää kun nyt on niin pimeää ja aina on kiire. Pitäisi ostaa auto ja otsalamppu, jotta saisi ponit hoidettua kunnolla ja ilman kiirettä, siivottua pihattokopin päivittäin ja tehtyä kaikki mitä haluaisin. Huoh. Vitsuakin olisi niin kiva vielä käsitellä kun se on täällä, mutta aikataulut ovat tiukat. On ihan mahtavaa että saan lainata porukoiden autoa ja että saan kyytejä ihmisiltä, mutta oma auto olisi ihan omaa luokkaansa. Olisi enemmän aikaa, eikä tarvitsisi aina vaivata muita. Huoh taas.

Perjantaina 3.11. siirsin ponien nuolukivet niin, että niihin yltää kummaltakin puolelta pihaton väliseinää. Myös vesiastia on siirretty niin. Sitten käsittelin velilaudat ötökkämyrkyllä, jotta se maistuisi pahalta eivätkä ponit söisi sitä. Tämän jälkeen siivosin pihattokopin, kuivitin sen, mittasin ponien lämmöt (ei kuumetta) ja painelin jalat. Lääkitsin Penan, Ossin ja Braamerin (kuuri loppui) ja täytin heinäverkot. Hain poneille myös vähän oksia ja annoin päiväheinät. Olipa ihanaa päästä taas valoisan aikaan hoitamaan asioita kuntoon. Tuhtoa en ehtinyt liikuttamaan vaikka se olisi ollut hyväksi, mutta onneksi se liikkuu huomenna.

Suola- ja kivennäiskivet sekä vesiastia ovat niin, että niihin yltää kummaltakin puolelta väliseinää

Lauantaina 4.11. suuntasimme tallille Annikan ja Kiian kanssa. Aloitimme kärräämällä pihatolle kolme kottarillista turvetta ja putsasin pihaton ennen uusien kuivikkeiden kippaamista. Nyt on pehmoinen peti poneilla nukkua ja oleskella! Kiia ja Annika kävivät ajamassa Tuhtolla keltaisen talon pihan ohi ja takaisin. Poni oli reipas ja innokas. Nyt kun on taas sulaa, pystyi pitkästä aikaa ravaamaankin. Lasten poni Tuhto ei ole, mutta reippaille ja napakoille nuorille se on kiva kaveri. Sitä täytyy muistaa myös kehua paljon aina kun se on kiva, siitä söpösti huomaa kuinka se ilostuu kehuista!
     Tyttöjen ajellessa minä siivosin tallissa karsinoita ja tyttöjen palattua rakensimme ponien aitaukseen testiksi väliaidan. Tuhto oli koko ajan innokkaana apuna nypläämässä tolppia ja kerjäämässä rapsutuksia. Maa oli pinnalta sulahkoa, mutta kevyttolppien maahan saaminen oli yllättävän haastavaa. Piti etsiä paikkoja ja hakea kohtaa johon tolppa upposi. Vino aita tuli, muttaihan toimiva kuitenkin. Heh! Kun aita oli valmis siirrettiin Ossi ja B taaemmalle, eli ns. pienemmälle puolelle ja Pena, Tuhto ja Viltsu jäivät toiselle puolelle. Mietin pitkään kumpaan porukkaan Viltsun laittaisin, mutta päädyin tähän kun se hengaa yleensä Penan tai Tuhton kanssa. Oikeastaan se hengaa usein Penan kanssa ja Tuhto on alkanut hengaamaan Ossin kanssa. Noh, kyllähän ne näkevät toisensa koko ajan ja pystyvät kopissa rapsuttelemaan aidan yli. Tärkeintä on, että B ja Pena ovat eri puolilla aitaa. Viltsu siirrettään tarvittaessa toiseen porukkaan, jos Pena ei ole sille kiltti. Kokeilimme laittaa heinäverkot ja katsoimme pääsevätkö kaikki syömään. Ainakin nyt Pena laski Tuhton ja Viltsun verkolle. Tilannetta pitää seurata. Otettuamme verkot pois, annoimme poneille päiväheinät renkaisiin. Kaikki söivät nätisti Penan ensin komennettua Tuhton omalle renkaalleen. Isolla puolella on kaksi rengasta juuri tämän takia.
     Lääkekuuri loppui eilen, mutta jalat ovat noilla kolmella vieläkin herkät. Alkaa vaikuttaa siltä, että meillä ei ehkä olekkaan virusta, vaan mahdollisesti sittenkin riviä tai jotain muuta. Iho kylläkään ei ole rikki. Pitää olla taas yhteydessä eläinlääkäriin. Riviin ainoa hoito on kuivuus. Tule talvi tule! Meillä ei ole paikkaa jonne saisimme ponit ulos niin, että jalat eivät olisi mudassa. Voi elämän kevät, -kesä, -syksy ja -talvi. Pitää tutkia mitä maksaisi sora- tai hakekuorma. Sunnuntai 5.11. oli poneilla vapaa, sillä en päässyt tallille. 

