keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Issikkaviikonloppu

Lauantaista sunnuntaihin, 16.-17.9.2017, olimme Hannen, Heidin ja Olivian kanssa yön yli retkellä Iisakinniemen issikoilla! Siitä kun olen viimeksi ratsastanut kunnolla on kauan, oikeasti kauan, ja sen kyllä huomasi. Kaikki ratsastukseen liittyvät lihakseni ovat hävinneet ja voi sitä jumiutumisen määrää. Sain ratsukseni Ulfurin, suuren ja aivan ihanan hiirakon issikkaruunan. Olivialla oli vuonohevosruuna Luca, Hannella ensimmäisenä päivänä issikkatamma Tinna, Heidillä issikkaruuna Ungi ja toisena päivänä Hanne ja Heidi vaihtoivat ratsuja päittäin.
     Kumpanakin päivänä ratsastimme useamman tunnin pitkin ihania ja tunnelmallisia metsäteitä, nähden välillä ympäröivää kylää. Ilmat suosivat, vain aluksi tuli hetken vettä ja muutoin oli lämpimän pilvistä tai paistoi mukavasti aurinko. Ratsastaessa ei ollut missään kohtaa kuuma eikä kylmä. Oli ihanaa. Tämän takia en halua ratsastaa: kun ratsastan, huomaan aina uudelleen kuinka ihanaa se on ja kuinka haluaisinkaan ratsastaa. Minulla kuitenkaan ei ole varaa ratsastaa kun minulla on ponit ja poneja en missään nimessä vaihtaisi mihinkään. 
     Syksyssä on omat varjopuolensa: hirvikärpäset. Kammoan niitä, ne ovat kamalinta mitä minulle on koskaan Suomen luonnossa tullut vastaan. Paarmat, polttiaiset ja muut rehellisesti tulevat, purevat ja lähtevät, mutta hirvikärpäset ryömivät vaatteiden alle ja hiuksiin ja jäävät sinne. Niitä on hankala saada pois ja hankala saada hengiltä. Lisäksi hei, katsokaa niitä, ne ovat ihan hirmuttoman inhottavan näköisiä otuksia! (Anteeksi jos joku hirvikärpänen nyt pahoitti tästä mielensä.) Ja arvatkaapa vaan kenessä oli eniten hirvikärpäsiä? No tietysti minussa. Minussa, joka olen varoitellut tyttöjä maastoillessamme, että jos minuun tulee hirvikärpänen niin itken ja kiljun kunnes joku ottaa sen pois. Nitistelin hirvareita vaatteistani, kasvoistani ja ratsustani koko lauantain ratsastuksen ajan sekä muutaman sunnuntaina. Lauantai-iltana minussa oli niitä kaikkein eniten, muissa vain pari, Oliviassa ei yhtään. Miksi oi miksi, miksi minä?
    Palataan asiaan. Lauantaina ratsastimme majoituspaikallemme Suur-Miehikkälän orivarsalaitumelle, jossa hevoset yöpyivät laitumella ja me keltaisessa päärakennuksessa. Paikan omistaa Kymen-Karjalan Hevosjalostusliitto ry. En ole koskaan käynyt siellä muutoin kuin orivarsojen laitumellelaskussa ja kaikki näytti aivan erilaiselta ilman satoja ihmisiä, vilinää ja vilskettä. Aivan unelmainen paikka. Rauhallinen, kaunis ja tunnelmallinen. Olisipa tällainen paikka shettiksillekkin, tietäisin minne Viltsun veisin ensi kesäksi! Isojen seassa sille riittäisi yksi potku ja henki voisi olla pois, joten ei tänne, vaikka ihana paikka onkin. Oletteko koskaan käyneet orivarsojen laitumellelaskussa Miehikkälässä? Se on jokakesäinen tapahtuma. (Linkki liiton sivuille asiaan liittyen.) Se alue, jolle orivarsat lasketaan tapahtumassa on upea järveen rajautuva alue jo itsessään, mutta tapahtuman jälkeen varsoille avataan portti myös toiselle puolelle, sille jossa katsojatkin seisovat tapahtuman aikana. Se puoli pitää sisällään peltoa ja metsää ja on vielä suurempi, kuin alue jolle varsat ensin lasketaan. Unelma paikka.
     No takaisin taas meihin. Majoituimme siis paikan päärakennuksessa, joka oli ihastuttava vanhanaikainen talo. Saimme hyvää ruokaa, kävimme saunomassa rantasaunassa, herkuttelimme, juttelimme, söimme iltapalaa ja kävimme nukkumaan. Aamulla söimme hyvän aamiaisen, ihailimme usvan peittämää maisemaa, pakkasimme ja nousumme ratsaille. Minun ratsuni Ulfur oli varma tölttäri eikä ravannut yhtään. Laukkaakaan se ei juuri mennyt, vaan tarjosi minulle liitopassia, jonka hyväksyin innosta hihkuen! Ai että, olisipa minulla ponien lisäksi tällainen ihastuttava issikka! 
     Sunnuntaina näimme matkanvarrella paikan, jossa oli pihalla aitauksessa welsh-poneja! Laumassa oli kaksi upeaa supersuloista koveropäistä isoläsistä varsaa, jotka olin heti valmis ottamaan mukaan! Omat ratsumme säikähtivät ensin pihassa ollutta poikaa, sitten kissaa ja lopuksi vielä kyttäsivät poneja, kaikkea hurjaa sitä voikaan pienten issikoiden eteen tulla. Mitään muuta ne eivät säikkyneet, mutta tämä tilanne aiheutti pöhinää. Höppänät! Tietääkö kukaan onko Miehikkälässä ihan joku welsh kasvattaja? Shettikset ovat ehdotoomasti enemmän minun juttuni kuin welshit, mutta ne varsat olivat vielä söpömpiä kuin shettisvauvat! En siis ole welshiä hankkimassa, kunhan kiinnostaa.
     Tallille saavuttuamme hoidimme hevoset laitumelle, saimme super hyvää ruokaa ja pääsimme hieman rapsuttelemaan tallin suloista shettistä. Viikonloppu oli kertakaikkisen ihana (hirvikärpäsiä lukuunottamatta) ja ehdottomasti suosittelen käymään Iisakinniemen issikoilla ratsastamassa. Iso kiitos taas Nina, ja näkemiin!