Pehmoinen patja.
Reipas hönökki. Siis poni.

Tuhto "auttaa" aidanteossa.
Tuleva valjakkopari..?
Valmista! Testissä päästääkö Pena kamut verkolle. Nyt päästi ainakin.
Semmonen siitä tuli.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

VVK VI

Maanantaina 23.10. teimme aamutallin, jonka jälkeen Helmi ja Fanny pakkasivat ja lähtivät kotiin. Iso kiitos teille, oli ihan loistava viikonloppu hevostellessa, herkutellessa ja hölmöjä biisejä kuunnellessa! Teistä oli myös ihan mieletön apu, kun kaikki hommat jaettiin ja tehtiin yhdessä.
     Puoleltapäivin Ossille ja Braamerille tuli pari ratsastajaa ja sitä ennen katsoin irtona kentällä ponien energiatilanteen. Eivät olleet järin innokkaita muuta kuin syömään ja nyt ensimmäisenä kunnon pakkasaamuna (okei okei, -2,7, mutta kuitenkin) kenttä oli yhä jäinen ja kova ja B arkoi jonkin verran. Ratsastuslenkki sujui hyvin ja kivasesti. Kävimme autiotalon lenkin. Iltapäivällä vakkareita alkoi ilmestyä paikalle vähän kerrallaan ja illalla kaikki maanantain tulijat olivat paikalla. Olivia, Henna, Linnea, Kiia, Annika ja Noora. Silja tulee huomenna, Mette ei tule ollenkaan. Kuudes vakkarien viikko on alkanut!
     Olivia koitti itsekseen ratsastaa Penalla kentällä ilman satulaa. Käynnissä kaikki meni hyvin, mutta kun tuli ravin aika, Pena ei halunnut ravata. Joku siinä on vikana. Se pääsi yöksi karsinaan huilaamaan ja laitoin hierojalle/kengittäjälle viestiä, että pääsisikö hän joku päivä katsomaan Penaa. Noora ratsasti hieman myöhemmin Tuhton kevyesti kentällä (satulan kanssa) käynnissä ja ravissa. Poni liikkui hyvin, mutta loppuratsastuksesta se kiikutti Nooran kolme kertaa kentältä ulos. Kun se saatiin kulkemaan kentällä nätisti, lopetettiin. Tuhto ei oikein arvosta kenttähommia.

Tiistai 24.10., kuten kaikki muutkin päivät, alkoi tietysti taas aamutallilla. Kun tytöt kiikuttivat sisällä yöpyneen Penan pihatolle, olivat kaikki muut ponit säpsähtäneet ulos pihattomökistä. Neljä siellä siis ainakin voi yöpyä nyt. Päiväheinien jälkeen meillä oli ajoa viiskymppisellä. Ossia ajoivat Annika ja Linnea, Pena oli heillä peräponina. Tuhton kärreillä olivat Olivia ja Silja, Braamerin Noora. Mukana oli myös ajo-oppilas Ilmari, jota ajoi Kiia. Minä talutin suurimman osan matkaa, mutta loppulenkistä Ilmari kulki jo Kiian kanssa itsekseen. Henna huilaili sisällä, sillä hän on vielä toipilas. Yhden kierroksen jälkeen veimme Kiian kanssa Ilmarin ja Penan pois, muiden jatkaessa vielä noin kaksi kierrosta. Pena oli peräponina ihan ok, huomenna sille tulee hieroja. Tuhto puolestaan oli ihan intona ja liikkui hyvin. Ilmarin kanssa ei parane vielä ajella liikaa kerralla, vähän on parempi alkuun.
     Ajon lisäksi meillä oli pihattotalkoot ja siivosimme kopin ihan tosi tosi hyväksi. Lisäksi ruuvailin väliseinän lankkuihin sähkölangan kiinni, kulkemaan lautojen yläosan päällä, sillä taas lankkuja on jyrsitty.