Kotitallilla ponien liikutuksesta, väkirehuruokinnasta ja heinäkassien täytöstä vastasivat ravitiimiläiset. Kaikki ajoivat lauantaina omillaan ja yhdessä he kävivät keltaisen talon ohi ja tien loppuun, kääntyen takaisin. Kaikki ponit olivat kuulemma normaalin oloisia ja kaikki meni hyvin. Sunnuntaina Kiia ja Annika kävivät kahdestaan ajamassa Tuhtolla peruslenkin ja poni oli pääosin reipas ja mukava, vaikka yrittikin välillä kääntyä kotiin ja syödä kaikenlaista.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kaikkea normaalia ja kukkiva muisto

Maanantaina 11.9.2017 Siirit ja Hanna tulivat kanssani poneilemaan ja kävimme keltaisella talolla ja takaisin. Minulla oli ajossa Tuhto, jonka perään laitoin ensimmäistä kertaa hiittarit. Pukkailujen vuoksi ei olla vielä ennen hiittareilla ajeltu, mutta potkuremmin suoman turvan avulla uskaltauduin kokeilemaan. Tuhtis oli super reipas ja kiltti. Pikku-Siiri ratsasti Ossilla, toinen Siiri ajoi Penalla ja Hanna ajoi Brankulla. Mukavaa oli.