TIISTAI:

Keskiviikkona 25.10. aamutallissa murisin hiljaa mielessäni, kun kävin kurkkaamassa pihattotilanteen. En sille, että Tuhto oli ulkona ja B, Ossi ja Viltsu sisällä, vaan sille, että ponit ovat härskisti vain työntäneet lankaa pois väliseinän päältä ja jyrsineet alalankkua lisää. Ruuvasin sinne nyt lisäruuveja ja mietin, että mitä voisin laittaa lankkuihin etteivät ponit haluaisi syödä niitä. Päädyin suihkuttamaan lankkuihin kesältä jäänyttä ötökkämyrkkyä, eli joko tein lankuista pahan makuisia, tai marinoin ne herkullisiksi. Tuloksia odotellessa. Pitää varmaan myös hakea pihattotarhaan heittelemäni oksat ja havut lähemmäs koppia, kun ne ovat nyt juoma-astian kanssa samoilla suunnilla pihaton toisessa nurkassa. Juomassa ponit kyllä käyvät, mutta oksia ei ilmeisesti jakseta käydä mutikon läpi pohraten jyrsimässä. Ei niitä ainakaan ole syöty, mutta pihaton seiniä kylläkin. Huoh.
     Aamutallin jälkeen söimme aamupalaa, jonka jälkeen otimme rennosti ja pian kaikki leiriläiset olivat nukahtaneet. Minä kirjoittelin pitkät pätkät tulevaa blogijoulukalenteria varten ja kuuntelin tasaista hengitystä. Toivottavasti vakkarit nukkuvat vielä yölläkin. Pena jäi aamutallissa sisälle, sillä puoleltapäivin sille tuli hieroja. Sisällä se pysyi puhtaana ja se asuu niin paljon ulkona, että kestää kyllä pidemmänkin ajan sisällä veden ja heinänsaannin ollessa turvattuina.
     Kävelytin ja harjasin ponin ennen hierontaa. Penan alanivelet ovat kipeät kaikissa jaloissa. Jalat ovat paksut, luut ja jänteet eivät tunnu samalla tavalla kuin normaalisti, mutta jalat eivät ole pehmeän nesteiset. Kavioissa ei ole vikaa, eivätkä ne aro koputtelua. Riviäkään se ei ole, koska iho on ehjä ja hyvässä kunnossa. Liian läheltä jalkoja ei hierottu eikä tällä kertaa venytelty, etteivät kuona-aineet lähde liikkeelle jos jaloissa on vaikka tulehdusta. Hieroja/kengittäjä suositteli pitämään viikon lomalla ja jos ei ala helpottaa/pahenee, niin soittamaan eläinlääkärille. Jumissa ponilla olivat etujalkojen koukistajat, selkä ja peppu. Jumit saatiin hierottua hyvin.
     Ajossa kiersimme taas viiskymppistä. Linnealla oli ajossa Poku, Kiialla Ilmari, Annikalla Tuhto, Siljalla ja Nooralla Ossi ja Olivialla Braamer. Ai että Ilmari on kehittynyt hienosti tässä ajohommassa. Tuhto puolestaan on oikea juntti taas, se koittaa vetää vihreälle syömään eikä juuri välitä raipasta ja komennoista. Sekki pitää ottaa taas kotikäyttöön. Ei ole laihdutuskuurilaisella helppoa, vaikka vielä ei olekkaan kunnon rajoitukset päällä heinän kanssa, ennenkö varsa muuttaa Virojoelle. Kahden kierroksen jälkeen vein Ilmarin tallille. Kiia siirtyi ajamaan Braameria ja Olivia hyppäsi Pokun kärreille Linnean viereen. Tyttöjen vielä ajellessa minä hoidin hienon pienen Ilmarin takaisin ulos ja hain Viltsun lyhyeen maastakäsittelyyn. Kertailin varsan kanssa kaikkea mitä on ennenkin tehty. On se vaan hieno ja suloinen. Varsapihatossa se saa treenailla lihaksiaan leikkien ja keväällä se varmaan tulee kotiin ohjasajon alkuopetukseen ja maastakäsittelyn kertauksiin. Kesän se taas viettää orivarsan elämää laumassa ja syksyllä alkaa ajo-opetus. Jännää, aika menee tosi nopeasti!
     Ajon jälkeen Silja lähti kotiin ja muiden kanssa meillä oli oikein kunnon varustehuoltotalkoot. Nyt on lähes kaikki nahkavarusteet taas putsattu, puunattu ja huollettu, sekä lajiteltu oikeille paikoilleen. Ylimääräisiä tavaroita on myös eroteltu ja ne tulevat myyntiin joko blogikirpparille, instagramiin ja fb-kirppareille. Iltatallissa otimme Penan taas yöksi sisälle.