Tiistaina 12.9. Annika, Henna ja Kiia ajoivat Penan ja Tuhton, tässä raportti: "Tänään oltiin Annikan ja Kiian ja Hennan kanssa ajamassa. Annika ajoi Penalla ja Kiia ja Henna Tuhtolla. Sää oli taas kiva ja aurinkoinen vaikka aamulla näyttikin vähän huonolta. Ötököitä oli taas myös aika paljon. Mentiin keltaisen talon ohi vähän matkaa. Molemmat ponit olivat aika reippaita. Ajo meni hyvin ilman mitään ongelmia. Hyvää illan jatkoa! T. Ana, Heppe Kikke!"
     Tyttöjen palattua lenkiltään valjastin Ilmarin. Talutimme sitä Annikan kanssa kummaltakin puolelta liinoilla ja Kiia hyppäsi kärreille. Kiersimme pari kertaa ylälenkin. Me olimme Annikan kanssa oikeastaan vain varmistuksena ja Kiia ohjasi ponia. Otimme pari pysähdystä ja liikkeellelähtöä, sekä teimme yhden U-käännöksen. Poni toimi loistavasti, se on parin kerran jälkeen varmaan jo ihan ajokelpoinen.
     Olivia ratsasti Braamerilla kentällä ilman satulaa, osan ajasta itsekseen ja osan aikaa olin neuvomassa. Ratsukko harjoitteli pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa ja meni oikein hyvin! Koitamme saada jossain välissä ulkopuolisin valmentajan pohkeenväistö- sekä avotaivutusharjoituksia varten, jotta saataisiin sekä poneja että tyttöjä koulutettua eteenpäin. Lopuksi Olivia kokeili Braamerilla muutamaa pientä hyppyä. Pari kertaa meni hyvin, kerran Olivia tippui ja kerran tippui jaloilleen. Hauskaa taisi olla! Muiden lähtiessä kotiin, minä jäin tallille yöksi. Eräs tallin hevosista tarvitsee lääkitystä 4h välein ja autoin yölääkityksessä. Samalla sain kätevästi vakoiltua omia ponejani ja niiden yökäyttäytymistä.

Keskiviikkona 13.9. autoin aamulla aamutallissa ja siivosin karsinat. Sen jälkeen maastakäsittelin Vilppua kerraten peruutukset ja ympyrälle johtamiset, jonka lisäksi hioin sen peruutusten suoruutta opettamalla miten haluan sen pitävän itsensä suorana suhteessa minuun. On se hieno! Välissä kävin kotona ja illalla suuntasin taas tallille, jonne minun ja ratsastajien lisäksi tuli chillailemaan ja Tuhtoa harjaamaan kaverini Anni. Ratsukot menivät viiskymppisellä kaikissa askellajeissa, ottaen vähän laukkakisaakin. Me katselimme Annin kanssa pellon puolelta ja otin kuvia pikkujärkkärilläni (Canon EOS 350D).

- - -

Katson hautaa. Siellä lepää pieni ruunikko ruunani. Sen vierelle on vastikään haudattu toinen kaviokas, valkea prinsessatamma. Tamman haudalle tuodut auringonkukat alkavat pikkuhiljaa vanheta, mutta ovat yhä kauniita. Ruunani haudalla huomaan jotain mikä saa minut hieman hymyilemään. Muistotilaisuudessa Hanna toi haudalle ruukkuruusun. Luulin sen kuolleen kesällä, mutta nyt siinä on yksi kaunis pieni kukinto. Se on hengissä. Elmerin muistona. Taivaalta satava vesi peittää poskelle vierähtävän lämpimän kyyneleen. Kaipuu on ikuinen. Tiedän silti, että muita vaihtoehtoja ei kesän alussa ollut. Terveisiä sinne taivaaseen. <3

Torstaina 14.9. satoi jälleen vettä ja tytöt ratsastivat taas viiskymppisellä minun käydessäni haudoilla ja hengaillessani mukana. Olivia ratsasti Ossilla, Noora Tuhtolla ja Silja Braamerilla. Kaikilla meni oikein hyvin. Tuhto pukitti pari kertaa laukassa, mutta Noora pysyi kyydissä ongelmitta. Tuhtolla oli selässään Ossin satula, joka tuntuu olevan Tuhtolle ihan hyvä. Ossi on palannut Wintec kidsiin, sillä tuo Tuhtolla ollut ei olekkaan sille oikein hyvä. Yhä haussa Penalle ja Ossille omat Wintec 100 -satulat.

Perjantai 15.9. oli kaikilla poneilla vapaapäivä.

 MAANANTAI:
Tuhtolla ekaa kertaa hiittarit. Yhdessä kuvassa mun ötökkäpaita, mulla on hirvikärpäskammo ja tämä pelastaa. Alakuvassa ponien ruuat, joihin keräsimme lisäksi vähän puolukoita.

TIISTAI:
AHK ajelee, Ilmari harjoittelee ja Olivia menee ilman satulaa.
Vasemmassa alalaidassa Tuhto juo lämmintä hamppuvettä ämpäristä.

Ponit 3.35, kun vein vähän heinää.

KESKIVIIKKO:
Tuhtokuva napattu Annin snäpistä.


Alkukäyntejä maastakäsin.






TORSTAI:
Ellun haudalla kukkii ruusu. <3

Sadetta, traileri ja itsenäiset ratsastajat

Perjantaina 8.9.2017 menimme tallille Heidin ja Olivian kanssa. Siellä tuli naapurin kanssa puhetta trailerista ja naapuri tarjosi kuumavesipainepesuria käyttöömme. Niinpä Heidi heittäytyi reippaaksi ja pesi traikun sisältä ja ulkoa. Kuumalla ja paineella tulevalla vedellä vanhat tarratkin irtosivat hyvin, eikä niitä tarvitse rapsia sormin ja hiekkapaperilla irti. Kiitos Heidille, naapurille, sekä Lasselle (joka veti trailerin naapurin pihaan ja takaisin).
     Meidän oltuamme traikkuhommissa, Olivia ratsasti kentällä itsenäisesti Ossin. Tässä Olivian raportti, pakko sanoa että hitsin hyvä, en odottanut tätä näin nuorelta! Kieliopillisesti hyvä, sopivan kirjakielinen ja lisäsin vain yhden viivan, sekä vaihdoin kaksi sitten-sanan toiseen. Tässä tämä siis: "Kun olin varustanut Ossin menin kentälle ja kävelin maastakäsin muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Sitten menin keskikaartoon, laskin jalustimet, kiristin vyön ja nousin selkään. Sitten lähdin kävelemään uraa pitkin ja tein aina jokaisen sivun keskikohtaan pysähdyksen. Tein samaa tehtävää molempiin suuntiin. Sen jälkeen otin ravia ja tein ravissa keski- ja pääty-ympyröitä molempiin suuntiin. Kävelin välikäynnit ja otin laukkaa kumpaakin suuntaan niin, että laukkasin pitkän sivun. Toiseen suuntaan Ossi liikkui laukassa hyvin, mutta toiseen suuntaan laukka oli vähän tahmeaa. Testasin myös molempiin suuntiin laukkaympyrää. Ossi oli oikein mukava, mutta alussa vähän laiska."
     Itsekin kerkesin hieman poneilla ennen kotiinlähtöä ja maastakäsittelin Viltsun ensimmäistä kertaa lyhyesti kentällä. Opetin sille peruutuksen narua ravistamalla, sekä johdin sen ympyrälle kumpaankin suuntaan. Se toimi todella hyvin ja oppii nopeasti. Olen aika innostunut, varsinkin kun olen ainoa joka käsittelee Viltsua. Saan varsastani juuri sellaisen kuin haluan, omien taitojeni rajoissa toki. Lopuksi kävimme Viltsun kanssa vielä kurkkaamassa traikkua, jota siirrettiin kärryvarastoomme kuivumaan. Traikku pysäytettiin ennenkö se oli kokonaan varastossa ja kävimme kurkkaamassa mahtuisiko se sisään hyvin. Viltsu tuli mukaani katsomaan. Hitsi se on reipas ja luottavainen! Pienestä raosta se livahti varastoon ja takaisin ilman mitään ongelmia. (Ks. kuva alempaa.) Taas kerran olen niin onnellinen siitä, että Asta luotti tämän pienen minulle!