KESKIVIIKKO:


Torstaina 26.10. sateli lunta. Aamulla sitä oli vain ihan vähän, mutta koko päivän tuli lisää. Illalla lunta oli jo ihan reilusti. Ajossa Annikalla ja Linnealla oli Tuhto, Kiialla Ilmari ja Noora ja Olivia ratsastivat Braamerilla ja Ossilla ilman satuloita. Tilsoja tuli jonkin verran, joten etenimme ihan rauhaksiin ja kiersimme vain yhden kiekan. Suurimmaksi osaksi käyntiä, vähän ravia. B otti muutaman askeleen laukkaakin jäätyään hieman jälkeen Ossista. Sitten se veti stopin ja pään alas, mutta Noora pysyi sitkeästi kyydissä ja hilasi itsensä kaulalta takaisin selän päälle. Hyvä Noora! Uittokuopan kulmassa Ilmari säikähti jotain, sinkaisi laukalle ja kaarsi Kiian kanssa ympyrän laukalla pellon puolella. Ensin säikähdin, mutta Kiialla säilyi ohjaus vaikka jarrut hävisivätkin ja pian poni rauhoittui. Missään nimessä se ei ole vielä valmis ja se tarvitsee paljon rutiinia ja totuttelua, mutta ai että se on silti hieno pieni mies.
     Tänään kaikki isot tytöt lähtivät kotiin. Noorakin kävi kotona, mutta tuli illalla takaisin. Torstaista perjantaihin olimmekin Olivian ja Nooran kanssa tallilla kolmistaan. Minun tehdessäni iltatallia, Noora ja Olivia hiihtoratsastivat Braamerilla tallin piha-alueella! Kyllä! Lokakuussa! Ihana talvi, älä sula pois lumi! Pena oli taas yön karsinassa.

Ps. Pihaton väliseinään taisi auttaa ötökkämyrkky, nyt ei ole jyrsitty!

TORSTAI:



Perjantain 27.10. aamutallin jälkeen Noora ja Olivia kävivät kahdestaan kiertämässä viiskymppisen käynnissä ilman satuloita Braamerilla ja Ossilla, jonka jälkeen he lähtivät kotiin. Kiitos kaikille vakkarien viikolle osallistuneille, toivottavasti oli kivaa vaikka ei ihan päästy niin paljona poneilemaan kuin yleensä!
     Irtojuoksutin Tuhton lyhyesti kentällä. Lunta oli melko paljon ja homma meni suorastaan hankitreenistä. Tilsoja jäi jonkin verran, mutta kengistä huolimatta poni pysyi hyvin pystyssä. Se oli energinen ja hyväntuulinen. Viltsu minun oli ollut tarkoitus irtojuoksuttaa samalla, mutta se on ollut hieman vaisu, joten annoin sen olla rauhassa.
     Iltapäivällä Braamerin kanssa autiotalonlenkille tuli pieni perjantaityttö ja lenkki meni hienosti. Autiotalon mäen Braamer sinkaisi vanhasta tottumuksesta aika tykkinä ja vähän huolestuin, mutta pikkuneiti pysyi kyydissä eikä kovassakaan laukassa ollut mitään ongelmaa. Muutoin B oli ehkä hieman vaisu. Onko sitten jaloissa jotain, vai lumen alla tiellä oleva sora kengättömän kavion pohjaan, vai hankikahluuseen tottumattomat lihakset... Iltatallissa Penaa sisälle ottaessa kokeilin Penan ravia ja poni liikkuu reippaasti ja hyvin, ainakin lyhyellä matkalla.