Lauantaina 9.9. vettä tuli taas taivaan täydeltä. Linnea oli kipeä ja päädyimme Annikan ja Kiian kanssa maastakäsittelemään poneja kentällä. Kiialla oli tietysti Brankku ja Annikalla Penkku, minä puolestani aloitin Tuhton kanssa. Teimme mm. peruutuksia, ympyrälle johtamisia ja väistätyksiä. Tuhton kanssa tein kevyesti ja vähemmän, sillä sitä ei olla vielä juurikaan maastakäsitelty eikä poni voi käsitellä hirveää kasaa uutta informaatiota niin, että siitä olisi hyötyäkin. Vähän kerrallaan on hyvä etenemistapa uusien asioiden kanssa.
     Jonkin ajan päästä vein Tuhton pihattoon ja nappasin Viltsun tilalle. Sen kanssa kertasin eilisiä oppeja, eli peruutusta sekä ympyrälle johtamista kumpaankin suuntaan. Varsa toimii kuin vanha tekijä ja on ihanan paljon herkempi kuin O, B ja P. Ne ovat tehneet sen verran lasten kanssa, että ovat oppineet ettei muka välttämättä ole pakko reagoida ollenkaan. Koitan kyllä kovasti neuvoa, että koskaan ei saa antaa periksi vaan ponin on toteltava mutta... noh, kukaan ei ole seppä syntyessään ja harjoittelu tekee mestarin! Viltsun toimiessa niin super hienosti ja seuratessa johtavaa narua, oli minun ihan pakko pikkuisen kokeilla uutta juttua. Sidoin narun toisenkin pään Viltsun leuan alle ja kokeilin vähän kuin ohjasajaa ponia kävellen se vierellä ja kääntämällä niin, että poni seurasi johtavaa otetta ja väisti kehoani, lähinnä niinkuin taluttaessakin. Poni oli super siihen nähden, että tämä oli vasta toinen maastakäsittelykerta. 
     Viltsun saisi opetettua loistavasti ohjasajoon jo nyt, mutta odotamme ensivuoden syksyyn. Turha edetä varsan kanssa liian nopeasti, 2-vuotiaana pidetään peräponina ja 2v syksyllä opetellaan ohjasajolle sekä totutetaan kärryihin. 3v keväällä sitten aletaan ajelemaan. Nyt vuotiaana on hyvä tehdä hyvä pohja kaikelle sille maastakäsittelemällä ja opettelemalla kaikkea uutta ja tekemällä kivoja asioita. Maastakäsittelen arviolta 10 min kerrallaan aina yhden päivän aikana, jottei hommasta tule varsalle tylsää ja puuduttavaa. 

Sunnuntaina 10.9. meillä oli traikkutalkoot. Hengityssuojaimet naamalle, suojalasit päähän, työhanskat käteen ja ei muuta kun rapsimaan vanhaa pintaa pois ja hiomaan paikalleen jäävää pintaa rikki maalausta varten. Kuumailmapuhallin pauhasi traikun sisällä kuivatusta varten ja Heidi tutkaili huonoksi menneitä osia ja korjaustarpeita. Talkoisiin osallistuivat minä, Heidi, Hanne, Annika, Kiia ja Outi. Hurja urakka, välillä syötiin välipalaa ja sitten taas jatkettiin. 
     Meidän urakoidessamme Olivia ja Noora ratsastivat ponit. Ensiksi he kävivät Ossilla ja Braamerilla ensimmäistä kertaa keskenään maastossa, kiertäen autiotalon lenkin. He pärjäsivät hienosti, jota en kyllä epäillytkään. Tuntuu vain alkuun hurjalta antaa lisää narua ja itsenäistä toimintatilaa! Maastoilun jälkeen tytöt ratsastivat Tuhton ja Penan kentällä. Siitä kävin välissä nappaamassa muutaman kuvan ja auttamassa laukoissa, mutta muutoin tytöt menivät kentällä keskenään käynnissä ja ravissa, sekä kiersivät ylälenkkiä ottaen mäkeen itsekseen laukkaa. Tuli kyllä päivän aikana selväksi, että tytöt voivat hyvin jo ratsastaa poneja ilman minuakin, jos en joskus vaikka pääse paikalle. #ylpeä #jälleen.
     Tässä vielä raportti ratsastuksista Olivialta: "Maastolenkki meni hyvin ja mentiin kaikissa askellajeissa. Ponit olivat kilttejä ja reippaita, mutta välillä molemmat vähän kyttäili jotain. Tuhton ja Penan kanssa mentiin kentällä ensin alkukäynnit ja seuraavaksi alettiin tekemään pyähdyksiä. Sitten alettiin ravailemaan ja tekemään ympyröitä molempiin suuntiin. Sitten kun tulitte niin otettiin sun ohjauksella ne laukat. Ja käytiin siellä ylälenkillä. Ja kun tultiin takaisin kentälle, otettiin vielä ravia ja loppukäynnit. Ponit olivat kivoja. Molemmat kyllä halusi välillä mennä minne halua!"

Iso kiitos kaikille talkoolaisille! Parin viikon päästä jatkuu, kyllä tästä hyvä tulee!



Hengityssuojaimet, lasit, työhanskat, hiomapaperia... Rekkarikilven alta paljastui jokin vanha punanumeroinen numerosarja. Siirtokilpi tms..? Toivottavasti saadaan tästä tehtyä ihan super hyvä!

Ossin satula on Tuhtollekin ihan ok.


Kentän reunaan on kasaantunut lätäkkö nyt kovilla sateilla. Pena tykkää.
"Minä en laukkaa! En mahdu tässä kentällä! #raviponi" t. Tuhto.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Siivoilua, peltoilua ja hyppyjä

Maanantaina 4.9.2017 siivoilin ensin pihattoa ja karsinoita, jonka jälkeen ajoimme Anskin, Hannan ja Siirin kanssa ponit viiskymppisellä, ottaen alku-, väli-, ja loppukäynnit hiekkatietä pitkin ja raviosuudet pellolla. Minä ajoin Tuhtolla, Anski Ossilla, Hanna Brankulla ja Siiri Penalla.

Ps. Tänään taivaaseen lensi prinsessahevonen, suuri kaunis valkea enkeli. Lepää rauhassa ystävä. <3

Tiistaina 5.9.2017 Olivia ratsasti Tuhtolla ja minä pidin hänelle tuntia. Aloitimme ensin kentällä mennen puomiharjoitusta, mutta jouduimme lopulta poistumaan, kun kentälle tuli suomenhevosratsukko joka ei millään taipunut käyttämään kenttää samaan aikaan toisen ratsukon kanssa. Kävimme kentältä poistuttuamme viiskymppisen pellolla, jossa Olivia ja Tuhto ottivat laukkaa Pokun seurana. Tuhto on oikea juntti! Se olisi halunnut vain syödä ja vetelikin tyylikkäät pukituksen Olivian käskiessä sitä! Noh, saavatpahan meidän tytöt hyvää harjoitusta ja kehittyvät taitaviksi kyydissä pysyjiksi. Loppuverkat sujuivat viiskymppisellä ja pihassa suuremmitta ongelmitta.

Raportti AHMK:iklta, jotka muuten näimme pellolla: "Tänään, tiistaina 5.9.2017, olimme ajamassa poneilla viiskymppisen pellolla. Annika ajoi kiian kanssa Ossilla, Mette ajoi Penalla ja Henna ajoi Braamerilla. Sää oli tällä kertaa aurinkoinen sekä lämmin. Otimme taas muutaman kisan, kaikki ponit voittivat. Alku- ja loppukäynnit menimme viiskymppisen tiellä. Ponit olivat reippaita ja iloisia. Ötököitä oli harmillisen paljon, mutta yhtään hirvikärpästä ei näkynyt.

Oli taas kerran mukavaa ja ponisi ovat mahtavia!
Hyvää loppuviikkoa!
Terveisin: Ana, Kikke, Heppe, sekä Mette.
Ps. Lisäisin vielä, että kyllä niitä hirvikärpäsiä olikin.. Anakin joutui jo uhriksi!"


Keskiviikkona 6.9. kävin aamulla siivoilemassa pihattoa ja rapsuttelemassa poneja. Illalla minulla oli muuta menoa, joten minua tuuraamaan ja ratsuilijoita auttamaan meni Annika. Raportti Annikalta: "Tänään haettiin ensin ponit ja varustettiin ne. (Mä Tuhto, Noora B, Olivia Ossi ja Silja Pena.) Mentiin 50-pellolle ja otettiin alku-, väli- ja loppukäynnit tien puolella. Kaikki ponit oli aika reippaita ja meni ihan hyvin! Tuhto välillä yritti pysähdellä syömään ja sit ku sitä käski eteenpäin se pukitti ja kerran sen jalka kolahti ihan siihe kärryn reunaan. Lopuksi se meni ihan hyvin kun muut menivät edellä. Tallilla juotettiin ja ruokittiin ponit sekä täytettiin heinäverkot."

Myös torstaina 7.9. menin ajoissa pihatolle siivoilemaan ja laitoin heinäkoppimme kuntoon. Koputtelin seinille naulat riimuja varten, heinäverkoille ja kiinnitin Hannen tekemän valeampiaispesän paikoilleen, sekä varovasti poistin vanhan ampiaispesän. Lisäksi taisin siivoilla vintillä. Tämä hitsin blogi taas otti vähän pakkia ja jäi noin 2vk jälkeen, mutta kyllä tämä tästä.
     Ratsukoiden kanssa meillä oli ensin puomeja toisella pitkällä sivulla ja sen jälkeen kolmen miniesteen rata. Alkuverryttelyissä ja puomeilla jokaisella oli ratsunaan oma vakkariponinsa, mutta hypyt Silja otti Braamerilla. Penalla ei hypätä ennenkö sille saadaan oma Wintec 100, tai muu sopiva satula. Kaikilla meni oikein hyvin.