Lauantaina 28.10. tein aamutallin yhdessä lomalta edellisillalta palanneiden tallinomistajien kanssa, pakkasin ja lähdin kotiin. Olin niin naatti, että päätin että Tuhtokin saa olla nyt liikuttamatta. Pahin mahdollinen tilsakeli päällä ja kaverilla kengät. Ei varmasti huono ratkaisu.

PERJANTAI:

tiistai 24. lokakuuta 2017

Syysloman alku loistavassa seurassa Pyhtäällä

Perjantaina 20.10.2017 herätyskello soi aamuviideltä. Pakkaushommat loppuun, kamat autoon ja tallille. Tästä lähti siis yhdeksän päivän lomitusputki ja tallinomistajat pääsevät huilaamaan mökille. Ennen mökille lähtöä ehdittiin kiinnittää pihaton seinään neljä metallista kannatinta, joihin sahasin ja ruuvasin sopivat laudat. Nyt meillä on alustava väliseinä pihatossa!! Joskus myöhemmin pitää kiinnittää jotkin vanerit tms. vielä, mutta jee, nyt on väliseinä! Normaalisti ponit eivät saa heinää pihattokoppiin konfliktivaaran takia, mutta nyt kokeilin houkutella ne heinällä kokeilemaan sisälle mahtumista. Isommalle puolelle tulivat Ossi ja Braamer ja niiden sekaan livahti Viltsu. Toiselle puolelle hiippailivat Pena ja Tuhto, jotka kavahtelivat Brankun liikkeitä, mutta kaikki mahtuivat sisälle samaan aikaan! Ihanaa, loistavaa, onnellisuus! Kyllä tää tästä!
      Iltapäivällä hain Braamerin ja Ossin pihatolta ja irtojuoksutin niistä hieman virtaa ulos. Kumpikin oli ihan täpinöissään ja Ossikin pukkaili useamman kerran. Irtojuoksutuksen jälkeen harjasin ja varustin otukset ja pian ratsastamaan saapuivat pieni perjantaityttö, sekä eräs uusi tuttavuus. Perjantaityttö otti Ossin ja toinen tyttö Braamerin. Kävimme autiotalonlenkin + autiotalolta lähtevän jyrkän mäen metsälenkin ja äidit lenkkeilivät mukana. Ilma oli ihana ja meillä oli oikein mukavaa. Braamer arkoo jonkin verran nyt kun ei ole vielä tottunut kengättömyyteen, joten pohja- ja askellajivalinnat vaativat tällähetkellä erityishuomiota.
     Illemmalla Fanny ja Helmi saapuivat talleilemaan kanssani. Teimme viikonlopun ajan yhdessä kaikki tallihommat ja liikutimme otukset. Vähän innostuimme, rakensimme patjoista majat ja nukuimme yömme niissä. Paras keksintö ikinä. Tuhto juoksutettiin iltatallin aikana kentällä Fannyn ja Helmin toimesta. Se liikkuu hyvin ja pattijalka pysyy mukana.

PERJANTAI:



Kunnon pukitukset eivät päätyneet videolle.



Lauantaina 21.10. Pena lepäili sisällä päivällä ja sitä ennen katsoin sen liikkeet kentällä kaikissa askellajeissa. Sen liikkeet olivat puhtaat ja se liikkui ihan hyvin. Illalla Helmi ratsasti Pokun kentällä ja me ajoimme Fannyn kanssa samalla Ossin ja Braamerin. Fanny eteni Ossin kanssa käynnissä ja ravissa, tehden suunnanvaihtoja, siirtymiä, pysähdyksiä, peruutuksia, ympyröitä jne. Minä tein samoja Braamerin kanssa, mutta otin mukaan myös laukkaa. Keskityin harjoittelemaan ravi-pysähdys-ravi -siirtymiä, sekä ravi-pysähdys-laukka -siirtymiä. Brankku on kyllä ihan superja kentällä on hauska ajaa aina välillä! Iltatallin aikaan Tuhto taas irtojuoksutettii nlyhyesti.