MAANANTAI:
Ajokuvia, sekä alakulman Braamerin ja Hugon tervehdyskuva.
TIISTAI:
Pääsin käymään Helenan Kamburin selässä! Kiitos sekä siitä että kuvasta Hellu!
Kollaasissa tiistain ajelijat, sekä Olivia ja hurja Tuhto.

KESKIVIIKKO:
Siivousapua ja välipalailijoita.
TORSTAI:
Siivoilujen yhteydessä sain vihdoin ripustettua Hannen tekemän huijausampparipesän.
Alakuvassa kaikki meidän 9 kärryä, jotka otin pois varastosta, sillä varastoon siirretään traileri kuivamaan.
Treeneistä. Kaikki kolme estettä näkyvät oikeassa alalaidassa.
Yllä Ossin, alla Brankun satula. Jos jollain on myynnissä alakuvan mukainen Wintec 100 -satula 14" tai 15" kokoisena, olen kiinnostunut ostamaan! Tuo sopii nimittäin myös Penalle.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Kauden viimeiset ravit

Sunnuntaina 3.9. oli Lahden ravien vuoro. Odotukset olivat korkealla loistavien hiittiaikojen vuoksi ja olimme tehneet muutoksia verkkamäärään ja sekkien kireyteen. Koska 3.15.0 lähtöön oli tullut niin paljon ilmoittautumisia, oli lähtö jaettu kahtia. Ossi oli mukana ensimmäisessä lähdössä, Brankku ja Penkku toisessa. Ensimmäisessä lähdössä juoksi myös Viltsun äiti, A.S. Wanda ja yhteen nopeampaan lähtöön osallistui myös Viltsun isä Dust Mane.
     Ossi lähti suhteellisen takaa, juoksi ok suorituksen ja nappasi viimeiset rahat. Se jäi ennätyksestään jälkeen usean sekunnin, muttei voi sanoa, että se olisi mennyt huonostikkaan. Samassa lähdössä juossut Viltsun emä nappasi hienosti kolmannen sijan. Myös Pena ja B jäivät ennätyksistään, jääden aika hännille, mutta jokainen poneistamme meni huomattavasti viimevuoden ennätyksiään kovempaa tänäänkin, joten ei ole kyllä aihetta olla pettynyt! B ja Kiia jäivät myös sen verran pussiin, että se saattoi myös vaikuttaa tulokseen. Toisaalta se sai myös laukkamerkin.


Nämä olivatkin sitten luultavasti tämän kauden viimeiset ravit meidän kohdallamme. Kouvolassa olisi ollut seuraavalla viikolla ravit, mutta siellä on nopeat lähdöt ja nyt jäätiin vähän ennätyksistäkin, joten jätämme suosiolla väliin. Kaikki tavoitteet tulivat täyteen tälle vuodelle (Ossi alle 3.10, B alle 3.15, Penan ennätys 3.20 (plus sadasosia toki jäi)) ja ensivuonna sitten taas parannellaan. Super kisakausi takana, ei voi muuta sanoa! Tämän vuoden tuloksista ja ensivuoden tavoitteista tulee varmaan pidempi postaus tämän vuoden blogijoulukalenteriin. Siihen saa muuten heitellä toiveita vaikka jo nyt.







sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy on saapunut kaupunkiin

Perjantaina 1.9.2017 irtojuoksutin Tuhton ja Viltsun kentällä. Ponit olisivat omasta mielestä voineet vain syödä kentän reunoilla ja minä olin ilkimys, kun laitoin ne juoksemaan. Polttiaisia oli ihan hulluna, eikä ötökkämyrkykään auttanut niitä vastaan. Onneksi niidenkin aika on kohta ohi. Loppukäynnit kävin ponien kanssa kävelemässä kotitiellä. Ponit olivat onnessaan, kun saivat pysähtyä hetkeksi syömään mustikan ja puolukan varpuja. Superfuudia poneille. Ennen kotiinlähtöä siivoilin vielä pihattoa.

Lauantaina 2.9.2017 aloitimme jälleen kaikkien heinien pussittamisen. (Tai siis minun ja Linnean saapuessa tallille, Annika ja Kiia olivat hoitaneet homman kotiin.) Aamu- ja päiväheinillä ponit saavat kolme 2kg kassillista heinää, yöheiniksi 3 x 4kg. Yhteensä viiden ponin laumani saa siis vuorokaudessa 24kg heinää, joka on 4,8kg/poni. Epätasaluvulle näitä on hieman hankala jakaa laumaan, mutta näillä mennään nyt hetki ja katsotaan mitä käy. Tuhto ja Braamer voisivat laihtua vielä, mutta Ossi ja Pena ovat oikeastaan nyt aika hyvät, eli niille riittäisi painon pysyminen siinä missä se nyt onkin. Viltsu saa aina ison kasan heinää silloin, kun muut ponit ovat liikutuksessa, sillä varsaa ei ole missään nimessä tarkoitus laihduttaa yhtään ja sitä tarkkailen jatkuvasti.
    Ajossa minulla oli Tuhto ja ravitytöillä jokaisella omansa. Otimme alku-, väli- ja loppukäynnit viiskymppistä pitkin ja muutoin ajoimme ravia viiskymppisen pellolla, ottaen kisaakin. Loppukäyntien aikana kävimme hieman kahlaamassa uittokuopassa, jolloin saimme kätevästi huuhtaistua jalkoja ja mahoja. Pitää vain olla tarkkana, ettei kastu itsekin kärreissä istuessaan. Ajon jälkeen palautimme ponit ulos ja tytöt venyttelivät raviponejaan.
     Seuraavaksi valjastimme Ilmarille kärrit perään. Sillä on ollut kärrit vain kerran aiemmin ja silloin sitä hirvitti, kun aisat osuivat kylkiin. Kiersimme ylälenkin pari kertaa niin, että minä talutin liinalla toiselta puolelta, Annika toiselta. Kiia käveli kärrien takana pidellen ohjia ja Linnea käveli mukana rapsutellen ja kehuen ponia. Meni oikein hyvin, kyllä siitä pian ajoponi tulee, kunhan saamme harjoiteltua porukalla lisää. Ohjasajossa Ilmari toimii moitteetta, siihen se on opetettu jo viimevuonna.
     Ennen kotiinlähtöä pakkasimme vielä seuraavan päivän ravikamat ja pintelöimme kärryt. Kärreille kätevämpi suoja olisivat jonkinnäköiset kärrypussit, mutta koska meillä ei vielä sellaisia ole, pintelöimme kärryt naarmujen välttämiseksi. Hankintalistalla ovat myös kolmet kuljetussuojat. Noh, kunhan nyt saisimme mahdollisimman nopeasti ainakin traikun remontoitua.




Uudelleen käyttöönotin vanhan pikkujärkkärini, joten blogiin on tulossa useammin parempia kuvia. (Runko Canon 350D.) Tästä lähtee:
Ponit saavat aina hieman heinää ennen ja jälkeen liikutuksen.
Aamu-, päivä- ja yöheinät mitataan valmiiksi kasseihin. Reippaat Annika ja Kiia!
Ponit laitossa ulkotallin edessä.
On se aika hieno otus! Ja aika hevosmainen. Laihtunutkin ihan hienosti, eikö?

Masterin kotikilpurit Brankun perässä. Pahimpaan ötökkäaikaan Brankulla on nyt myös liikutuksessa loimi.
Ossi ja Pena valjastuksessa.
Varustekopit ja kilpurit, sekä ensimmäisen varustekopin sisältä kuva. Jahka toinen koppi saadaan eristettyä ja telineet kiinniteltyä, saamme kumpiinkin vähän järjestystä.

HUOM.

Rastitathan postauksen alta aina tykkäsitkö vai tykkäsitkö paljon. :) (Jos et tykännyt, ei tarvitse rastittaa mitään.) Lisäksi jos kuvat olivat mielestäsi ihania, voit laittaa siihenkin rastin. :) Ps. Kuvia ei saa kopioida ilman lupaa! :)