Sunnuntaina 22.10. aamutallissa vietiin Braamer ulos. Se oli nukkunut yön sisällä tyhjässä karsinassa. Pena puolestaan oli taas päivällä sisällä huilimassa. Päivällä kävimme parin tunnin maastolenkillä. Jonoa johti Fanni Leevillä, seuraavina olivat Fanny ja Ouska, sitten Poku ja Helmi ja me pidimme Ossin kanssa perää. Heijastin- ja huomiovarusteisiin kiinnitettiin kovasti huomiota, sillä matkamme kulki osan aikaa asfalttitien reunaa, jonka lisäksi nyt on hirvenmetsästysaika. Lenkki meni hyvin ja oli huippu hauska! Me jäimme Ossin kanssa käynnissä aika paljon jälkeen, mutta välillä kipittelimme ravilla kiinni ja välillä meitä odotettiin. Ravissa pysyimme hyvin perässä ja tarpeen mukaan laukkasimme kiinni. Laukassa pääsimme baanattamaan ihan täysiä isojen heppojen perässä. Wihii!
     Ensimmäisessä laukassa Ossi meinasi vähän vetää mutkia suoriksi mutkaisella pikkutiellä, mutta antoi heti kiinni kun pyysin. Se on ihanan herkkä ja viksu kaveri. Yhdesä kohtaa käynnissä kävelin pitkän matkaa ponin vierellä, sillä tie oli päällystetty kovalla soralla. Ossin mudassa pehmenneet kavionpohjat eivät ihan tykänneet, vaikka sillä on kengät, mutta se ettei tarvinnut vetää minua helpotti vähän. Muutoin lenkki oli hyvä ja Ossi oli iloisen reippaalla päällä. Sillä oli porukan paras kunto, muut olivat ihan hikisiä kotipihassa, Ossi ei lainkaan. Minun ponini tosin liikkuvatkin meidän tallimme hevosista/poneista kaikkein eniten.
     Illalla Fanny ja Helmi irtojuoksuttivat Viltsun, Tuhton ja suomenhevosruuna Peran kentällä. Pera oli Tuhtosta innoissaan ja iloitteli pienillä pukituksilla ja juoksemalla ihan onnessaan ja Tuhto rallitti sen kanssa iloisesti. Viltsu juoksi mukana ja aluksi vähän kyyryselkäpukitti, mutta se oli enemmän kiinnostunut syömisestä, kuten loppuunsa Tuhto ja Perakin. Ensikuussa Viltsu pääsee varmaan jo Virojoelle varsalaumaan, siellä sillä on vapaat heinät ja innokasta leikkiseuraa. Viltsu nukkui su-ma välisen yön karsinassa.

LAUANTAI:
Uutta* :D
SUNNUNTAI:

torstai 19. lokakuuta 2017

Odotuksen viikko ja Tuhton klinikkareissu

Maanantai 16.10.2017 oli kaikilla poneilla vapaa. Tiistaina 17.10. sen puoleen matkasimme tallille Olivian kanssa. Minä aloitin siivoamalla ja kuivittamalla pihattokopin, Olivia otti Ossin harjaukseen ja jalkojen pesuun. Annika ja Kiia kävivät Penan ja Braamerin kanssa taluttaen autiotalon lenkillä. Alkumatkasta ponit olivat reippaita ja hyväntuulisia, mutta autiotalon tiellä ravatessa Pena alkoi arkoa eikä enää koko loppumatkasta liikkunut mielellään. Annika ei löytänyt siitä mitään eikä kavioissa ollut sanomista. Painelin ponin jalat läpi kun lenkkeilijät palasivat tallille. Ei mitään muuta ihmeellistä, mutta painellessani etukavion ruununrajaa, poni vetäisi jalan äkkiä pois. Sen kaikkien jalkojen ruununrajat ovat kipeät, niin kipeät että poni hyppää pystyyn. Minkään näköistä merkkiä ei ole rivistä tms., ei ihovaurioita tai muuta. Voi elämän kevät taas! No joo, varmasti ei tee hyvää tuo koko aikainen mudassa seisominen. Pena ei millään meinannut suostua ravaamaan, mutta halusin nähdä sen liikkeet suoralla ja ympyrällä. Puhtaat, mutta väkinäiset.
     Painelin vertailun vuoksi Braamerin jalat. Samat paikat kipeä, poni potkii painaessa. Ossilla sama. No johan on! Kellään muulla kokemusta tällaisesta? Kaviokuume tietysti tulee heti mieleen, mutta kaviot eivät ole lämpimät, ponit eivät reagoi kavioiden koputteluun, eivät siirrä painoa pois etusilta ja B ja Ossi liikkuvat normaalisti.
      Olivian ja Ossin tämänkertaiset ratsastukset alkoivat kun lenkkeilijät olivat jo palanneet ja hoitivat omia ponejaan pois. Ossilla ja Olivialla oli testissä Ossin uusi Wintec 500 cair. Kokeilimme sitä kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Ossi liikkui kivasti, mutta alkuun sen pää nousi ja laski hieman kevennyksen tahdissa. Harjoitusravissa poni oli rennompi. Sovittelut jatkuvat toisella kertaa. Otimme nyt aika kevyesti, kun jaloistakin löytyi tuo ruununrajojen arkuus. Voi hitto, olisipa elämä helpompaa ilman poneja... mutta en vaihda. Jos ei mene ohi, niin toki kutsutaan ell katsomaan. Uskoisin kuitenkin, että ovat herkät tuosta märässä seisomisesta.

Keskiviikkona 18.10. kaikki ratsastajat kiipesivät omien ratsujensa selkään ja suuntasimme viiskymppiselle. Ossilla oli uusi satula (sama kuin eilen) ja se vaikutti hyvältä. Alkukäynnit menivät mukavasti, minä oikaisin pellon poikki ja odottelin kun tytöt kävivät kiertämässä. Ravissa Ossi ja B menivät nätisti peräkkäin, mutta Pena ei halunnut ravata. Se jäi jälkeen ja yritti kävellä. Vaihdoimme Siljan Ossin selkään ja lähdimme Olivian kanssa viemään Penaa pois. Silja ja Noora ratsastivat kahdestaan ohjeiden mukaan loppuun. Voihan Pena. Sen kaviot ovat varmaan vähän hellänä kun ovat lilluneet tuolla mudassa, jonka lisäksi sillä on jumeja selässä ja takapäässä. Hieroja, kuivaa alustaa ja suojaa. Väliseinä. En kestä odottaa että saadaan se väliseinä. Onneksi olen tallilla perjantaista eteenpäin yli viikon ja saan poneja pidettyä sisällä huilimassa useita tunteja. Penalle olisi myös ylläpitopaikka ystäväni luona pk-seudulla ja mikäli muuta ratkaisua ei löydy, Pena muuttaa sinne. Mutta noh, se pihaton väliseinä kun saadaan niin pääsee Pena varmasti sisälle. Tarvittaessa teen myös väliaidan.
     Ennen kotiinlähtöä pesin Tuhton jalat. Tai ainakin pesin niitä sen verran kuin sain. Poni oli kahdella narulla puomissa kiinni, pyöri, potki ja riehui. "HYI, minun jalkoja ei pestä!" Homma päättyi siihen, kun poni veti riimunsa rikki. Voi elämä. Yön Tuhto yöpyi tallissa, jotta saataisiin jalat mahdollisimman kuivaksi ja puhtaaksi klinikkaa varten.

Torstaina 19.10. oli KLINIKKAPÄIVÄ! Menimme Linnean kanssa valmistelemaan lähtöä. Linnea harjasi Tuhton hyväksi, minä hain Viltsun sisälle. Siivosin Tuhton karsinan, Linnea pesi Tuhton hännän ja siirtyi harjaamaan Viltsua. Hannen saavuttua kiinnitimme traikun ja täytimme heinäverkot. Ennen lastausta hain Penan talliin. Se sai jäädä karsinaan huilimaan reissumme ajaksi. Viltsu käveli traileriin ilman mitään ongelmia ja Tuhtokin saatiin kyytiin yllättävän nopeasti käyttäen vähän heinää houkuttimena ja palkkaamalla lopuksi porkkanalla. Viltsu lähti siis mukaan Tuhton tueksi ja turvaksi. Joo, mun 1v varsa opettaa tota 8v ponia matkustamaan nätisti. Matka sujui hyvin ja perillä pääsimme suoraan tutkimuksiin, vaikka olimme vähän etuajassa.
     Lääkärinämme toimi todella mukava ja taitava nuori elänlääkäri, jota en ollut ennen tavannut. Katsoimme ensin Tuhton käynti- ja raviliikkeet asfalttipohjalla sekä suoralla että minivoltilla (astuuko ristiin) ja sitten hiekkapohjalla liinassa juoskuttaen. Tuhto pukkaili liinanpäässä juostessaan näyttäen eläinlääkärille olevansa täpäkkä pakkaus, mutta sen liikkeet olivat kyllä joka kohdassa puhtaat ja hyvät. Painelemalla siinä ei ollut jumeja, turvotusta tai mitään muutakaan. Sisällä se ei sanonut mitään rauhoituspiikistä ja rauhoitus toimi nopeasti.
     Mukana ollut Viltsu seisoi kiltisti ja rauhassa koko klinikkareissun ajan. Se hengaili sisällä söpönä ja sai eläinlääkäriltä kehuja hyvästä luonteestaan. Tuhton ollessa röntgenissä viereisessä huoneessa varsa pari kertaa kutsui sitä hirnuen, mutta oli muutoin yhtä rauhallinen kuin rauhoitettu Tuhto. Naureskelimme eläinlääkärillekkin, että varsa on mukana opettamassa käytöstapoja isolle kaverille.
     Röntgenissä Elmerin kohtalon takia pelkäämäni polvet olivat Tuhtolla moitteettomat. Oikeasta takasesta löytyi se, mitä olin arvellutkin: alkavaa kinnerpattimuodostusta. Vasen kinner puhdas, kuten koko vasen jalka muutenkin. Oikeasta jalasta löytyi ruunuluun yläetuosasta ihan pieni luumuutos, joka ei luultavasti vaikuta yhtään mitenkään mihinkään. Diagnoosina siis oikeassa takajalassa alkava kinnerpatti.
     Ohjeena saimme jatkaa normaalia liikutusta. Joka päivä pitäisi liikkua vähän ja ulkoilla, eikä saisi jäädä seisomaan. Mikäli ilmenee lievää epäpuhtautta, voidaan kävelyttää ja antaa tarvittaessa kipulääkettä. Mikäli poni alkaa ontua kunnolla, käydään klinikalla tekemässä ontumatutkimus niin, että kinner puudutetaan. Tällöin nähdään tuleeko ongelma sieltä vai muualta. Tarvittaessa kinnerpattiin voidaan harkita kortisonipiikkiä, Tildreniä tai Osphos-hoitoa. Eläinlääkäri myös sanoi, että ponin olisi tosiaan hyvä laihtua. (Kotiutusohjeessa kirjattu: "Suositellaan edelleen ponin laihduttamista (poni laihtunutkin jo hyvin), sillä ylipaino rasittaa niveliä".) Kinnerpattimme ei sulje pois kilpailuttamista missään lajissa, kunhan ponin tilannetta seuraa ja kuuntelee.
     Kotimatkalle lähdettäessä Tuhtis oli jo herännyt ihan hyvin. Lastatessa sen kanssa sai vähän keskustella, mutta se tuli kuitenkin kyytiin ihan nätisti. Kotimatka sujui hyvin ja perillä Hanne siivosi traikun, veimme Linnean kanssa Vilpun ulos jonka jälkeen Linnea kävelytti Tuhtoa ja minä hain Penan ulos ja siivosin sen karsinan. Tuhton palattua lopulta pihattoon, kun heinän saanti ei ollut enää riski rauhoituksen takia (aikaa kulunut yli 3h), täytimme yöheinäverkot ja lähdimme kotiin. Huomenna alkaakin aamutalli kello 7.00.

Kiitos äitille kun olit apuna ja kuskina ja kiitos Linnealle kaikesta avusta!
Iso kiitos taas myös Porvoon hevosklinikalle, lääkärille ja hoitajalle!


Ps. Kotona ennen lähtöä painelin Tuhton ruununrajat. Ne eivät olleet lainkaan kipeät ja poni antoi painella joka jalkaa ilman ongelmia. Viltsun unohdin testata kaikessa härdellissä. Penan yhä kipeät.

Pps. Pitää ruveta vähän kuullostelemaan jos jostain löytyisi Tuhtolle hoitaja joka kävelyttäisi/liikuttaisi sitä. Joka päivä meillä ei ehkä tällä nykyisellä porukalla ole resursseja. Tuo vaan on... aika... täpäkkä pakkaus. Hehee, ei tosiaan voi ihan kenelle vaan antaa vastuulle!

Ppps. Oli pakko julkasta heti, että saitte tietää mitä klinikalla sanottiin. T. Kausittainen himobloggaaja.

HUOM.

Rastitathan postauksen alta aina tykkäsitkö vai tykkäsitkö paljon. :) (Jos et tykännyt, ei tarvitse rastittaa mitään.) Lisäksi jos kuvat olivat mielestäsi ihania, voit laittaa siihenkin rastin. :) Ps. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa! :)